Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Tämän kirjan luettuasi tiedät asioita, joita et välttämättä olisi halunnut tietää.
Ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin tietokirja Petos lautasella (WSOY, 2008) on karua luettavaa. Kirja aiheutti viime vuonna Ruotsissa paljon keskustelua, enkä ihmettele miksi.
Petos lautasella kertoo elintarvikkeiden taakse kätkeytyvistä salaisuuksista. Se paljastaa ruokiin lisätyt lisäaineet, mystiset E-koodit, arominvahventeet ja ravintoaineet. Kirjan lopussa on listattu kaikki E-koodit, tietoa yleisimpien elintarvikkeiden säilymisestä ja vihannesten satokausista sekä lista puhdasta ruokaa tarjoavista suomalaisista tuottajista.
Kirja tuhoaa mielikuvat tuorepuristetusta mehusta, vastaleivotusta pullasta ja myymälässä leivotuista leivistä. Todellisuudessa kyseessä voi olla 11 kuukautta säilöttyä mehua, kaksi viikkoa sitten leivottua pullaa ja raakapakasteena ulkomailta rahdattua leipää.
Kun ruoan maku (kirjaimellisesti) vesitetään pitkän valmistusprosessin aikana, niin että raaka-aineet menettävät makunsa, on lopputulosta tietysti paranneltava, jotta se maistuisi kuluttajille. Lisäaineilla parannetaan ruoan makua, ulkonäköä, säilyvyyttä ja rakennetta. Teollisuusmaissa kuluttaja syö keskimäärin 6-7 kiloa lisäaineita vuodessa!
Nilsson mainitsee kirjassa useasti huolensa siitä, että jotkut kuluttajat eivät välttämättä enää tunnista aitoja makuja – vanilliiniaromi maistuu heidän mielestään aidommalta ja paremmalta kuin aito vanilja. Toivottavasti näin ei sentään ole.
Suoritin ratsian omaan jääkaappiini, jonka sisältöä pidän suhteellisen terveellisenä. Maustekastikkeita en edes viitsinyt vilkaista, sillä niin täynnä E-koodeja olivat jo margariini ja jäätelö. E-koodeilta ei voi tietenkään kokonaan välttyä, mutta tein kirjan luettuani päätöksen, että alan syynätä ainakin päivittäin käyttämieni elintarvikkeiden pakkausselosteet huolella.
Keski-Euroopassa kuluttajat vaativat puhdasta ja lisäaineetonta ruokaa, jonka alkuperän he tuntevat. Miksi Suomessa ei keskustella aiheesta? Elääkö meillä romanttinen mielikuva puhtaasta ruoasta, vai pidätkö kotimaista ruokaa erittäin luotettavana?
Kokki-kolmoset ovat jankuttaneet meille suomalaisen ruoan puhtauden ja terveellisyyden ylistystä vuosikymmenet. Kun laajat viljapellot lainehtivat Suomessa on varmitettava myös tuotteen menekki kuluttajille, teollisuuden kautta ”lisäarvoa” saaneena. Auktoriteettien sanaa ei ole pruukattu Suomessa epäillä. 2000-luvulla vapaampi tiedonvälitys on avannut asioita seuraavien silmiä, mutta vähemmistössä ollaan. Ruokateollisuuden häikäilemätön ja totuudenvastaisia terveysväittämiä täynnä oleva luukutus kaikissa medioissa on niin massiivista, että omia ajattelulihaksia tarvitaan näennäistiedon tulvassa. Myytit elävät sitkeästi.
Ja kuinka puhtaita nämä meidän keinolannoitetut pellot sitten ovat?
Okei, itse kerään nokkosia myös niiltä nurkilta joihin olen itse kussut, mutta noin teollisena tuotteena väkipakkokasvattaminen on sellaista ”nuorena kasvatuslaitokseen ja vanhana katkaisuhoitoon”- mentaliteettia.
