Koirakopla, kotiliesi, Hulda

Lohdutan mammaa aina parhaani mukaan. Kuuntelen joka huolen ja murheen. Nuolaisen lohdutukseksi poskelta kyyneleen. Mmmm, suolaista…

 

Tänään (21.12.) kolmetoista vuotta sitten mamman äiti, Ritva-Liisa, vaipui ikiuneen Jorvin sairaalassa. Oli aika pimeä ja harmaa päivä, ellei jopa vuoden pimein. Talvipäivänseisaus ja elämänseisaus osuivat samalle päivälle.

Puolen päivän aikoihin sairaalasta soittivat mammalle ja pyysivät käymään, sanoivat että nyt on lähdön hetki lähellä. Mamma kiiruhti sairaalaan Olli-poikansa kanssa ja he ehtivät hyvästellä Ritva-Liisan.

Edessä oli erilainen joulu, mutta kaikeksi onneksi mammalla oli silloin lohtunaan Hercules-mäykky. Olli vietti sen joulun isänsä luona, mamma ja Hercules jäivät kahdestaan kotiin. Ruokana oli pizzataksin tuomaa mitä lie. Mistään ei olisi voinut päätellä, että on joulu.
– Se oli elämäni kolkoin joulu, muistelee mamma. – Ainoa mistä sain lohtua (Herculeksen lisäksi), oli telkkarista uusintana tullut Pirkka-Pekka Peteliuksen Ou nou -komediasarja. Yllätin itseni hekottamalla ääneen, vaikka olisi pitänyt surra. Onneksi Hercules ymmärsi, mamma toteaa.

– Tuli oudosti huono omatunto siitä, että nauroin. Mutta siitä alkoi surusta toipuminen. Äidinikävä iskee aina silloin, kun sitä vähiten odottaa, paljastaa mamma. – Vieläkin jokin tuoksu tai musiikki yllättäen herättää muistoja, mutta nyt niitä pystyy jo rauhallisin mielin muistelemaan, ilman itkua.

Kesti oman aikansa, ennen kuin muistot lohduttivat mammaa. Tai että niistä pystyi edes puhumaan. Onneksi me mäyräkoirat olemme ihan parhaita terapiakoiria, myös lohdutuskoiria. Etsin mamman puolesta netistä lohduttavia runoja ja ajatuksia sureville.

Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

– Eeva Kilpi –

Suru-uutisia

Sain suruviestin Topilta, muistattehan siltä Mäyräkoirapalstan Matti Röngältä. Nyt tuli todella ikäviä uutisia. Topin mami, Ritva Nyström, menehtyi marraskuussa pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana, ja Topi on nyt aivan murheen murtama. Samoin tietty Topin naapurissa asuvat sukulaislikat Tessu, Elsa, Meeri, Tyyne, Martta, Siiri, Lyyli, Elli, Molly, Greta, Iida, Wilma, Peppi, Nipsu ja Minni ovat surun alhossa. Puhumattakaan Virvestä perheineen.

Otan osaa suureen suruunne ja toivon kaikille Ritvan omaisille ja ystäville paljon voimia, rauhaa, turvallisuutta ja kaikkea hyvää.
Ritvan muisto elää Mäyräkoirapalstalla, jonka Virve-tytär perusti äidilleen ajanvietteeksi.

Koirakopla, kotiliesi, Hulda, Topi

Topi-uutisankkuri suree oman Ritva-maminsa poismenoa. – Nyt pidän vahtia, ettei pappakin lähde. Seuraan häntä joka paikkaan, kertoo Topi surullisena. (Kuva Emmi Maukkonen)

Kotiliesi, Koirakopla, Hulda

– Meitä lohduttaa parhaiten yhdessäolo, kertovat Topin sukulaislikat. (Kuva Emmi Maukkonen)

Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni.

Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten.

Perinteinen intiaanirukous –

Muistot säilötään sydämeen

kotiliesi, koirakopla, Hulda

Mamman veljet, Kimmo ja Timo sekä mamma itse punavalkeassa raitapaidassaan, hellimässä Rippeä. Kuva on otettu joskus 70-luvulla Kemiössä, mökin terassilla. Rippe oli lasten yhteinen koira, joka kylläkin itse valitsi Kimmon isännäkseen. Rippe oli rodultaan hollanninpystykorva, joka nykyään tunnetaan nimellä keeshond. Huomatkaa mamman takatukka, tirsk! (Kuva mamman kotialbumista)

Sytytän kynttilät myös mamman edesmenneiden koirien: Ripen, Ressun, Ellin, Herculeksen ja Alyssan muistoksi. Lämpimiä ajatuksia myös Lauralle, jonka belgianpaimenkoira Wihmerän Astaldo eli Chili menehtyi pari päivää sitten. Laajalle levinnyt syöpä koitui Chilin kohtaloksi. Ikävöimään jäivät sileäkarvaiset noutajat Brandy ja Pipsa sekä tietenkin palvelusväki Laura, Tuomo, Tommi ja Minnea.

koirakopla, kotiliesi, hulda, Chili

RIP Chili. <3  (4.10.2005-19.12.2016) (Kuva Laura Ranki)

Kynttilät palakoon myös kaikkien muidenkin edesmenneiden koirien kunniaksi. Jos haluat, voit liittää kommentteihin oman koirasi nimen ja kuvan. Sytytän kynttilän myös kaikille heille.

Hän, joka sinulle on ollut rakas,
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät, kannat hänen
sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.

– Nimetön –

Kotiliesi, koirakopla, Hulda

Jouluisesti pus ja muisk kaikille, lämpimästi myötäeläen,

Hulda Matilda
pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira, vuosimallia 2013

PS. Lohduttaminen on kyllä ihan parasta mun mielestä.