Kootut runotKun odotin viimeisilläni esikoista, luin Aale Tynnin runoa Vene. Siinä tuskan meri on suuri ja musta, ja vuode keinuu kuin vene kivun vuoksen ja luoteen kourissa, aivan supistusten rytmissä. Vene palaa pimeästä täynnä hymyn kimallusta ja siinä on myös silkkitukkainen lapsi. Runo valmisti minua synnytykseen paremmin kuin neuvolan puuskutustunnit, ja esikoiseni syntyi kuin parahiksi juuri jouluaattona.

Teksti: Helena Mäkelä