Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Jo kirjan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja kansi ja nimi ovat niin kauniita, että liikutuskynnykseni lähestyy pelkästään kirjaa katsellessa.
Kun takakansi vielä lupaa tarinan nuoren ja vanhan naisen ystävyydestä, tiedän, että tämän kirjan lukemiseen pitää löytää juuri oikea aika. Valitsen juhannusyön.
Myös Astrid ja Veronika viettävät kirjassa juhannusta. He ovat tutustuneet toisiinsa maaliskuussa, hitaasti ja varovasti, Veronikan muuttaessa elämää pakoon Astridin talon naapuriin. Veronika on kiertänyt diplomaattiperheensä mukana ympäri maapalloa, Astrid on poistunut kotikylästään vain kerran, 60 vuotta sitten.
Naiset avaavat toisilleen elämäänsä vähitellen, tunnustellen, paljonko toinen voi ottaa vastaan. Metsämansikoilla ja lätyillä on ystävyyden syntymisessä suuri merkitys. Toisinaan kaivetaan metsämansikkaliköörikin kellarista.
Naisten tarinat ovat rajuja. Tunnustan, että jouduin silloin tällöin kääntämään pari sivua lukematta, että kestäisin. Jokaisella meistä on herkimmät kohtansa - 1900-luvun alun ankarat lapsuuskuvaukset eivät sopineet juhannusyöhöni.
Jossain vaiheessa tuntuikin, että pieneen kirjaan on ladattu turhan paljon yllätyksiä.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja (Gummerus, 2009) on ruotsalaisen Linda Olssonin esikoisteos. Juristina toimiva Olsson on asunut lähes 20 vuotta Uudessa-Seelannissa. Kirjasta tuli maan myydyin esikoinen. En ihmettele sitä yhtään.
Mansikka kirjoitti:
Ihan sama minulla, kirjan nimi ja kansi ovat niin houkuttelevia, etten voinut vastustaa. Kolmasosan lukeneena olen jo varma, etten pety…