Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Kari Hotakainen venyttää taas lukijan kärsivällisyyden tappiin romaanillaan Ihmisen osa.
Tarina tempautuu liikkeeseen, kun itsensä sanomisesta tyhjentänyt kirjailija tapaa kirjamessuilla lankaliikkeen omistajan ja puhumattoman miehen vaimon Salme Malmikunnaksen ja tekee tämän kanssa sopimuksen. Salme saisi palkkion, kirjailija Salmen elämäntarinan. Myyntiä ja ostoa siis.
Salme alkaa suoltaa juttua kuin virkkaisi ketjusilmukoita toisensa perään. Helpoksi luulisi, mutta ei ole. Kun muistelemisessa tulee vastaan kriisejä ja pettymyksiä, lanka syheröityy, mutta kerrottava on, koska sopimus on sopimus. Salme tarvitsee rahat.
Tapa, jolla Hotakainen paljastaa ihmisen osan, on suora. Hän ei tyydy keveään vaan kertoo niin, että tuntuu ja panee nieleskelemään. Kaikkea kauheaa tapahtuu, mutta sellaista elämä on. Ainakin Hotakaisen romaaneissa, joita ei olisi ilman armoitettua huumoria.
Taas sitä miettii, mistä se mies tuon kaiken keksii.
Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala, 2009).
Olen täysin samaa mieltä! Harmittaa, ettei Ihmisen osa saanut tämän enempää huomiota. Luen paljon, ostan paljon kirjoja, mutta harvoin liikutun kirjan ääressä. Tämän kirjan loppusivut pistivät kyynelehtimään. Seuraavaa odotellaan, Hotakainen!
olen Hotakaista lukenut, melkein kaikki hänen kirjoittamansa varmaan. Ihmisen osasta kyllä pidin, viiltävän tarkka on Hotakaisen läpivalaisu
nykyajan ilmiöistä ja ihmisen yrityksistä selviytyä. Tuli mieleeni vuosia
aikaisemmin Hotakaisen kirjoittama Sydänkohtauksia, josta myös pidin.
Kyllä Hotakainen tämän ajan ihmisten kipupisteet tuntee ja kirjoittaa niistä
niin, että lukija itkee ja nauraa samanaikaisesti. Ja se on hyvä niin,
koska silloin on inhimillisyys ja ihmisyys löytynyt kirjasta.
Ihmisen osa oli todellakin paljon parempi kuin Hyryn pitkäpiimäinen jaaritus, joka jostakin syystä voitti Finlandian. Hotakaisen kirja oli rakenteeltaan erilainen, mukaansatempaava ja hauska. Kaikkine liioitteluineen se ei ollut liian yliampuva vaan osui juuri napakasti nykymaailman hölmöyksiin. Luin sen yhdeltä istumalta, kun en malttanut jättää kesken.
Radiosta kuuntelin myöhemmin sunnuntaiaamuisin Ritva Valkaman lukemana samaisen kirjan ja käsitykseni vain vahvistui: Hotakainen onnistui jälleen yli odotusten! Hän kirjoittaa nautittavaa kirjallisuutta, joka miellyttää minua. Toivottavasti tuotanto jatkuu yhtä korkeatasoisena.
Pihlajanmarjahyytel ...30-60 min
Pihlajanmarja-omena ...30-60 min
OmenakiisseliAlle 30 min
Nopea jauhelihakast...Alle 30 min
Brita-kakku30-60 min
kesäkurpitsakakkuyli 60 min
odine
yvonne53
nikkemaari...
eijavatane...
alatata
Jogree
Kristiina V kirjoitti:
Olen lukenut sekä Hotakaisen ”Ihmisen osan ”että Antti Hyryn ”Uunin” (jälkimmäisen vain, koska se oli lukupiirikirjana), ja voin vain todeta, että Finlandia-palkinto meni täysin väärälle kirjailijalle. Hyry sai ilmiselvästi palkinnon elämäntyöstään, Hotakainen olisi ansainnut sen nimenomaan tästä kirjasta.
Kirja imaisee mukaansa: lukijana uppouduin täysin Salmen (ja muidenkin ihmisten) kohtalon kulkuun, ja vasta kansien jo sulkeuduttua havahduin oivallukseen kaksimerkityksisestä nimestä.
Vaikka ensin harmittelin, että taas työtön ihminen leimataan rahapulassaan lähes pikkurikollisen kaltaiseksi,
niin Hotakaisen tapa kirjoittaa kutsumattomasta hautajaisvieraasta tai kauppojen ruokamaistiaisia kiertävästä ”tyylitaiturista” on kerrassaan vastustamaton.
Ostan harvoin kirjoja, mutta tämän aion hyllyyni hankkia.