Pannymyssymuistoja

Tiistaina 27.7.2010, Maalla Toimitus, Maalla-lehti

Pannumyssyllä on monta tarinaa. Menneiden vuosikymmenten tuiki tarpeellinen käsityötaidon näyte elää uutta kukoistuskauttaan. Terassikahvittelijat, teenjuojat ja pannukahvin ystävät ovat huomanneet klassikon hyvät puolet.

Maalla-lehden lukijoissa nostalgiset pannumyssyt herättävät monenlaisia muistoja. Yhden pannumyssy ihmetytti italialaista vävypoikaa, toinen löysi myssykankaan poltettavaksi tuomitusta talosta Itä-Karjalasta, kolmas kutoi omansa kangaspuilla tyttölyseossa ja useampikin muisteli pannumyssyn päätyneen päähineeksi.

Lukijoiden pannumyssymuistoja

Nokinen ja alareunastaan puhki palanut kahvipannun myssy törrötti hellan perimmäisessä nurkassa lapsuudenkodissani 1940-50-luvuilla. Hellasta tulen loputtua kahvi pysyi lämpimänä, kun myssy laitettiin pannun päälle. Omaan huusholliin muuttaessani tein itselleni pannumyssyn. Käyttökertoja ei montaa ollut, sähköhellat ja myöhemmin kahvinkeittimet tulivat talouksiin. Tallessa myssy on muistona menneiltä ajoilta.
Porokahvi

Tyttäreni sanoi: ”Olisipa pannumyssy, voisi kahvitella terassilla ilman että pitää hakea pannua keittiöstä.” Rakkaudella sellaisen hänelle näpräsin, kangaskukkasella koristelin ja annoin heinäkuun alkupuolella nimipäivälahjaksi. Kuun lopussa hän ilmoitti, että hän ja miehensä eroavat. Ei ehditty sillä terassilla kahvitella.
Anna-Maria

1960-luvun lopulla ostimme tuliaiseksi lappilaisaiheisen pannumyssyn. Oli lapinpuvun väriä ja pala porontaljaa. Muistan selvästi kuinka karvoja irtosi jopa kuppiin asti, tarttuivat tiukasti pannunkylkeen.
Ihanat muistot

Vuosikymmeniin ei ole meillä pannumyssyä tarvittu, mutta viime syksynä oli pakko tehdä sellainen. Ostimme teräspannuisen termoskahvinkeittimen, joka katkaisee virran automaattisesti. Pannun lämmönsäilytyskyky on niin huono, että jos haluaa tunnin päästä vähänkään lämmintä kahvia, on pannu pakko suojata myssyllä. Kierrätysperiaatteella valmistin pannumyssyn vanhan toppatakin helmasta ja hyvin toimii. Kun sen väri on musta, eivät kahvitahratkaan siinä heti näy. Vielä on siis myssylle käyttöä nykyteknologiankin aikana.
Tyynen myssy

Pukinpaketista putkahti pannumyssy kaksi vuotta sitten. Mustalle silkille oli piirretty punatulkku. Lahja oli hyvin mieluinen, sillä joka aamu haudutan teetä teepannussa, ja laitan sen pannumyssyn alle muhimaan ja odottamaan mieheni heräämistä. Yhdessä nautimme lämmintä haudutettua teetä. Kiitos pannumyssyn.
Punatulkku

Italialainen vävypoikani oli ensi kertaa vierailulla. Olin keittänyt aamulla pannukahvia myssyn alle. Vieras ihmetteli: Miksi tyynyä pidetään pöydällä?
Sirkka Harjunpää

Mamman ompelema pannumyssy on yhä tärkeä kapine mökillämme. Muistan, kuinka isoäiti keitti kahvit ja hörppi tassilta mustan kahvin.
Anu Räikkönen

Neidiksi jäänyt Martta-täti teki nuorena pannumyssyn. Sisällä keltaista silkkiä, päällys pellavaa, koristeena reikäommel. Käyttämätön, meillä koristeena.
Marja Kyröläinen

