Joulukukat toivat kesän talven keskelle

Joulukukat kuuluvat kotimme jouluun. Ensimmäiset hankin jo marraskuussa, nyt on niiden paras aika.

Joku järjestys se olla pitää. Ensin meillä hankitaan kukat ja kuusi, vasta sitten siivotaan koti. Ruuanlaittoonkin ehtii vielä hyvin, vaikka laatikot, kinkut ja karjalanpaistin itse paistaisi.

Hyastintit ovat ykköskukkamme. Kun ne alkavat olla avoimia, viemme ne lasiterassille jatkamaan kukintaansa. Jos tulee pakkanen, avoimet kukat pysyvät silloinkin kauniina – seuraavaan lauhaan saakka.

Yhä enemmän on tarjolla kauniita sinisiä lajikkeita. Nyt kovasti painotetaan sitä, ettei sipulikukkia ja hyasintteja pitäisi kastella liikaa. Kohtuus kaikessa, ei niitä rutikuivaksikaan saa päästää, jotteivät nuput kuivu kasaan ennen avautumistaan.

Tulppaanikimppu pitää olla – tietysti. Nyt onnistuin löytämään upean valkoisten ja punaisten papukaijalajikkeiden puntin, joka vaikuttaa hyvin kestävältä. Vaihdan viileää vettä päivittäin, että maljakkovesi säilyy kirkkaana.

Kukkatalon floristit osaavat sitoa kimpun, jos pidän. Valitsin joulunajan kimppuuni neilikoita ja kimalteista morsiusharsoa. Vihreitä pitää olla paljon.

Tämä kimppu kestää varmaan pari viikkoa, kun vaihdan vettä ja virkistettä muutaman kerran. Jos joku kukka nuupahtaa ennen aikojaan, leikkaan sen saksilla matalaksi ja muu kimppu saa jatkaa elämäänsä.

Ritarinkukat kasvatin tänä vuonna sipuleista. Tässä juuri avautunut vahatun sipulin kukka, joka pysyy hämmästyttävän hyvin pystyssä. Jos kissat alkavat keinuttaa sitä liikaa, leikkaan kukat maljakkoon.

Ruukkuatsalea on lahja miehelleni, ja lahjan antaja selvästi ymmärtää kasvien tarpeiden päälle. Kasvi tuli komeassa vesitiiviissä ruukussa, joten mullan kosteana pitäminen ei ole ongelma.

Jos atsalea kuivahtaa, laita sen juuripaakku joksikin aikaa sankoon imemään vettä multaan. Viileys olisi ruukkuatsalealle eduksi, joten saatan viedä sitä lasiterassille, jos lauha sää jatkuu.

Marraskuussa saadusta perhosorkideasta tulee nyt myös joulukukka, sillä se jaksaa yhä kukkia. Sekin on vesitiiviissä astiassa, johon valelen silloin tällöin vettä karikemaiseen kasvualustaan.

Joulutähtiä on useita, kaikki punaisia. Tänään pohdin, että raatsisinko hankkia valkoisen rungollisen? Kerran kasvatin sellaisesta kivan viherkasvipallon kesäksi, vaikken malttanut hoitaa enää uuteen jouluun saakka.

Joulutähti viihtyy valoisassa, vedottomassa ja lämpimässä paikassa. Kastele sitä säntillisesti, sillä sekä jatkuva märkyys että kuivaminen saa sen pudottamaan lehtensä.

Ihanimmat joulun sulostuttajat saapuivat tänään. Jouluomenat asettelin isoon koriin kunniapaikalle. Sieltä niitä voi napsia syötäväksi ja samalla punaiset omenat koristavat jouluista huonetta.

Hedelmistä erittyy kypsymisen myötä etyleeniä, joka saattaa kuihduttaa kukkia – mutta ei kai mikään ikuista tarvitse olla.

Rauhallista joulua kaikille, terveisin puutarhatoimittaja Paula

PS Kaikille tällainen kukkamäärä ei ole mahdollista, mutta yksikin kukkanen ilahduttaa ja tuo joulumielen. Vähimmillään poimi havunoksa ja tuo se kotiin tuoksumaan. Yhdessä kynttilän tuoksun kanssa se tuo ainakin itselleni mieleen lapsuuden joulut.

    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!