Kotiliesi

Elsa kirjoitti:

Joe Hill: Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia
Odotin innolla Joe Hillin kauhunovellikokoelmaa, koska hänen huikea romaaninsa Sydämenmuotoinen rasia oli jättänyt pysyvän jäljen pelokkaaseen mieleeni. Novellikokoelma ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksiani. Muutama novelli, esimerkiksi Musta puhelin, oli samantapaista kauhua kuin romaanissa, mutta aika usean novellin jälkeen mietin, mikä olikaan tämän jutun idea. Ehkä en ollut tarpeeksi virittäytynyt kauhun aaltopituudelle. Tarinoiden henkilögalleria kyllä viehätti minua. Huolimatta ansiokkaasta kerronnasta taidan sittenkin pysytellä dekkarien parissa. Olisinpahan vain pelotellut itseäni - vähän.

Pippa kirjoitti:

Suosittelen lukemaan Tamara McKinleyn kirjoja. Häneltä ilmestyi tänä syksynä trilogia kirjasarjan ykkösosa Merten taa. Se kertoo Australiaan laivalla saapuvista englantilaisista,jotka tuovat mukanaan kauhua, väkivaltaa ja tauteja. Maan alkuperäisväestön aborginaalien rauha on mennyttä… Kaiken tämän eksoottisen kuvauksen rinnalla kulkee mielenkiintoinen tarina kirjan päähenkilöistä. Tämä kirja vei mukanaan,odotan innolla sarjan kakkososaa.

Kipatsu kirjoitti:

Hämeen-Anttila Virpi: Päivänseisaus Kirja kertoo avioparista Paulasta ja Ollista. sekä heidän lapsistaan. Perheen hajoamisesta. Mukaan kuvioihin liittyvät Paulasta kiinnostuneet Erik ja Leo. Kirja on hyvä omine kiemuroineen, mutta varmasti siitä olisi saanut enemmän irti, jos olisi tuntenut musiikkia. Paula elää musiikista ja musiikille, joten kirjassa on todella paljon musiikkitermejä ja kappaleita. Minulle ne jäivät hämärän peittoon.

seikkala kirjoitti:

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Onkohan koskaan kirjoitettu mitään näin kaunista ystävyydestä? Iäkäs, erakkona elänyt Astrid saa naapurikseen keski-ikäisen kirjailijan, Veronikan. Menneisyyden kipeitä asioita ja kokemuksia jaetaan. Pyyteettömästi. Tätä on ystävyys. Lukujen otsikot ovat pätkiä runoista, jotka nekin saavat lukijan huokaamaan. Tämä sopii ystävyyden määritelmäksi ”Tule, istu viereeni, minä kerron sinulle suruistani, me vaihdamme salaisuuksia keskenämme” .(-Edith Södergran-)

Kipatsu kirjoitti:

Patricia Wood: Onnenpoika kertoo onnellisesta Perry O. Crandalista. Hänen ÄO on 76, mutta hän sanoo, ettei ole vammainen, vaikka jotkut niin väittävät. Perry asuu mummunsa kanssa, koska äiti ja isä ovat jättäneet hänet ja pappa on kuollut. Mummilla ja Perryllä on säännöllisiä tapoja, joista yksi on lottoaminen. Ja Perryä onnistaa. Hän voittaa pääpotin 12 miljoonaa dollaria. Silloin tietysti sukulaiset ja oma äitikin kiinnostuvat hänestä hitaasta pojasta.
Selkkauksia ja uusia suhteita syntyy mummin kuoleman jälkeen, mutta Perry kasvaa ja uskoo osaavansa hoitaa omia asioitaan mummin ääntä kuunnellen.

Kipatsu kirjoitti:

Mari Kujanpää: Minä ja Muro on vuoden Finlandia-junior voittaja. Vaikka kirja on nuorille, on se myös meille aikuisille. Olemmeko me todella noin huomaamattomia isiä, äitejä ja opettajia? Miksi lapsen pitää kasvaa aikuisten maailman sääntöjen mukaan?

Suosittelen kirjaa sekä nuorille että kiireisille, tietäville vanhemmille. Opettajat myös herätkööt havainnoimaan luokkaansa.

Erinomainen voittokirja! Palkinto meni oikeaan osoitteeseen.

reettaisabella kirjoitti:

Olen Henning Mankell-fani ja lukenut kaikki hänen Kurt Wallander-romaanit sekä muut kirjat. Tilasin viime syksynä uusimman ja viimeisen Wallanderin ja jäi niin surullinen ja kaipaava olo tähän poliisihahmoon ja hänen elämäänsä ja siihen Ystad kaupunkiin. Kirja ihan henkii Kurtin lopunalkua. Sivu sivulta hänen työnsä ja elämänsä lähenee loppuaan. Toivoisinkin, että Henning Mankell keksisi jonkin uuden hahmon, josta tulisi yhtä legendaarinen. Niin paljon pidin tästä poliisimiehestä, että aion joskus käydä tutustumassa Ystadiin.

Kipatsu kirjoitti:

Paulo Coelho: Voittaja on yksin
Kirjassa on usean eri henkilön tarina, mutta päähenkilö on venäläinen Igor. Hän on taistellut tiensä köyhyydestä rikkauteen. Vaimo Ewa löytää myös tiensä kotiäidistä muotimaailman menestyjäksi. Pari haaveilee yhteisestä vapaa-ajasta, mutta sitä ei löydy. Aviomiehen käytöksen muutos saa Ewan jättämään miehensä. Igor ottaa tehtäväkseen saada Ewa takaisin hinnalla millä hyvänsä. Hänestä tulee sarjamurhaaja.
Kirjan päätapahtumapaikka on Cannesin elokuvajuhlat. Ewa saa viestejä, joita hän pelkää. Entinen pariskunta tapaa kuitenkin toisensa traagisin seurauksin. Voittaja

Vuokko kirjoitti:

Olen Reettaisabellan kanssa aivan samaa mieltä. Minunkin tulee ikävä Kurt Wallanderia… Ja Ystadissakin haluaisin joskus käydä!
Viimeisin Henning Mankell osoittaa sen, että kirja voi temmata mukaan, vaikkei veri roisku kaiken aikaa eikä ihmisiä murhata pilvin pimein. Rauhallista kerrontaa ja silti - ah, niin jännittävää.
Pakko lukea kerralla loppuun, vaikka yötä myöten.