Kesät talvet pappa saunasta tultuaan laittoi kukkasin koristellun pannumyssyn päähänsä. Äiti sanoi: Olet kuin Turkin sulttaani. Myssy on yhä tallessa.
Kaija Herranen

Vielä pari vuotta sitten käytin pannumyssyä, kun keitin päivittäin pannukahvia. Ystäväni pitivät se mausta ja ihailivat koira-aiheista myssyä. Uusikäytössä siitä tuli hauska tyyny.
Aulikki Teisko

Kun on peukalo keskellä kämmentä, käy näin: Nuorella äidillä oli kova into kutoa pikkutytölleen kuohkea pipo. Suureni ja suureni - tuli pannumyssy. Kauniilla kankaalla vuorattuna se on muisto, joka huvittaa 45 vuoden jälkeenkin.
Jo isomummo

Kyltymättömänä teenjuojana tarvitsen pannumyssyä teekannuni lämpimänä pitämiseen. Omani tein villasta pesukoneella huovuttamalla. Jokunen vuosi sitten pannumyssyllä oli näkyvä osa Helsingin keskustan katukuvassa. Eräs laitapuolen kulkija käytti sellaista päähineenä. Myssy kun myssy.
Teepöydän komistus

Pannumyssy on ihanaa käsityöperinnettä. Keitinkahvin voi tarjota vanhasta pannusta ja ottaa esiin koulukäsityönä tehdyn myssyn lisäämään tunnelmaa.
Käsityöhullu

Pannumyssy sai uuden, kunniakkaan viran äänenvaimentajana Sirkan korvilla, kun ystäväporukka yltyi liian äänekkääksi korttipelin innoittamana.
Pipsa

Minulla oli kaunis pusero, josta kainalot olivat rikki. Leikkasin siitä pannumyssyn, vuorin sain tikatusta takistani. Puseron napit laitoin koristeeksi eteen. Kelpasi sen alta tarjota kahvia, monet kehuivatkin. Eikä maksanut mitään!
Anja Ripatti

Kouvolan tyttölyseossa 1950-luvulla opetettiin käsityötunnilla kangaspuilla kutomista. Ensin jokaisen piti suunnitella malli ja sitten koulutuntien jälkeen sai jokainen vuorollaan käydä kutomassa pannumyssykankaan. Luokkakaverini Helena tuli seurakseni käsityöluokkaan runokirjojen kanssa. Minä kudoin ja Helena luki ääneen runoja. Aika kului nopeaan ja pannumyssykangas piteni, kunnes yhtäkkiä tajusin, että olin kutonut kymmenisen senttiä liikaa. Purkamaan en käynyt. Kun myssy sitten valmiiksi ommeltuna seisoi pöydällä, se oli päätä pidempi muita. Kuuskymmentäluvun alussa menin naimisiin. Saimme häälahjaksi punaisen Pehtori- kahvipannun. Minun pannumyssyni oli kuin juuri sitä varten suunniteltu.
Vuokko Tuomi

Kodissani oli 1960-luvulla kaunis punainen pannunmyssy. Eräänä jouluna naapurissa asuvalla perheellä oli surua, eivätkä he jaksaneet valmistella kovin perusteellista joulua. Sain ajatuksen ilahduttaa heitä viemällä paketin joulupukin tamineissa. Sopivaa lakkia ei löytynyt, joten otin punaisen pannunmyssyn päähäni. Kyllä heillä oli hauskaa ja sitä on naurettu paljon myöhemminkin.
Leinikki

Vuonna 1997 vaihdoimme matkailuvaunumme matkailuautoon. Lyhyt kun olin, polkimien käyttö tuotti aluksi ongelmia. Kunnes sitten keksin, että punavalkoruutuinen pannumyssymme sopi erinomaisesti istuimelle selkäni taakse tueksi. Siitä alkoi pannunmyssyn uusi elämä ja se on reissannut kanssamme ympäri Eurooppaa.
Luovaa uusiokäyttöä

