Sisustus

Sami Sykkö: "Kotini kertoo, että olen romantikko"

Sami Sykön kodissa loistavat valo, taide ja kattokruunut. Itsenäisyyspäivänä siellä on kuitenkin hiljaista, sillä toimittaja on kommentoimassa Linnan pukuloistoa.

sami sykkö kotona


Sami Sykkö etsi pitkään juuri sitä oikeaa pöytää ruokasaliin. Kun hän ei löytänyt valmista, hän teetti 400 kiloa painavan pöydän Veronassa Italiassa. Eliel Saarisen tuolit ovat kotimaista käsityötä Savosta.

Kun tulen kotiin, vaihdan Balmuirin pellavaiseen pyjamaan ja äidin neulomiin villasukkiin. Keitän teet, menen sohvalle makaamaan ja teen päivän viimeiset työt. Pidän hiljaisuudesta ja kuuntelen harvoin musiikkia. Joskus kirjoittaessani kuuntelen suosikkejani Sibeliuksen viulukonserttoa tai Chisua.

Kutsun mielelläni ystäviä aamiaiselle tai brunssille. Tarjoan munakokkelia, uunissa paahdettuja tomaatteja, pekonia, nakkeja, juustoja ja skonsseja. Olen ooneton kokki, joten panostan kattaukseen. Katan pöydän vuodenajan mukaan. Jos esimerkiksi ikkunoistani näkyvät puut ovat lehdessä, katan pöydän vihreäkoristeisilla astioilla. Jos voisin kutsua kotiini kylään kenet vain, hän olisi Amerikan Voguen muotitoimittaja Hamish Bowles. Hänellä on loistava tyylitaju.

Itsenäisyyspäivä kuluu työn merkeissä

Meillä ei koskaan tule olemaan suurta viihdekeskusta tv-torneineen. Olen kylläkin miettinyt, että hankinko videotykin, jolla voin katsoa telkkaria seinältä heijastettuna.

Itsenäisyyspäivänä kodissani on hiljaista. Olen selostamassa Linnan pukuloistoa Ylellä yhdessä Anne Kukkohovin ja Jarkko Valteen kanssa. Keskitymme pukuihin ja otamme niistä kaikki irti. Seuraavana päivänä pitkitän juhlia ystävien kanssa ja käymme yhdessä läpi edellistä iltaa. Jos hyvin käy, saan kutsun brunssille, tai joku saa minulta kutsun.

Perinteenä englantilainen iltapäivätee

Kotini saattaa paljastaa minusta sen, että olen romantikko ja kaunosielu. Kodissani on vain sellaisia esineitä, joihon minulla on tunneside. Rakkauteni englantilaiseen kulttuuriin, tapoihin ja historiaan on jatkunut jo yli 20 vuotta. Minua ihastuttavat englantilaiset rehevät ja rohkeat sisustusyhdistelmät, vaikka en haluaisikaan itse asua sellaisen keskellä.

Englantilainen iltapäivätee on minunkin perinteeni. Minua miellyttää ajatus siitä, että voimme pysähtyä hetkeksi, vaikka maailma muuttuu hurjaa vauhtia ympärillämme.

Matkustan silloin tällöin Englantiin, ja tapaan ystävääni, entistä englanninkielen opettajaani Doreen Lucasia. Ajamme hänen Triumph-avoautollaan maaseudulle ja käymme tutustumassa linnoihin ja historiallisiin rakennuksiin. Viimeksi kävimme Churchillin kotilinnassa Blenheim Palacessa, Oxfordshiren Woodstockissa

sami sykkö kahvikupit


”Nämä virolaiset kupit on tuonut minulle australialainen ystäväni Sasha. Hän on yksi harvoista ihmisistä, joka tuntee tyylini ja uskaltaa ostaa kotiini lahjoja.”

Kodin väripilkkuna taide

Sisustukseen vaikuttaa asunnon ja rakennuksen luonne. Tämä asunto on korkeammalla ja täällä on enemmän valoa kuin entisessä kodissani. Siksi seinät ovat vaaleammat, eivätkä kaikki entiset huonekalut sopineet tänne. En tee sisustuksessa kompromisseja. Kotini tunnelma on ajaton ja harmoninen. Tuon väriä kotiin yksittäisillä esineillä ja taiteella. Otan myös huonekalun sovitukseen ennen ostamista.

Olen ripustanut seinilleni taidetta sekä valokuvia työurani varrelta. Ruokailuhuoneessani seinällä on iso muotikuva Glorian Joulujutusta. Ystäväni Pipsa Hurmerinta, taiteilija Vincent Bakkum ja Baba Lybeck ovat siinä malleina. Se on rakas muisto entisestä työstäni Glorian päätoimittajana.

Lapsuuden kodistani minulla on antiikkia harrastavalta isältäni saatu vaatekaappi ja Arne Jacobsenin Egg-nojatuoli. Isäni osti sen aikoinaan tutultaan 50 markalla ja on pitänyt sitä työtuolinaan. Sitten hän luki Helsingin Sanomista jutun tuolista ja ymmärsi sen arvon. Sain tuolin.

Jos minun pitäisi valita yksi upeista kodeista, joissa olen vieraillut, se olisi kuvanveistäjä Ralf Forströmin. Se on suuri, komea rakennus ja kuin Ralfin muistelmat, sillä jokainen kodin esine kertoo hänen elämästään. Haastattelin häntä kirjaani Avaimet ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin, jonka tein yhdessä Hanni Koroman kanssa.

Kylpeminen rentouttaa

Tänään minulla on taloyhtiön saunailta. Rakastan saunomista, mutta vielä enemmän kylpemistä. Rentoudun parhaiten kylvyssä. Siellä juon vettä ja joskus syön samalla suklaata tai salmiakkia. Luen kylvyssä lehtiä ja kirjoja, viimeksi huikean balettitanssija Rudolf Nurejevin elämäkerran. Illalla viimeisenä katson sängyssä kannettavan ruudulta Yle Areenasta hienoja sarjoja. Se on paha tapa, ja joskus vielä nukahdan läppäri kainalossa.

KUKA: Sami Sykkö / AMMATTI: Toimittaja, kirjailija / IKÄ: 44 / PERHE: vanhemmat, siskon perhe / KOTI: Kerrostaloasunto Helsingin Kruununhaassa / MOTTO: Ruoho on vihreää aidan molemmilla puolilla / AJANKOHTAISTA: Itsenäisyyspäivän vastaanotto Ylen netissä, Helsingin Sanomien tyylikeskusteluohjelma netissä.

Teksti: Marita Kouhia
Kuva: Ari Heinonen

Artikkeli on julkaistu Kotiliedessä 26/14 nimellä ”Kotini kertoo, että olen romantikko”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Sami Sykkö: "Kotini kertoo, että olen romantikko"

Marketta Palomäki, nimellä netissä

Kerrassaan mielenkiintoinen juttu ja myös mies ,omaperäinen sitä olla pitää.
Itse olen kuvataiteilija ja pojan poikani aikoo muotialalle, kirjoittaa nyt ylioppilaaksi ja on valtavan kiinnostunut muotipiirtämisestä ja muodista.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.