Kuten kaikki hyvin tiedämme, monia ihmisiä on siunattu tarpeella ja ymmärryksellä kerätä syksyn sato talteen.

Ja sitten on meitä, jotka seuraamme iloista sadonkorjuuta vierestä. Meidän hillogeenimme on urbaanissa maailmanmenossa jotenkin surkastunut. Asia ahdistaa meitä.

Mustat torvisienet. Tänä vuonna näköjään hölmömpikin löytää metsästä mustia torvisieniä. On tihrustettu sosiaalisessa mediassa sienikuvia, jotka tietenkin kaikki näyttävät samalta sienikuvalta. Tässä taloudessa käydään kerran syksyssä sienessä, koska muuten on muka koko ajan jotakin muuta tehtävää. Ja se on se sama metsä aina – onko se hyvää torvisienimaastoa? Ei voi tietää.

Huono omatunto. Asia selviää pian ja metsästä poimitaan mitä vastaan tulee, edellyttäen että ne kuuluvat niihin viiteen lajiin, jotka tässä taloudessa tunnistetaan vuorenvarmasti. Jännittää, että onko sovittuna sieniretkipäivänä otollinen ilma.

Pihlajanmarjat. Kauppareissun varrella kasvaa monta pihlajaa. Koskaan eivät ole oksat roikkuneet niin matalalla marjaterttujen painosta kuin tänä vuonna!

Mutta ei kai niitä kadun varrelta voi poimia? Niissä on lyijypäästöjä ja kaikkea muuta myrkkyä. Onko jossakin lähellä pihlajametsä? Joka olisi kauempana liikenteestä. Pihlajanmarjahyytelö on ihanaa leipäjuuston kanssa. Ja erittäin pirtsakka pläjäys aamupaahtoleivän päällä.

Päätetään odottaa läheisen alakoulun ensimmäisiä leirikoulumyyjäisiä. Pohditaan että tekevätkö steinerkoululaisten äidit ehkä parempaa hyytelöä kuin lähikoululaisten.

Omenat. Omenoiden kanssa on nostettu kädet pystyyn jo vuosia sitten. Omenasatoa ei vain voi hallita. Kukaan ei saa kaikkea talteen.

Tykkään kyllä siitä, että liikaomenaiset lähimmäiseni pyrkivät usein aktiivisesti etsimään omenapuutteiset. Tämän talouden lähipiirissä on aikoinaan pyritty keräämään kaikki omenat joka syksy talteen. Se on ehkä jättänyt jälkensä, sillä enää ei tarvitse. Nyt riittää muutama valkea kuulas silloin tällöin pitkin satokautta. Talvella pakastimesta äidin omenatuoremehua sunnuntaiaamupalalla. (Ruokavinkki: Lättää bulgarianjogurtin päälle keko raikasta omenasosetta. Toimii.)

Puolukat. Puolukkasyistä vuotuinen sienimetsäreissu tehdään suhteellisen myöhään. Jotta ei tarvitse käydä kahta kertaa!

Puolukoita tulee ohimennen napsittua pikkupussiin sienikorin nurkkaan tämän talouden tarpeisiin ihan sopiva määrä. Annospusseihin ja pakastimeen vain. Ei pidä hötkyillä vaan muistaa totuus: Minä vuonna pakastettiin kaapin perimmäiset pussit? Toissavuonna vai sitä edellisenä? Minkä kanssa puolukkasurvosta syödään? No lihapullien. Kuinka usein tässä taloudessa tehdään lihapullia? No ei kovin usein.

Vaikka hyytelökateus viiltääkin, ja kenkuttaa, että emme ole yhtä ahkeria kuin äiti, asiasta ei saa tehdä ongelmaa. Minä olen tämmöinen ja tämä talous on tämmöinen. Yhtä henkeä tässä meillä ylläpidetään, ja se on yleensä ihan hyvä juttu. Ja tietysti avustetaan leirikoululaisia ja tuetaan heidän äitiensä ponnistuksia! Se on tärkeää! •