Hankimme kesämökin vuonna 1986. Nautimme juhannussaunasta ja katselimme kaunista maisemaa, mutta tuuli kävi kylmästi järveltä. Märkään tukkaan ei ollut laittaa huivia eikä huppua. Onneksi löysin saunakamarista vanhan pannumyssyn. Istuin paksu ja lämmin myssy päässä ja tarkenin hyvin. Edelleen pannumyssylle on käyttöä, kahvia juodaan usein puutarhassa ja pannumyssy pitää kahvipannun kuumana ulkona pitkään.
Piipa

Pannumyssylläni on ikää kohta 70 vuotta. Löysin sen kankaan tyhjästä talosta Itä-Karjalasta sotaretkellä ollessani lottana linnoitustyöporukan mukana. Se oli uunin edustalla koristeena. Kaunis, erikoinen, kangaspuissa kudottu kangas. Kylässä ei ollut muita kuin me lotat ja satakunta miestä. Talo oli poltettavaksi tuomittu. Otin kankaan ja panin sen hellästi pussiin. Ei kai se rikos ollut, koska pian tuli olisi sen niellyt. Mielelläni olisin sen kyllä vienyt omistajalleen. Tulin kotiin 1944, kun sota oli jo lopulla. Olin mennyt naimisiin ja tulin tekemään kapioitani. Huomasin sotasaaliini, että tästähän tulisi kaunis kahvipannun myssy. Sommittelin sen ympärille iskemällä hesut, ja pannumyssyhän siitä tuli. Kuin piispan hiippa konsanaan.
Aura Toivanen 92 v

Neljä pannumyssyä - jokaisella oma tarinansa. Vanhin, tädin perintöjä, on kaunis kukkainen käsityö. Lähes antiikkia. Toiseen ommeltu romanttinen kuva hanhipaimentytöstä, kai jostain sadusta. Ostin sen hyväntekijäismyyjäisistä kauan sitten. Kolmannen, peittokirjontatyön sain työstäni kiitokseksi. Tunnustus, jota arvostan. Neljännen ostin naapurimaasta. Se on lettitukkainen maatuska, jonka hameen alle mahtuu pikku pannu lämpimään. Joutuvatko jälkipolvilta roskiin vai arvostavatko käsitöitä ja pannunmyssyni pääsevät vielä museoon?
Käsityöt kunniaan

Lapsuudessani joka taloudesta löytyi pannumyssy. Meillä se oli kaunis, äidin kirjonnalla koristelema. Sitä käytettiin vain, kun oli vieraita, sehän olisi muuten voinut likaantua. Mutta mummollani oli aivan toisenlaisen pannumyssy. Sellainen monivärinen, virkattu, vähän epämääräisesti kenottava viritelmä, jossa roikkui nyörissä kaksi isoa tupsua. Mummo piti myssystä, se huvitti häntä suuresti. Itse olen elänyt kahvinkeitinaikaa, joten pannumyssyä ei taloudesta löydy. Sen sijaan minulla on huopainen saunahattu, jota mieheni kutsuu pannumyssyksi. Hän muistaa aina kysellä, onko pannu kuumana, kun kiipeän lauteille.
Helmiorvokki

Kummitätini jäämistöstä löysin kaksi pannumyssyä. Toinen, violetille pellavalle käsin kirjottu, on nyt äitini sohvatyynynä. Pienestä, raidallisesta käsin neulotusta myssystä tuli itselleni sohvatyyny. Näin kauniit käsityöt vuosikymmenten takaa saivat arvoisensa paikan.
Ritva Rikala

Kudoin myssyn kangaspuissa. Se on kaunis, hillityt värit. Ei sillä enää ole käyttöä mutta aarteeni se on.
Helmi Hillukkala

