Mysteerimatkalla Turussa
Suomen Turku tarjosi huikeat puitteet naisporukan mysteerimatkalle elokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Matkakohde selvisi pyöreitä viettäneelle päivänsankarille vasta kun auton nokka kääntyi Turun moottoritielle.
Ystäväpiiriini koostuu useista erilaisia naisporukoista, joiden kanssa järjestämme tapaamisia niin säännöllisesti, kuin työelämän kiireet sallivat. Kuulun mm. PKS Kinkut, Sörkan ruusut ja Siperstars -nimisiin naisryhmittymiin. Siperstars-combolla lähdimme Turkuun viettämään syntymäpäiviä, sillä yksi meistä on aikaisemmin tänä vuonna täyttänyt pyöreitä ja reissu oli syntymäpäivälahja ystävällemme. Etukäteen olimme kertoneet sankarille, että noutaja tulee kotiovelle kello 9 ja palautus tapahtuu seuraavana iltapäivänä samaan paikkaan. Mukaan reissulle tulisi pakata kaupunkivarustus ja yöpuku. Muuta sankari ei matkastamme etukäteen tiennyt. Kohde selvisi hänelle vasta kun auton nokka kääntyi Turun moottoritielle. Samalla kerroimme, että synttärilahjamme sisältää matkan, hotellimajoituksen ja juhlaillallisen. Muuten voimme käyttää yhteisen aikamme Turussa juuri siten, kuin meistä parhaalta tuntuu. Ja mikä viikonloppu siitä näillä nuoteilla kehkeytyikään!
Scandic Julia tarjosi modernit puitteet
Olimme varanneet yöpymispaikkamme periaatteella, että olemme aivan Turun ytimessä, kävelymatkan päässä kaikesta. Toinen tärkeä, vaa´assa painanut seikka oli se, että halusimme yöpyä kaikki kolme samassa huoneessa, jotta voisimme höpötellä tyttöjen juttuja vaikka aamuun.
Niinpä päädyimme lähelle toria, Eerikinkadun varrella sijaitsevaan Scandic Juliaan. Siellä meitä odotti Superior Extra huone, jossa oli tilaa miltei 50 neliötä ja vuoteet neljälle hengelle. Huone oli kuin pieni kaksio, jossa oli makuuhuoneen ja oleskelutilan lisäksi myös sauna. Huonevalintaan liittyi taka-ajatus, että jos ulkona sataisi edellisen viikonlopun tapaan kissoja ja koiria, voisimme pistää maailman raiteilleen ihan hotellihuoneesta käsin. Mysteerimatkan ideanahan oli viettää laatuaikaa toistemme seurassa.
Hotellimme osoittautui kaikilla mittareilla nappivalinnaksi ja synttärisankarimme oli puitteista todella otettu.
Brunssilla Tiirikkalassa
Koska olimme lähteneet Helsingistä liikkeelle kukonlaulun aikaan, alkuiltapäivästä nälkä kurni jo vatsassa. Suuntasimme jokirantaan anniskelukahvila Tiirikkalaan (Linnankatu 3). Kahvilassa on tarjolla brunssilautanen, joka sisältää erilaisia herkkuja paikallisilta lähituottajilta. Erityiskehun ansaitsee lautasella ollut munakas ja sieniquiche! Ne olivat viedä kielen. Brunssia Tiirikkalassa on tarjolla lauantaisin klo 11-16 ja sunnuntaisin klo 12-16. Runsaan brunssilautasen hinta on 15 euroa, kuoharilasillisen kanssa 19 euroa. Synttärisankarimme puolestaan halusi tarjota meille tämän ruokaelämyksen!
Tiirikkalassa on hyvä fengshui, se on paikkana viehättävä ja hyvällä maulla sisustettu. Nimensä se on saanut viereisestä kujasta, Tiirikkalankadusta. Nimi on tunnettu jo 1500-luvulta ja 1600-luvulla alue oli virkamiesten ja valtaporvariston asuttamaa hienostoaluetta. Rakennus on toiminut mm. lelukauppana ja jäätelöpuotina, täydellisen kunnostuksen jälkeen se toimi vuosina 1981–2013 Artekin myymälänä.
”Päivisin toimimme kahvilana, iltaisin viihtymispaikkana ja viikonloppuisin pitkän aamiaisen ja elävän musiikin tyyssijana ”, summaa ravintoloitsija Janne Juvonen. Viereisessä pöydässä istuu iso, lähes parinkymmenen hengen seurue, jonka ikäjakauma on vauvasta vaariin.
Pienissä häissä Turun tuomiokirkossa
Brunssin jälkeen naureskelimme, että suoritamme mysteerireissulla yhden nähtävyyden. Sadepäivän sattuessa se olisi ollut historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Nova, joka on ainutlaatuinen kulttuurikohde Turussa. Mutta koska viikonlopuksi sattui intiaanikesä, päätimme unohtaa museot. Yritimme päästä pyörähtämään Turun tuomiokirkossa, mutta se oli varattu vihkimisille aina iltaan asti. Niinpä tyydyimme katselemaan muiden turistien kanssa vastavihityn parin hääonnea. Mutta kävellessämme Aboa Vetuksen ohi, huomaamme, että siellä olisi ollut tarjolla Jazz brunssi! Turku tuntui todelliselta brunssikaupungilta ainakin elokuisena lauantaipäivänä.
