Dekkarikirjailija Viveca Sten: "Tässä idyllissä suunnittelen murhani"
Uloimpana Tukholman saariston itäreunalla sijaitsee Sandhamnin saari. Siellä dekkarikirjailija Viveca Sten hahmottelee murhansa. Kirjailijan ura on jo toinen ammatti, jossa hän niittää menestystä.
Kesä Sandhamnin saaressa alkaa juhannuksesta, ja se vietetään aina samalla tavalla:
Huolella remontoitujen villojen keskellä sijaitsee aukio, jolle pystytetään kukilla koristettu juhannussalko. Ihmiset tungeksivat laitureiden leveillä puulankuilla, ravintoloiden terasseilla ja kylän kapeilla sorapoluilla. Tuntuu kuin saaren kaikki sata vakituista asukasta, pari-kolmetuhatta kesämökkiläistä ja 150 000 vuosittaista turistia olisivat liikkeellä yhtä aikaa.
Väkijoukossa hiippailee myös siro, tumma nainen aurinkolasit silmillään. Hän havainnoi: tuolle hiekkarannalle voisi ajautua verkkoon kietoutunut miehen ruumis, tuonne kohoaisi lontoolaispankkiirin ökyhuvila, jossa tapahtuu kohtalokas murhapoltto.
Hiippailija on kirjailija Viveca Sten, 57. Hänen sukunsa on nauttinut kesistä Tukholman saariston Sandhamnissa jo viidessä polvessa.
”Olen viettänyt täällä kaikki kesät syntymästäni asti”, Viveca sanoo.
Saarelle sijoittuu myös Vivecan kirjoittama Murha Sandhamnissa -sarja. Sen myötä Vivecasta on tullut dekkarikuningatar, jonka kirjoja on käännetty 25 kielelle ja myyty neljä miljoonaa kappaletta. Dekkareiden pohjalta tehty televisiosarja on nähty koko Euroopassa.
Melko hyvin naiselta, jonka teki menestyksekästä uraa aivan toisella alalla ja luki ensimmäisen salapoliisiromaaninsa vasta 36-vuotiaana.
Sata vuotta saarella
Vivecan isoisän isä, purjehdusta harrastanut tukholmalainen tehtailija Oscar osti kylästä entisen luotsiperheen talon vuonna 1917 perheensä kesätukikohdaksi.
Oscarin ostamassa talossa asuu nyt Vivecan isä vaimonsa kanssa. Veli mökkeilee sen ulkorakennuksessa. Sisarusten äiti pitää taloa hieman kauempana.
Viveca puolestaan osti saaresta talon kiinteistöbisneksessä työskentelevän miehensä Lennartin kanssa vuonna 1998. Talo sijaitsee lyhyen matkan päässä sukuhuvilasta.
Viveca rakastaa saartaan syvästi.
”Tahdon kirjojeni avulla antaa Sandhamnille takaisin kaikkea sitä hyvää, mitä olen saarella saanut.”
Kirjailija haluaa vaikuttaa siihen, että saari pysyy asuttuna ja että sen luontoa ja perinteisiä, vaatimattomia tapoja vaalitaan.
Mitä useampi osaa asettaa saaren kartalle ja matkaa sen kesäidylliin, sen paremmat ovat saarella vakituisesti asuvien elinmahdollisuudet.
Pyjamassa leipomoon
Kun Viveca Sten vietti lapsena kesiään saarella 1960-luvulla, äiti lähetti hänet usein leipomoon ostamaan aamiaissämpylöitä. Tyttö pinkaisi matkaan pelkässä pyjamassa.
Kirjailija on halunnut suoda myös kolmelle lapselleen samanlaiset, turvalliset lapsuudenkesät autottomalla saarella.
”Sandhamn on tosin muuttunut lapsuudestani. Silloin täällä ei ollut kesäisin niin paljon väkeä kuin nykyään. Mutta meidän talomme kohdalla on yleensä rauhallista.”
Nykyään Sandhamn on Tukholman saariston kesämetropoli, jossa on täpötäysiä tarjoiluterasseja, muotipuoteja ja yöelämää.
Tänä vuonna kesäkoti pullistelee väkeä, sillä kaikki kolme lasta ovat saarella kesätöissä, Camilla, 23, kirjakaupassa, Alexander, 20, ja Leo, 17, ruokakaupassa.
Kirjailija on itsekin tehnyt nuorena Sandhamnissa kaikkia mahdollisia kesätöitä. Hän on työskennellyt leipomossa, kahvilassa, rannan kioskissa ja satamavahtina, jonka tehtävänä oli auttaa veneilijöitä rantautumaan.