Mikä ihana paksu pullukka. Tein sen käsityötunnilla yhteiskoulun toisluokkalaisena vuonna 1953. Päällinen pellavaa, täyte pumpulia. Etupuolen kirjailin erivärisin kukkasin ja taustapuolelle tulivat vielä nimikirjaimet. Keittiön komistus palvelee nyt tyttären huushollissa iloisena koristuksena. Oiva eläketehtävä myssyvanhukselle!
Marja Rouvinen

Sain äidiltä perintönä punaisen samettisen pannumyssyn, jossa on pieni tasku servettejä varten. Myssy on yli 50 vuotta vanha ja herättää mielessäni kauneimmat lapsuusmuistot.
Anna-Liisa Tuominen

Pannumyssyni valmistui vuonna 1968 ruskeasta ja oranssista seitapuuvillasta. Koristeena rapuvirkkausreunoja ja virkattuja kierrehapsuja. Palvelee mökillä ja muistuttaa menneestä.
Kaisu Kaikkonen

Tutustuin pannumyssyyn vuonna 1970 työskennellessäni Hampurissa ja asuessani katolisten nunnien ylläpitämässä tyttöasuntolassa. Työpäiväni päättyi vasta klo 17.30 jälkeen. Ystävälliset nunnat pitivät minulle ruokaa lämpimänä. Ruokajuomaksi oli teetä ja teekannu oli peitetty muovipintaisella pannumyssyllä. Suomeen palattuani ompelin itse äitini kutomasta pellavakankaasta pannumyssyn, joka on yhä tallella. Turhan harvoin sitä vain tulee käytettyä, vaikka se pitäisi teekannun mukavasti lämpimänä ja olisi pöydän koristuskin. Pitänee elvyttää tapa.
Anneli Hörburger

Olen aina keittänyt kahvini pannussa, nykyisin punaisessa Pehtoorissa, jonka Antti Nurmesniemi suunnitteli samana vuonna kuin synnyin. Myös pannumyssyni on 1950-luvun peruja ja viittaa perheemme Lapin-vuosiin. Punapohjaisen matkamuistomyssyn kyljessä hoipertelee jo irtoilevin huopakirjaimin teksti ”Muonio”, sivuja kiertää revontulia markkeeraava pykälänauha. Applikoitu Lapin nainen liina harteillaan ja mies neljän tuulen hattu tanassa voivat melko hyvin, mutta porosta on jäljellä vain vatsa ja sen alla hapsottavat jalat.
Anne-Marjut Rauhala

Lapsuudenkodissani pannumyssyjä oli kaksi. Arkikäytössä oli punainen, Lapin perinnekuvioilla koristettu myssy. Se toinen oli ostettu käsityöliikkeestä ja sitä käytettiin, kun tuli vieraita. Samaan settiin kuului myös pannulappu ja essu. Tämä ”parempi” myssy oli koristeltu mustin puuhelmin, joita muistan lapsena monta kertaa solmeilleeni. Pannumyssyjä käytettiin erityisesti kesällä, kun iltapäivän kahvihetki siirtyi pihalle keinun katveeseen. Muuten kahvipannu oli hellankulmalla keittiössä. Kahvipannu ja myssyt jäivät pois käytöstä, kun ensimmäinen kahvinkeitin ilmestyi keittiöön. Myssyt kummittelivat pitkään kaapin perällä muistuttaen pannukahviajasta.
Sinisilmä

Muutin omaan kotiin 60-luvulla. Ensimmäisiä hankintojani olivat kukkakuvioinen, emalinen kahvipannu sekä punainen pannumyssy. Myssy oli tärkeä juttu siihen aikaan keittiössä,
pitihän kahvin pysyä kuumana. Pannua ja myssyä käytin suodatinkahvin tuloon asti. Ne ovat melkein ainoita muistoja 60-luvun huushollistani. Pannumyssyn tarina ei ole vielä päättynyt.
Leena

