Paratiisi takapihalla

Suloisesti viheriöi sammal

sammalkoriste
Keskisuomalainen puutarhaharrastaja on saanut puutarhan koristeet kauniisti sammaloitumaan.

Sammal on toivottu vieras kotipuutarhassamme, vaikka kaikki pihanomistajat eivät ehkä ajattele samalla tavalla. Puutarhakäynneillä olen tänä kesänä löytänyt muitakin sammalen ystäviä.  

Kun pihaamme peitti vielä nurmikko, komean pihakuusen varjo sai sen viheriöimään aivan erityisellä tavalla. Nurmiheinien lomasta pilkotti yhä lisääntyvässä määrin suloinen sammalmatto.

Nurmikkomme oli pehmeä tallustella ja helppo pitää matalana, koska niittoa tarvittiin harvakseltaan. Vaikka meillä ei enää nurmikkoa kasva korttakaan, sammal on toivottu vieras.

sammal rusokuusama
Vanhan koristepensaan oksat viheriöivät pitkään. Näistä emme luovu kuin pakon edessä.

Pihakuusi oli viime vuonna pakko kaataa, sillä se kolkutteli jo talomme räystäitä siihen malliin, että syysmyrskyillä sai pelätä. Onneksi pihallamme on yhä myös varjoisia paikkoja, joissa sammal viihtyy.

Vanhat rusokuusaman oksat ovat meille arvokkaita sammaloituneinakin. Siirsimme pensaan melko kookkaana parikymmentä vuotta sitten edellisestä pihastamme, ja sen patinoituneita polun päälle kurkottavia oksia leikkaamme vain silloin, kun ne uhkaavat romahtaa.

Kevään tullen kaunis pensas viheriöi varhain – ainakin oksien päältä katsottuna.

sammalta viherkatolla
Viherkaton maksaruoho on saanut turhankin paljon sammalta, mutta onneksi puolivarjoisat lappeet yhä kukkivat.

Sammalta kasvaa nykyisin myös huvimajamme katolla. Itse asiassa sammal on syrjäyttänyt maksaruohon katon paahteisimmilla lappeilla, sillä kaikki sammalet eivät kaipaa varjoa.

Puolivarjossa maksaruoho on yhä voimissaan.

 

sammal verhoaa vanhaa lankkua
Puutarhamme puupenkki on jo kauan ollut paremmassa käytössä. Sammaloitunut puu on kasvihyllykkö.

Pihamme parikymmenvuotiaat hedelmäpuut, koristeomenat ja -kirsikat varjostavat sen verran, että kosteus viipyy pihallamme pitkään. Ilma on raikasta hengittää rehevän kasvillisuuden joukossa aurinkoisinakin päivinä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän varjo minua viehättää. Sen myötä varjon kasvit sekä kivi- ja puupintoja peittävä sammal.

Seinänaapurimme ovat toista mieltä, joten olemme kiltisti neuvoneet heitä sammaleenkin torjunnassa.

kivessä sammalta
Joskus sammalta täytyy oikein houkutella, mutta joskus se itse etsii paikkansa.

Japanilaisissa puutarhoissa sammal on arvossaan, mutta niin se on täällä pohjolassakin.

Puutarhakierroksella olen saanut nähdä, kuinka rakkaita suomalaisille pihanhoitajille ovat luonnonkivet ja niitä verhoava sammal.

sammalruukku
Poikkesin puutarhamyymälässä Jyväskylässä ja huomasin rauhoittavaksi mainostettuja sammalruukkuja.

Vaikka sammalpuutarhaa ei omistaisikaan, pienen sammalruukun voi perustaa vaikka parvekkeelle. Eikä metsäänkään tarvitse välttämättä lähteä. Sammalruukun voi hankkia jo puutarhamyymälästäkin.

Kuinka suosin sammalta?

  1. Jos pihassa kasvaa sammalta jo valmiiksi, se usein leviää varjon ja kosteuden lisääntyessä.
  2. Kokeile tarvittaessa sammalen siirtoa maastosta – mutta vain maanomistajan luvalla! Helpointa on siirto kosteaan paikkaan.
  3. Siirrä sammalta samoihin valo-olosuhteisiin kuin missä ne ovat aiemmin kasvaneet. Varjon puutarhaan varjosta.
  4. Kokeile sammalsilpun levitystä piimän joukossa. Pidä kylvös kosteana. Ei ole tarvinnut itse kokeilla.
  5. Siirrä sammalta turveharkon päälle ja kiinnitä tikuilla. Tosin, varjoisassa paikassa turveharkot sammaloituvat ajan oloon itsestäänkin.

Viheriöivää kesää,

terveisin, puutarhatoimittaja Paula

 

 


    Olen Paula Ritanen-Närhi, intohimoinen puutarhatoimittaja, huoleton hortonomi ja kokeileva kotipuutarhuri. Kesät kiertelen kotipuutarhoissa ympäri maata ja talveksi vetäydyn kotilaaksooni  kirjoittelemaan retkistäni. Puutarha on minulle ammatti, harrastus ja elämäntapa. Tervetuloa kurkkimaan kotipuutarhaani!