Käsityö

Soili Arha, Teija Isohauta: Tekstiilitaidetta luonnosta

Tätä kirjaa olen kaivannut, vaikka en ollut ymmärtänyt kaipaavani. Soili Arhan taide on suuresti ihastuttanut minua(kin) Fiskarsin kesänäyttelyissä viime vuosituhannelta asti. On ilo päästä kurkistamaan miten se on syntynyt.

Aluksi kirjan kirjoittaja taidehistorioitsija Teija Isohauta valaisee luonnonmateriaalien matkaa käyttöesineistä tekstiilitaiteeseen Suomessa, sekin on mielenkiintoista. Alun katsaus kertoo lyhyesti muistakin luonnonmateriaaleja viime vuosina käyttäneistä suomalaisista taiteilijoista. Luonnonmateriaaleiksi lasketaan tässä yhteydessä lähes sellaisenaan luonnosta kerättävät materiaalit kuten marjat, oksat, siemenet, varvut, lehdet ja kävyt.

Taideteollisesta korkeakoulusta 1986 tekstiilitaiteilijaksi valmistuneen Arhan töiden pitkäjänteinen hidas eteneminen aiheesta ja materiaalista toiseen esitellään kokonaisuus kerrallaan. Perinteiset ryijy- ja kirjontatekniikat saavat hänen käsissään aivan uudet ulottuvuudet. Kuten myös aiheet pöytäliina, keittiöpyyhe ja isoäidin pitsiliina. Venetsialaiset gondolit, palatsien koristeet, Helvi-tädin pitsikokoelma, taidenäyttelyissä koetut elämykset  ja puhdas uteliaisuus muokkautuvat taiteilijan käsissä uusiksi teoksiksi.

Arha on tallettanut töidensä materiaali- ja rakennekokeilut koko uransa ajalta, lukija pystyy aistimaan miten prosessit seuraavat toistaan. Luonnonmateriaalien lisäksi Arha käyttää lähinnä vain erilaisia rauta- ja kuparilankoja.

Arhan käyttämät tekniikat eivät varsinaisesti ole vaikeita, mutta kärsivällisyyttä ja valtavaa näkemystä tarvitaan luonnonmateriaalien muuttumiseen taiteeksi. Kirjasta saa jokainen näpräämisestä lumoutunut innoitusta havaita luonnon ihmeellisyyksiä ja kerätä niitä. Mitään yksi yhteen ohjeita kirja ei sen sijaan anna. Nopeaa oikotietä valmiisiin teoksiin ei ole, mutta tyydytystä tekemisestä saa varmasti. Materiaalit kun ovat  varsin ekologisiakin.

Soili Arha, Teija Isohauta: Tekstiilitaidetta luonnosta, Maahenki 2015.