Istun korkealla heinäkuorman päällä. Saavutaan pihaan. Äiti tulee kutsumaan talkooväen kahville. Toista kutsua ei tarvita. Tuvan pöydällä on tuoretta pullaa. Kahvipannu odottaa punavalkoisen pannumyssyn alla.
Anne Hartikka

Sota-aikana äidillä oli käsissään Vaasan puuvillatehtaan mallitilkkuja ja risaiset villahousut. Arvatkaa mitä syntyi?
Anneli Jalovaara

Tiskipöydän laatikosta pannumyssy nostetaan joskus termoskannun päälle. Sen sisään voi laittaa myös ohukaiset kääreessä odottelemaan tai puuron astiassa hautumaan. Pannumyssy pitää myös mehupullon kylmänä.
Anita Paajanen

Voitin arpajaisista sinut lapsena. Säilytin sisälläsi lakananpitsejä kapioihin. Nyt olet kesämökillä lämmittämässä aamiaismunia.
Marjatta Laakso

Isäni oli usein töissä pellolla ja metsässä monen kilometrin päässä kotoa. Juoksutin hänelle kahvia lasipullossa. Sen ympärille käärittiin sanomalehti ja päälle useampi villasukka. Hyvä myssy aikana, jolloin ei ollut termospulloja.
Anneli Karhulahti

Koulukortteerissa asuessani rahani loppuivat ja lähdin lainaamaan sukulaisperheeltä. Talon emäntä virkkasi oudolla menetelmällä pannumyssyä keltaiesta langasta. Minkä tahansa pannumyssyn näkeminen palauttaa mieleen tuon nöyryyttävän tilanteen!
Eleni Koski

Marraskuussa tulee 42 vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Saimme häälahjaksi kaksi pannumyssyä, jotka otimme käyttöön vasta 15 vuotta sitten, kun saimme kesämökin. Toinen on sininen ja toinen punainen lapinaiheinen.
Lea Linnanmäki

Virkattu ja ruusuinenkin
vanha kunnon pannumyssy
romanttisen kahvihetken
kruunaa muistoin rakkaimpien.
Kaija Hillebrandt, vuosimallia 1931

Äiti pannumyssyn tekeleen
lahjaks antoi tyttärelleen
Tytär sitä värkkäili,
kukat, perhot kirjaili
Nyt on vanhus rispaantunut
kukkaloisto haalistunut
Silti käytössä - sen myönnän,
mä myssyn sisään pitsat työnnän!
Lämpöähän sillä riittää,
syöjät nerokkuutta kiittää.
Leena Keronen

Pannumyssymme on kaunis ja tarpeellinen.
Ompelin anopin kirjomasta liinasta sen.
Jää käsityö talteen, vaik liina oli rikki.
Jos pois olis heitetty, se olis ollut vikatikki.
Pannu pysyy kuumana myssyn alla,
kun kahvittelemme ulkosalla.
Mumsu

Joka aamu meillä kahvipannu porisee,
kas, perkolaattorihan se liedellä hurisee!
Jotta maukas kahvi kuumana pysyy,
se säilyäkseen huokaa ja kysyy:
Missä on myssy tuttu? Se, joka on ihan joka päivän juttu!
Jos ukko sängyssä pidempään makaa,
niin pannumyssy yhä kuuman kahvin takaa!
Marianne Dolmatoff

Lue lisää pannumyssyistä Maalla-lehdestä 3/2010, josta löydät myös ohjeen pannumyssyn tekemiseen.

Kuvien pannumyssyt Virkin käsityömuseon kokoelmista, kuvat: Marjo Tynkkynen

Kerro omat pannumyssymuistosi!

Asiasanat: maalla

SeuraavaMaalla-lehti 3/2010 on ilmestynyt →

(tykkääjiä: 1)
Kommentoi
Tulosta

Kotiliesi

Uusimmat reseptit