Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Sodanjälkeinen elämä pääkaupunkiseudulla piirtyy Jukka Pakkasen muistelmateoksessa Muistaakseni.
Vaikka Muistaakseni (Like, 2008) -kirjan ote on hyvinkin henkilökohtainen, muistikuvat avautuvat ainakin hänen aikalaisilleen. Voi vitsi: sieltä ne löytyvät äidin jakkupuvut, maisemat, autot, raitiovaunut, tavat, arki, koko sodanjälkeinen Helsinki - kunnon stadilaisen intohimon kohde. Ennenhän stadi oli stadi, eikä mikään muualta muuttaneiden pääkaupunkiseutu.
Pakkanen on ehdottomasti lempikirjailijoitani. Jokin hänen intensiivisessä ja utealiaassa otteessaan sekä kiinnostaa että innostaa, mutta myös ihmetyttää. Herättää ihailuakin.
Pakkanen ei ole vain muistellut, vaan on antanut myös muille puheenvuoron, mikä tekee hänen kirjastaan kaksin verroin kiinnostavamman.
Kirja-arvosteluja, haastatteluja, omia radio-ohjelmia, kommentteja. Niistä syntyy ihmisen koko kuva pelkoineen, odotuksineen, kipuineen ja itsetunto-ongelmineen. Hän kirjoittaa tietenkin myös pyöräilystä ja etenkin jalkapallosta, joka on hänelle kuin elämä itse, kaunis ja epäoikeudenmukainen. Periaatteessa jalkapallo ei kiinnosta minua lainkaan, mutta toisen intohimon kohteena siitä tulee ajatuksia herättävä asia.
Jukka Pakkasen itsensä etäännyttävä tyyli - minä-sanaa ei mainita kertaakaan - oudoksuttaa aluksi, mutta onkin tyylikeinona loppujen lopuksi vangitseva.