Heippa kaikille! Joulu lähestyy kovaa vauhtia. Se tietää meille koirillekin lomaa, nimittäin yksinolosta, kun oma ihminen ei mene töihin. Se taas tietää minulle mahtiuutisia, sillä minua ei pakoteta heti aamusta aamulenkille. Tai ainakin toivon niin.

Meidän pihakoirien rodun nimi on vähän harhaanjohtava, ainakin näin talvella. Eihän pihalla oikein voi olla, kun siellä jäätyy. Minulla on ihan hirmulyhyt turkki, eikä ollenkaan pohjavillaa. Jollain meistä pihakoirista löytyy pohjavillaa, mutta ei kaikilta. Ja minä lukeudun niihin nakumpiin versioihin. Koska elopainoakaan ei ole kertynyt minulle vasta kun 3,8 kilon verran, niin eihän minulta löydy edes mitään massaa, mikä lämmittäisi minua. Niinpä kylmät, tuuliset ja kosteat päivät eivät todellakaan lukeudu lemppareihini. Ei vaikka kuinka olisin pukeutunut kunnollisesti.

hupputakki_ake

Tässä näytän ihan inttipojalta, mutta en taitaisi selvitä heidän metsäleireistä.

Usein minulla on selkä lämpimänä hyvän takin ansiosta, mutta se ei lämmitä varpaitani. Jalkani muuttuvat ulkona ihan jääkalikoiksi. Silloin pyydän päästä syliin lämmittelemään. Onneksi oman ihmisen sylissä on lämmin olla, ja hän on jaksanut kantaa minua pitempiäkin matkoja. Minulla oli pienempänä mukana fleecepeittokin kävelyillä, ja minut käärittiin välillä sen sisälle lämmittelemään. Nyt riittää, kun saan hetken aikaa lämmitellä sylissä. Sitten tarkenen taas liikkua omin jaloin.

Asiaa helpotti, kun oma ihmiseni ymmärsi laittaa minut flexiin. Siinä pystyn juoksemaan paljon enemmän kuin tavallisessa hihnassa, joten pysyn paremmin lämpimänä.

huppu_paassa_ake

Heti kun on vähän lämpimämpää, eikä ole kovin märkää, niin silloin minun pihakoiran syvin olemus herää henkiin. Ulkona on nimittäin mahtavan paljon mielenkiintoisia hajuja, eivätkä ne meinaa loppua millään, vaikka kuinka olen koittanut haistella niitä. Aina tulee uutta mielenkiintoista vastaan.

Olen päässyt lenkkeilemään meidän lähimetsään, ja se on mielenkiintoinen paikka. Oma ihmiseni sanookin aina, että on tärkeää saada raitista ilmaa ja sopivassa määrin fyysistä rasitusta. Metsässä pääsen käyttämään kroppaani kunnolla, kun on kaatuneita puunrunkoja ylitettävänä ja muutenkin vähän epätasainen mutta pehmeä alusta, millä juosta. Olenkin aika sporttisessa kunnossa.

snoopytakki

Minun ensimmäinen takki oli tällainen neuletakki. Olenpas minä pieni tässä kuvassa.

Metsässä on todella kivaa, silloin kun ei ole liian kylmä tai liian märkää. Kylminä päivinä minua ei huvittaisi lähteä kotipihaa pidemmälle. Kotipihassakin riittää paljon tutkittavaa ja haisteltavaa, enkä malttaisi millään tulla sisälle kesken hyvien hajujen. Näytän kuulemma välillä ihan humalaiselta hoipertelijalta, kun en oikein tiedä millä jalalla voisin astua maahan ja monta jalkaa voisin pitää samanaikaisesti ilmassa, kun maa tuntuu niin kylmälle. Mutta niin vaan hoipertelen eteenpäin nenä maata pitkin viistäen, kun en malta jättää haistelua kesken. Haluan sisälle vasta sitten, kun alkaa olla aivan liian kylmä.

pollopaita-autossa

Tämäkin takki on jäänyt jo minulle pieneksi. Sain lainata tätä pöllöpaitaa ystävältäni Ziolta, joka on minua kuukauden vanhempi.

Kun herään aamulla, pääsen takapihalle tekemään tarpeeni. Sitten hetken kuluttua lähdetään kunnon aamulenkille. Siinä vaiheessa minä koitan piiloutua. Olen nimittäin jo tietoinen siitä, millainen ilma ulkona on. Ja aika usein se on sellainen, että mieleni tekee kaivautua peittojen alle.

Joinain aamuina saan vapautuksen aamulenkistä, ja silloin saan jäädä kotiin lämpimään, kun kelpiet lenkkeilevät. Mutta niinä aamuina, kun oma ihminen lähtee töihin ja me koirat jäämme kotiin, minun on pakko lähteä ulkoilemaan. Jaksan kuulemma sitten olla paremmin yksin kotona, kun olen reippaillut ensin ulkona.

Ulkona tunnistan jo kotikulmat ja alan juosta lujempaa, kun lähestymme kotia. Sisälle päästyä saan aina riehumiskohtauksen. Sitten onkin kiva käpertyä lämpimälle peitolle nukkumaan, kun oma ihminen lähtee töihin.

huppupaa

Kerrospukeutuminen on pop. Tässä minulla on alla kevyt hupparineule ja päällä paksu vuorillinen neule. Näytän aika tyylikkäältä, vai mitä.

Olen kuullut kelpieiltä, että joskus voi olla vieläkin kylmempää kuin nyt. Järkyttävää! Silloin vaadin saada vapautuksen ulkoiluilta ja valitsen mieluummin peittojen alla makoilun. Minulle on myös kerrottu, että talven jälkeen tulee kevät ja kesä. Silloin on kuulemma lämpimämpää ja tarkenee hyvin ulkonakin. Sitä odotan innolla, koska ulkona olisi ihan hirmukivaa, jos olisi vähän lämpimämpää.

Mutta nyt aiomme nauttia joulusta ja siitä, ettei tarvitse lähteä aamulenkille pimeään. Ihan hyvin voidaan mielestäni odottaa, että päivä valkenee ja lämpenee ja lähteä vasta sitten lähimetsään.

Oikein mukavaa ja lämmintä (!) joulua kaikille meidän laumalta! Nauttikaa toistenne seurasta ja syökää paljon herkkuja. Muistakaa myös käydä katsomassa mun jouluvideo, niin tiedätte mitä meille pikkutontuille kävi. Video löytyy seuraavan kuvan jälkeen. Jos olet nähnyt jo ekan osan, niin voit hypätä suoraan kohtaan 2.30.

 

ken_ake_ylva

Haistammeko jo kinkun?

Hyvää joulua!

t. Åke, Kentsu ja Ylva