Tokihan noissa ”syntisissä E-ainepommeissa” on sekä kotimaisia että ulkomaisia tuotteita. Kotimaassamme asiaa edesauttaa lainsäädäntö, joka ei juuri anna mahdollisuuksia pitää pienyksiköitä (teurastamoja, juustoloita, meijereitä, leipomoita,…). Osin sama lainsäädäntö (EU-) on kuulemma käytössä monessa muussakin maassa, sitä ei vaan noudateta niin pilkuntarkasti. Ja EU:n ulkopuolinen Norja esimerkiksi tarjoaa vielä pieniä erikoisliikkeitä - koska siellä ei ole EU-lainsäädäntöä ?
Kysyntähän se pitkälti määrää tarjonnankin. Siksipä on turha ihmetellä torikauppiaiden vähyyttä jos eivät asiakkaat käytä heidän palveluitaan. Toisaalta taas; yritäpäs etsiä markettien oranssien litkupakettien joukosta MARINOIMATONTA lihaa !
Olis vieläkin jaakkokolmosille töitä !!!
On se muuten kumma kuinka Saksa, Ranska ja jopa Tanska olivat täynnä näitä pikkukauppoja ja tilateurastamoita. Olisiko sitten niin että suomalaiset viranomaiset ja päättäjät ovat ohjeistettu isojen kauppaketjujen toimesta että kaupan ”terve kilpailu” on mahdollista vain niiden toimesta ja ehdoilla.
LIDL:in tullessa suomeen alkoi Keskolla ja S-ketjulla jumalaton mustamaalauskampanja, vaikka LIDL:in tomaattilaatikon päässä lukeekin närpiön tomaatti !!
Millaista nynny kansaa me suomalaiset olemme ,kun emme nouse barrikadeille vaan nielemme kaiken ”tiedon” kakistelematta ja tutkimatta, onko asia noin, kuin niistä tiedotetaan. On aivan turha ihmetellä, kun tauti se ja se iskee mitkä tekijät ovat saattaneet ruumiin toiminnot epätasapainoon.
lukekaa Mary Enigin kirjaa Syö rasvaa ja laihdu,niin saat tuhtia tietoa kuinka meitä ”vedetään linssiin” Esim. terveellisillä rasvoilla ,natriumglutamaatista puhumattakaan.Lihan palvaamisesta, eli savustamisesta oli kuningaskuluttajassa haastateltavana viimeviikolla joku myymäläpäällikkö ja hän ”kirkkain silmin”
julisti ,että suihkeella saatu savun aromi on terveellisempää kuin aito savustus ja palvaaminen.sillä tavalla saavat tököttejään kaupaksi välittämättä ihmisten terveydestä OIKEASTI.Meidän ,SINUN ja MINUN, jotka haluamme syödä puhtaampaa ruokaa ja saada siitä vitamiinimme ja hivenaineemme eikä ylimääräisiä kehoa kuormittavia aineita on astuttava tapeetille tuomaan julki ja vaatimaan julkista keskustelua näistä epäkohdista. On kyseessä meidän terveytemme.
Kun on oppinut jotain, muuttuu käyttäytyminen. Jos ei muutu, ei ole oppinut mitään. Minä opin tämän kirjan luettuani.
Nyt meidän perheessä ruokaostokset tehdään täysin eri kriteerein kuin aikaisemmin. Myös ravintolassa kysyn, mitä E-aineita käytetään, erityisesti E621:stä.
Tänä vuonna annan lahjaksi Petos lautasella kirja kaikille niille, joille yleensä annan joululahjan ja jotka osaavat lukea.
Aion myös pommittaa elitarvikeyhtiöitä sähköpostein ja kirjein, vaatien, että tekevat jatkossa kunnon ruokaa. Petosruokaa en enää osta.
Samasta aiheesta kirjoittaa myös Michael Pollan kirjassaan Oikean ruoan puolesta:
http://kotiliesi.fi/kirjat/arvostelut/michael-pollan-oi kean-ruoan-puolesta
aavo pahonen kirjoitti:
Puhtaan ruuan myyttiin uskotaan niin vahvasti, ettei nähdä tarpeelliseksi tarkistaa asiaa.