Laivurikurssin käytyään Viveca kuljetti yhden kesän 50 hengen vuorovenettä.
”Ja erään kesän työskentelin sukeltajana. Siihen aikaan käytettiin omia ankkureita, ja ankkuriköydet sotkeutuivat välillä. Sukelsin selvittelemään niitä. Uusi purjeveneen ankkuri maksoi tuolloin 1 500 kruunua, ja sukellukseni taksa oli 300 euroa. Se oli hyvä bisnes.”
Nykyään Viveca kirjoittaa säntillisesti ympäri vuoden. Viime kesänä hän naputti tietokonetta joka päivä, jotta marraskuulle luvattu kirja valmistuisi.
”Tänä vuonna olen luvannut perheelleni pitää muutaman viikon lomaa”, tiukasta työmoraalistaan tunnettu kirjailija sanoo.
Työkyvyttömyys uhkasi
Viveca muistaa olla joka päivä kiitollinen työkyvystään. Se ei ole hänelle itsestäänselvyys.
Toisen lapsen synnytyksen yhteydessä vanha, lasketteluonnettomuudessa saatu selkävaiva palasi. Seurasi pikainen leikkaus, ja Viveca joutui makaamaan sängyssä kymmenen kuukautta. Häntä uhkasi selän jäykistäminen ja sairauseläke.
Kolmikymppinen nainen, jolla oli ura ja jonka perheeseen kuuluivat puolison lisäksi kolmevuotias ja vauva, ei voinut kuvitella sellaista elämää. Lopulta Viveca löysi lääkärin, joka kertoi, että oli vaihtoehto: kova kuntouttaminen.
”Vaikka inhoan kuntoilua, valitsin tuon pitkän ja kivuliaan tien.”
Viveca sai harjoitusohjelman, jonka avulla hänen selkänsä pienet lihakset treenattiin yhtä vahvaksi tukirangaksi kuin balettitanssijoilla. Ensin ohjelma piti tehdä kolme kertaa päivässä, sitten kaksi. Nykyään riittää jumppa kahtena päivänä kolmesta.
Muutaman kuukauden ankaran treenin jälkeen Viveca pystyi nostamaan vauvansa syliin. Harjoittelun myötä hän kuntoutui lopulta niin, että sai synnyttää vielä kolmannen lapsen.
”Terveillä ihmisillä on monta toivetta, sairaalla vain yksi: kunpa tulisin terveeksi. Ajattelen joka päivä, miten onnekas olen.”
Juristista kirjailijaksi
Viveca Sten kirjoitti ensimmäisen dekkarinsa vasta 49-vuotiaana. Hän on suorittanut loppututkinnot sekä juridiikasta että kauppatieteistä ja teki vaativaa uraa Ruotsin postin pääjuristina. Lopulta hän kohosi Tanskan ja Ruotsin yhdistyneen postin, PostNordin, pääjuristiksi ja yli 40 henkilön esimieheksi.
Työn ohessa Viveca oli kirjoittanut kolme faktakirjaa. Sitten häneltä pyydettiin neljättä.
”Voi, miten tylsää, ajattelin. Kirjan kirjoittaminen työn ohella kestää koko vuoden. Halusin kirjoittaa jotakin hauskempaa.”
Vivecan mieleen nousi voimakas kuva rantaan ajautuneesta, kalaverkkoon kietoutuneesta ruumiista. Hän sijoitti tapahtuman Sandhamniin ja kirjoitti nopeassa tahdissa kirjan alun ja lopun.
Sitten tuli paniikki. Viveca uskoi kaikkien nauravan sille, että juristi luulee osaavansa kirjoittaa rikosromaaneja. Mutta aviomiehen rohkaisemana hän lähetti käsikirjoituksen kustantamoon, josta tuli yllättäen kutsu tapaamiseen.
Huippujuristi valmistautui hyvin. Hän esitteli ystävänsä laatiman markkinointisuunnitelman ja antoi täydellisen ansioluettelon ynnä julkaisukelpoisen valokuvan itsestään – ja esitteli kahden seuraavankin kirjan juonet.
Vuonna 2008 ilmestyneestä esikoisesta otettiin jättimäinen 20 000 kappaleen painos. Vivecan faktakirjoista menestynein oli myynyt normaalit 3 500 kappaletta.
Silti menestys yllätti kustantajan.
Seuraavaksi kiinnostuivat ulkomaiset kustantajat, ja TV 4 halusi kuvata kirjojen pohjalta televisiosarjan.