Juhlaillallinen Ludussa
Kaksi vuotta sitten vierailin ensimmäisessä Food&Fun -tapahtumassa tutustumassa Turun ravintolatarjontaan. Kun pähkäilimme juhlaillalliselle sopivaa ravintolaa, mielestäni vaihtoehtoja oli kaksi: Kaskis tai Ludu. Molemmat ravintoloita, joita näin ulkopaikkakuntalaisen keräämällä kokemuksella voin lämpimästi suositella. Enkä ole ainoa, sillä muutkin ammattisyöjät liputtavat samoja ravintoloita.
Linnankadulla vuoden 2014 alusta olleen Ludun omistaja Joonas Sippo kertoo ravintolassa käyvän säännöllisesti asiakkaita muun muassa Helsingistä. (Paljastettakoon, että kyseisenä lauantaina valtakunnan tunnetuin ravintolakriitikko oli hänkin ruokaillut Ludussa. Mesetimme kokemuksiamme Facebookissa alkuyöstä. Koska silloin pitää kehua, kun sen paikka on, todettakoon, että öisiä viestejä vaihtoi kaksi tyytyväistä asiakasta!)
Nautimme Ludussa viiden ruokalajin maistelumenun, jonka hinta on 50 euroa. Erityiskiitosta menu ansaitsee siitä, että ns. heikoin lenkki puuttui. Ruokaelämys oli tasavahva alusta loppuun. Lisäksi ravintola ansaitsee kehuja myös palvelusta ja siitä hyvästä pössiksestä, mikä asiakkaalle välittyy. Ravintolassa viihtyy.
Kun Joonas Sippo kävi pöydässämme kyselemässä onko kaikki hyvin, kehuin hänelle juuri Ludun tunnelmaa ja viittasin Helsingin Sanomien torstaina 18.8.2016 ilmestyneeseen artikkeliin, jossa väitettiin, että nykyisin ravintolan ilmapiiri ja tunnelma ovat jopa ruokaa ja juomaa tärkeämpiä.
”Luin saman artikkelin, ja näin ravintoloitsijana ajattelin, että meillä Ludussa on ne molemmat: niin hyvä tunnelma kuin erinomainen ruoka”, Sippo naurahti. Siihen ei voinut kuin kuitata, että paketti on teillä kyllä hyvin kasassa.
Aurajoen ranta – kuin ulkomailla olisi
Ludusta tullessamme kävelemme pitikin Aurajokirantaa. On kuin ulkomailla olisi. Lämpimänä iltana terassit ovat täynnä viimeisistä kesäilloista nauttivia asiakkaita. Monet Turun parhaista ravintoloista muuten toimivat Aurajokirannan hienoissa historiallisissa kiinteistöissä; jokirannasta löytyy niin Mami, Pinella, Smör, Tintå, Teini, Tårget, Gustavo…
Ihailtuamme hetken elokuista yötä, siirrymme hotelliin omiin pyjamapartyihimme! Tarkoitus oli katsoa Rion keihäsfinaali, mutta Nukkumatti ehti ennen Ruuskasta. Vanhuus ei tule yksin.
Tuliaiset hipsterikirpparilta
Täytettyämme vatsamme runsaalla hotelliaamiaisella, lähdimme Forum korttelin pop-up kirppikselle, jonka olimme bonganneet edellisenä päivänä. Kun katsoi tavaratarjontaa ja niiden myyjiä, huomasi, että kyse on todellisesta hipsterikirppiksestä. Silti hinnat ovat lähes hassun halpoja. Kirpparishoppauksemme täyttävät hotellihuoneen pöydän: siinä on niin astioita, termospullo, tennarit, paitapusero kuin käsilaukkukin. Rahaa saimme kolmeen naiseen kulumaan kokonaista 15 euroa.
Ruokatarjontaakin löytyi, tarjolla oli mm. roomalaisia supplì –palleroita, jotka kuvassa ovat vasemmassa laidassa. Kyseessä on uppopaistettu riisipallo, jonka sisällä on riisiä, tomaattikastiketta ja mozzarellaa.
Ruissalon helmi -Villa Kuuva
Ennen paluuta Helsinkiin päätämme pyörähtää vielä Ruissalossa. Lähes vahingossa päädymme merenrannalle Villa Kuuvan pihaan (Kuuvantie 198, Turku). Kahvila toimii pitsihuvilassa käsityötaiteilija Riitta Suomen kodissa.
”Kahvilassa voi astella samoilla lattialankuilla, joilla jo keisari Aleksanteri III asteli vieraillessaan Villa Kuuvassa matkallaan Turkuun”, yrittäjä Sanna Suomi kertoo.
Kesäkahvila on auki viikonloppuisin syyskuun loppuun.
”Joulun alla olemme todennäköisesti auki viikonloppuina. Joulunaikaan tuomme kuusen kuistille, viritämme kaakeliuunit tuomaan tunnelmaa ja herkut pöytään”, Suomi pohtii Turun Sanomien haastattelussa.
Päiväkahvien jälkeen on aika kääntää auton nokka kohti Stadia. Kiitos Turku, tarjosit meille aivan huikean hienon elokuisen viikonlopun, jota muistelemme seuraavissa kvartaalitapaamissamme!
Kiss my Turku!
Terveisin Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Mysteerimatkalla Turussa