Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Kari Hotakainen venyttää taas lukijan kärsivällisyyden tappiin romaanillaan Ihmisen osa.
Tarina tempautuu liikkeeseen, kun itsensä sanomisesta tyhjentänyt kirjailija tapaa kirjamessuilla lankaliikkeen omistajan ja puhumattoman miehen vaimon Salme Malmikunnaksen ja tekee tämän kanssa sopimuksen. Salme saisi palkkion, kirjailija Salmen elämäntarinan. Myyntiä ja ostoa siis.
Salme alkaa suoltaa juttua kuin virkkaisi ketjusilmukoita toisensa perään. Helpoksi luulisi, mutta ei ole. Kun muistelemisessa tulee vastaan kriisejä ja pettymyksiä, lanka syheröityy, mutta kerrottava on, koska sopimus on sopimus. Salme tarvitsee rahat.
Tapa, jolla Hotakainen paljastaa ihmisen osan, on suora. Hän ei tyydy keveään vaan kertoo niin, että tuntuu ja panee nieleskelemään. Kaikkea kauheaa tapahtuu, mutta sellaista elämä on. Ainakin Hotakaisen romaaneissa, joita ei olisi ilman armoitettua huumoria.
Taas sitä miettii, mistä se mies tuon kaiken keksii.
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala, 2009).
Piipa
kostila
tarjairene
Tepa
Italiaana
maru
Kristiina V kirjoitti:
Olen lukenut sekä Hotakaisen ”Ihmisen osan ”että Antti Hyryn ”Uunin” (jälkimmäisen vain, koska se oli lukupiirikirjana), ja voin vain todeta, että Finlandia-palkinto meni täysin väärälle kirjailijalle. Hyry sai ilmiselvästi palkinnon elämäntyöstään, Hotakainen olisi ansainnut sen nimenomaan tästä kirjasta.
Kirja imaisee mukaansa: lukijana uppouduin täysin Salmen (ja muidenkin ihmisten) kohtalon kulkuun, ja vasta kansien jo sulkeuduttua havahduin oivallukseen kaksimerkityksisestä nimestä.
Vaikka ensin harmittelin, että taas työtön ihminen leimataan rahapulassaan lähes pikkurikollisen kaltaiseksi,
niin Hotakaisen tapa kirjoittaa kutsumattomasta hautajaisvieraasta tai kauppojen ruokamaistiaisia kiertävästä ”tyylitaiturista” on kerrassaan vastustamaton.
Ostan harvoin kirjoja, mutta tämän aion hyllyyni hankkia.