”Parissa vuodessa Syvissä vesissä -esikoistani oli myyty 250 000 kappaletta. Kuului vain pang!”
Vaikea päätös
Kun kolme dekkaria oli ilmestynyt, Viveca Sten alkoi olla todella väsynyt. Hän teki paljon töitä, ja illat kuluivat pyörittäessä lapsiperheen arkea. Tytär oli pääsemässä ylioppilaaksi, pojat tulossa teini-ikään. Kirjoittamaan pääsi vasta illalla kymmenen jälkeen.
”Minulla oli kaksi kokopäivätyötä. Ajattelin, että on okei, jos maksan siitä omalla väsymykselläni. Mutta hintana ei saa olla perhe-elämäni ja suhteeni lapsiin. En halua olla äiti, joka tekee vain töitä.”
Viveca pohti kuukausikaupalla, miten toimisi. Hän rakasti työtään juristina. Mutta hän rakasti myös uutta elämäänsä kirjailijana.
” Tuolloin perhe saattoi ansaita talonsa vuokraamalla kolmessa kuukaudessa sen, minkä mies tienasi vuodessa luotsina”, kirjailija Viveca Sten kertoo.
Lopulta päätös oli selvä.
”Oli kuin olisin avannut patoluukut, joita ei voinut enää sulkea. En voinut olla kirjoittamatta. Rahaa en ajatellut, se ei ole koskaan ollut käyttövoimani.”
Viveca irtisanoutui, helpottuneena.
Nyt viisi vuotta myöhemmin Viveca käyttää suurimman osan ajastaan kirjoittamiseen. Lisäksi hän istuu muun muassa Systembolagetin eli Ruotsin Alkon ja Punaisen Ristin hallituksissa ja esitelmöi juridisista kysymyksistä.
”Näin molemmat aivopuoliskoni saavat harjoitusta. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen keskellä elämää saanut toisen työn – ja että olen menestynyt molemmilla aloillani.”
Varasuunnitelmana oli ollut pyrkiä töihin tavalliseen asianajotoimistoon, jos kirjoittaminen ei sujuisi.
Viimeinen leposija
Viveca Sten on luvannut kirjoittaa kymmenen osaa sarjaansa, jonka pääosissa ovat lapsuudentoverit: ei-urasuuntautunut poliisi Thomas ja konflikteja pelkäävä pankkijuristi Nora. Parhaillaan työn alla on yhdeksäs kirja.
Sitä on hyvä kirjoittaa lempeän, pitkän syksyn tullessa, kun hiekkarannat tyhjenevät. Siten onkin taas talvimyrskyjen aika. Silloin tuuli vinkuu nurkissa, kaakeliuunissa palaa tuli ja kirjailija lämmittelee käsiään tuoksuvan teekupin ympärillä.
Vielä ei voi tietää miten murhille, Thomasille ja Noralle käy.
Mutta sen Viveca Sten tietää, mihin hänen oma ruumiinsa päätyy. Hän haluaa tulla haudatuksi Sandhamnin hautausmaalle, rakkaan saaren hiekkaan.
Viveca Stenin Sandhamn-vinkit
1. Nauti leipomossa kahvi seglarbullenin eli purjehtijanpullan kera. Pyöreä pulla sisältää rusinoita ja kardemummaa, päällä runsaasti raesokeria.
2. Käy Värdshusetin ravintoloissa: joko terassilla, pubissa tai ravintolassa ja sen lasikuistilla. Ravintola on perustettu jo vuonna 1672. Parhaat annokset ovat Värdshusetin pihvi (noin 25 euroa) tai kalapata (noin 20 euroa). Kirjojeni Norakin rakastaa kalapataa.
3. Istahda mihin tahansa rantakahvilaan ja ota lasi viiniä tai kuppi kahvia. Seuraa laitureiden vene-elämää ja afterpurjehdusta.
4. Opastettu kirjakävely lauantaisin vie kirjojeni keskeisille tapahtumapaikoille: purjehdusseuran klubitalolle, eri hiekkarannoille, rukoushuoneelle, hautausmaalle ja tullirakennukselle.
5. Pakkaa piknik-kori ja suuntaa mäntymetsän halki upealle Trouville-hiekkarannalle.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13/2016
Lue lisää:
Kanadalaiskirjailija Alan Bradley: ”Minulla oli täydellinen lapsuus”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Dekkarikirjailija Viveca Sten: "Tässä idyllissä suunnittelen murhani"