Kotiliesi

Kirjasarja kuuluu yleissivistykseen.

Akselin ja Elinan häävalssi liikuttaa aina. Se kohta: kauan katsoin sinua syvälle silmiin… Se on jotain niin suomalaista, hidasta mutta syvää rakkautta. Se on kaikessa juhlavuudessaan, häiden keskellä myös surumielinen. Se kertoo siitä kuinka täällä sota ja suru on varjostanut kirkkaintakin onnea.

Luen Pohjantähden kirjat muutaman vuoden välein aina uudelleen. Upea aloitus - alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Valottaa historiaa ja opettaa arvostamaan sitä mitä meidän sukupolvemme on saanut perintönä. Hienoa tekstiä ja kieltä sekä upeita ihmiskuvauksia. Olen katsonut elokuvan, nauttinut Lahden kaupungin teatterin esityksestä ja innolla odotan tulevaa elokuvaa. Kuuntelen myös joka sunnuntaiaamu kuunnelmaa. Akselin ja Elinan häävalssi - haikea valssi, joka soi aikoinaan monissa häissä.

Olen kuunnellut Pohjantähteä nyt sunnuntaisin kuunnelmana. Monet henkilöt näyttäytyvät näin eri valossa kuin vuosia sitten kirjaa lukiessani. Voi olla, että iän myötä sitä on tullut suvaitsevaisemmaksi ja muita paremmin ymmärtäväksi. Ensimmäistä kertaa trilogiaa lukiessani suorastaan vihasin pappilan rouvaa. Nyt hän näyttää ihan ihmiseltä. Ainahan ns. sivistyneistö on omaksunut aatteet ensimmäisenä ja lähtenyt niihin intomielellä mukaan, näin myös Ellen Salpakari. Jos Pohjantähdessä elettäisiin tätä päivää, Ellen Salpakari olisi ensimmäinen kierrättäjä, hiilijalanjäljen laskija ja ihmisoikeusaktivisti.

Pohjantähti kuului 70-luvulla vakituiseen joulukuun lukemistoon. Elokuva ja TV-versiot olen katsonut moneen kertaan ja tallentanut.
Osaamme mieheni kanssa äärettömän määrän sitaatteja. Ne putkahtavat milloin mihinkin tilanteeseen ja aikaansaavat yhteisen hyvänmielen tunteen. Joskus löytyy hengenheimolaisia myös kohtaamistamme ihmisistä. Silloin juttua piisaa.
Tunnustan, että sunnuntaiaamuuni kuuluu nyt Pohjantähti.
Kirja opetti minua katsomaan yhteiskuntaa monesta eri perspektiivistä ja ajattelemaan ilmiöistä avarammin.

Sain ensimmäisen osan lahjaksi jouluna 1959, seuraavan jo lokakuussa -60, kun olin synnyttämässä toista poikaamme. Vierustoverini sairaalassa kyllä paheksui kirjallista makuani, sillä hänen mielestään sellainen kirja ei ollut soveliasta luettavaa pienen lapsen äidille.Kolmas osa ilmestyi kotiimme taas jouluna -62 ja uskollisesti nämä teokset ovat kulkeneet muuttolaatikoissamme ja päätyneet kunniapaikalle kirjahyllyssämme.
Vaikka olen joutunut tenttimään historiaa aikoinani ihan työksi asti, niin tämä teos on sitä parasta historian elävöittämistä, josta on ollut hyvä ammentaa.
Nämä kirjat otan mukaani autiolle saarelle tai sitten sinne vanhusten hoitokotiin, joka ehkä pian häämöttää edessä.

Kotikirjahyllyjen perusteos. Jokaisella lukukerralla löytyy joku uusi ahaa-huomio. On mukava tapa lukea lähihistoriastamme näin elävänä havaintoesityksenä. Itse olen kuvittanut lukukokemukseni Edvin Laineen filmien henkilöiden perusteella. Onko vielä joku, joka ei ole näitä lukenut?

Kirjat ovat hyvää tietoa lähihistoriasta. Kuitenkin elokuva on syöpynyt mieleeni, siinä on hyvät näyttelijät ja siitä saa valtavan kokemuksen tuosta ajasta. Hyvin tehty vanha elokuva.
Akselin ja Elinan häävalssion ihanan liikuttava.

Akselin ja Elinan häävalssi on kaunis, yksi kauneimmista häävalsseista.

Tällä Pohjantähden alla kirjat ja nää 200-luvun uudet elokuvat on parhaimpia. NE KUULUU YLEISSIVISTYKSEEN.

Teos herättänyt ristiriitaisia ajatuksia. En ole kyllä kirjaa vielä lukenut.Yleissivistävä teos on kyllä. Elokuvaa en ole nähnyt ja kirjaa en ole lukenut kyllä, mutta trailerin perusteella ja näiden tekstien perusteella voisin jopa pitää siitä.