Koirakopla, Hulda, Kotiliesi, merimaisema, mäyräkoira

Kyllä sielu lepää näissä maisemissa. Olen valmis mamman työkaverin vierailuun.

Siis voi herranjestas! En muista koska mua olis hävettänyt näin paljon!
Tapahtui seuraavaa: Mamman ihana työkaveri tuli käymään meidän mökillä. Mä sain muuten tuliaiseksi ihan mielettömän ison herkkupurkin, joka oli täynnä mun lemppareita, kananameja. Slurps! Mä oon jo melkein syönyt yhden pussillisen. Ärsyttävästi mamma-tyranni panttaa niitä, etten MINÄ vain liho. Saan ainoastaan pari-kolme karkkia päivässä. Kyllä luulisi mammalla itsellään olevan syytä tarkkailla omia syömisiään ja keskittyä vain niihin. Ei tarvi sorjan mäykkyneidin ruokavaliota kytätä.

Koirakopla, Kotiliesi, herkkuja, Hulda

Ihana herkkupurkki nameineen!

No, mutta asiaan palatakseni, siis siihen miten mua alkoi nolottaa. Me oltiin lomalla mökillä. Meillä on kaksi mökkiä vierekkäin, joista käytämme vain toista. Toisessa satunnaiset vierailijat yöpyvät. Tänä vuonna siellä ei ollut vielä ketään ollutkaan, joten mamma kävi laittamassa sinne sähköt ja lämmöt päälle. Vesi vielä pitäisi laittaa, pitää muistaa sanoa papalle siitä, tuumasi mamma.
Minä tarkastin, ettei siellä ole ketään ylimääräisiä, niin kuin kärpäsiä tai amppareita. Ei edes sitä pikku lepakkoa näkynyt, joka liiteli keväällä jatkuvasti tossa talon edessä. Mä epäilen, että se asuu tuolla ulkokaton alla.

Namit heitettiin lattialle

Illalla sitten ensin palveluskunta vieraineen herkutteli racletella. Arvatkaa montako juustonpalaa minä sain? No, todellakin! En yhtään! Kyllä minä niin mieleni pahoitin, mutta sitten mamma heitti minulle nameja siitä uudesta purkista. Ajatelkaa, heitti namit lattialle, ihan kuin jollekin koiralle. En sitten enempää siitä viitsinyt loukkaantua, kun ne oli niin hyviä.
Aikansa istuttuaan ja herkuteltuaan ja ikuisuuden pälätettyään, kaikki menivät nukkumaan. Mamma ja pappa alamökkiin ja mamman työkaveri ylämökkiin. Eikä kukaan heittänyt minulle frisbeetä eikä sen puoleen herkkujakaan. Ei kuulemma yötä vasten kannata syödä. Ja pyh, sanon minä. Mä olen monena yönä nähnyt, että mamma syö jotain kun se ei saa unta. Yhdet säännöt minulle ja toiset mammalle, niin se meillä menee.
No, siihen nolouteen vielä palatakseni. Mamma kysyi papalta, että laitoitko ne vedet ylämökkiin. -Ei vielä, laitan ihan kohta, vastasi pappa ja unohti koko jutun.

Nolo aamu

Kyllä oli aamulla alamökissä noloa porukkaa, kun huomasivat vasta aamulla, että mamman työkaveri oli vienosti lähettänyt tekstarin ja kysyi vedestä. Eikä mamma ollut huomannut mitään! Onkohan sillä kuulossa jotain vikaa? Tai ymmärryksessä? Kännykässä pitää olla äänet päällä, että huomaa jos joku lähettää viestiä tai soittaa. Mutta ei, ei meidän mamma. Se inhoaa puhua puhelimessa. Siitä on tullut vanhetessaan vähän erakko ja se taitaa pelätä, että joku puhelinmyyjä soittaa ja myy vakuutuksia. Varmuudeksi se ei pidä puhelimessa ääniä. Ehkä siihen saa parhaiten yhteyttä savumerkeillä. Tai Facebookissa.

Mutta ei se taida aina ymmärtää vaikka ei käyttäisi kännyäkään. Minäkin yritin kertoa, että ulkona ruoho on märkää, enkä halua kastella varpaitani siellä. Näytin sitten mitä tarkoitin. Ja mitä siitäkin sitten seurasi. Kamalaa purnausta ja pikkumaista nipottamista. Yritin parhaani mukaan selviytyä tukalasta tilanteesta. Vähän kyllä nolotti.

Mäyräkoira, Hulda, Kotiliesi, Koirakopla

Ei, mamma. En yhtään tiedä kuka kävi kakalla grillin matolla. Epäilen, että se oli se kavala supikoira tai sitten se hippiäinen, joka asuu tuossa lähellä. Ne on sellaisia hienostelijoita, ettei ne voi kastella pikku varpaitaan saati mitään muutakaan paikkaa.

Aina saa hävetä

Joka tapauksessa mamman työkaveri-parka oli joutunut selviytymään tilkallisella vettä koko yön! Ja vain sen takia, ettei kännykässä ollut äänet päällä. Kyllä oli niin noloa. Ja sitten nolostuneena minä vielä haukuin aamulla vieraan pystyyn, ennen kuin yhtäkkiä muistin, että tämä ihana nainen toi mulle ne mahtavat herkut! Selvästikin mamman ja papan huono muisti tarttuu. Aina niitä saa hävetä!

Pus ja muisk kaikille varsinkin mamman työkaverille!
Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Hyvät työkaverit on kyllä ihan parasta mun mielestä.