Hei, oletko uusi? Kotiliesi.fi-sivustolla voit jakaa omia reseptejäsi ja vinkkejäsi sekä oppia paljon uutta! Kirjaudu sisään tai Rekisteröi oma tunnus
Mausteinen lammaspat...yli 60 min
jauheliha-nakkikeitt ...Alle 30 min
MAKRILLIT YRTEILLÄ J...Alle 30 min
Tiikerirapu-curryAlle 30 min
Jauhelihalämppärit30-60 min
Daim-jäätelöyli 60 min
Päivänseisaus kertoo avioparista Paulasta ja Ollista, heidän lapsistaan ja perheen hajoamisesta.
Mukaan kuvioihin liittyvät Paulasta kiinnostuneet Erik ja Leo. Kirja on hyvä omine kiemuroineen, mutta varmasti siitä olisi saanut enemmän irti, jos olisi tuntenut musiikkia.
Paula elää musiikista ja musiikille, joten Päivänseisaus-kirjassa (Otava, 2009) on todella paljon musiikkitermejä ja kappaleita. Minulle ne jäivät hämärän peittoon.
Teksti: Lukija
Mielenkiintoinen. Tosin en vielä ole päässyt loppuun, mutta on kuvioita ja jännitystäkin seuraa! Mukaansa tempaava, on vain raskas kirja petissä luettaessa!
Ja mkä kirja tälle avioeroajalle! Lapset ne eroista eniten kärsivt. Lue tämä kirja loppuun! Miksi näin?
Joululahjakirja on nyt luettu. Kieli oli miellyttävää. Kirja sopisi mielestäni myös äänikirjaksi, koska siinä oli niin paljon kuvailua:huoneiden sisustuksia, Paulan asujen tarkkaa selostusta. Kuvat kulkivat kuin filmillä mielessäni.
Juutuin aluksi lukemisen välissä kuuntelemaan kirjassa kuvattuja teoksia.Schubertin Forellikvintetto tuli ainakin kuunneltua.
Mielenkiinnolla luin aivoinfarktista toipuvan soittajan toipumista, koska lähipiirissämme on samaisesta vaivasta kuntoutuja.
Moitittavaa on kirjailijan liian tarkka paneutuminen musiikkiteoksiin ja niiden tulkinnan kuvauksiin.
Kirjassa on
sivukaupalla suomentamattomia englantilaisia runoja, jotka eivät avaudu pitkän saksan lukeneelle.
Kirjahahmo Erikille terveisiä. Sauvakävelyssä ei käytetä suksisauvoja,vaan erikseen tätä tarkoitusta varten kehitettyjä kävelysauvoja (Nordic walk).Voi tätä lajia uskonnoksikin nimittää, mutta ei tämä ilosanoma ole kenenkään henkeä uhannut.Suosittelen selän oikaisuun!
Ihmeellistä ja kummallista on, kun kirjoitin yllä mainitusta aiheesta omalla rekistöityneellä nimimerkilläni kommentin, niin se ei mennyt läpi, kun se on jo rekistöityneen käytössä.
Kuka siis käyttää samaa nimimerkkiä, vai onko järjestelmässä joku vika?
Kysyy Kirjokansi
Koska aina unohdan kirjailijan/kirjan nimen huomasin kommentteja lukiessani lukeneeni tämänkin kirjan. Minuakin häiritsivät viittaukset milloin kehenkin runoilijaan, yleensä ulkomaiseen, teksteineen. Samoin musiikki termeineenn - minulla ei tosin ollut yhtään mainituista kuultavissa. Juoni oli kepeää, soljuvaa, teksti hyvää suomenkieltä. Kuten aiemmatkin VHA:n kirjat ovat nokkelia tyyliltään mutta eron esim. Kaari Utrioon huomaa. Molemmat ovat akateemisen koulutuksen saaneita mutta VHAn kirjoissa pitäisi lukijankin yltää samalle tasolle kuin hän. KU taas kirjoittaa lukijalle olipa hän kuka tai mikä hyvänsä.
Minua eivät haitanneet suksisauvat kävelysauvoina. Itsekin niitä hätävarana käytän elleivät oikeat ole mökillä mukana.
Hm. Jo ensimmäistä Virpi Hämeen-Anttilan kirjaa lukiessa pohdin, olisiko kirja ylittänyt kustannuskynnystä, ellei sukunimi olisi se mikä on. Luulen, että ei. Mielipidettä ei ole tarvinnut sittemmin muuttaa. Tyttökirjamainen juonen rakentelu ja lapsellinen kieli ovat tämänkin kirjan suurimpia rasitteita.
bittan
LeVä
jadessan
ajies
eliinamirj...
Maleha
Maija K kirjoitti:
Mielenkiintoinen. Tosin en vielä ole päässyt loppuun, mutta on kuvioita ja jännitystäkin seuraa! Mukaansa tempaava, on vain raskas kirja petissä luettaessa!