Ihmiset

Suloinen joutilaisuus

Dolce far niente. Suloinen joutilaisuus. Niin vaikea asia niin monelle, olla vain, tekemättä mitään, vaikkapa seinäkellon raksutusta ja viisareiden etananaskelia seuraten, sohvalla loikoillen. Ajelehtia ajatuksissaan kuin vedessä kelluva korkinpalanen, laineiden vietävänä, mieltä ja kehoa lepuuttaen.

Ajassa, jossa ihmisarvo mittautuu toisinaan kiireen määrällä, mitään tekemättömyys on pelkkä perisynti, josta seuraa silkkaa rappiota. ”Miten ihmeessä sinä ehdit tuon kaiken?” Ne kauneimmat sanat, jotka ihminen voi toiselle sanoa. Niissä sanoissa meidät vasta korotetaan kunnon kansalaisiksi.

Ihminen ehtii yhden vuorokauden aikana hämmästyttävän paljon, esimerkiksi matkustaa toiseen maanosaan ja kokea siellä monenlaista. Arjessakin saa aikaan vaikka mitä, kun vain herää riittävän varhain ja tarttuu toimeen eikä hellitä ennen hämärän tunteja. Vuorokausi mahdollistaa kymmeniä yksittäisiä tekoja ja toimia, menemisiä ja tulemisia, osallistumisia ja läsnäoloja. Aikataulutetut ja ohjelmoidut päivät tuntuvat elossa olemiselta, ne kohottavat mielialaa ja itsetuntoa. Taas yksi tehokas päivä takana. Teen ja suoritan, siis olen. Hyödyllinen yksilö.

Samalla juuri ainainen takaraivossa tykyttävä tehokkuusvaatimus ajaa ihmiset uupumukseen, joskus ulkoisista paineista johtuen, joskus täysin itseohjautuvasti. Sillä vaikka vuorokaudessa tosiaankin ehtii runsaasti, kokonaan eri asia on, missä kulkevat jaksamisen rajat. Kuinka pitkään täysillä aamusta iltaan paahtava ihmiskone voi jyskyttää ennen moottorin sammahtamista?

Suloinen joutilaisuus on usein viisautta, ei perisyntiä – siitä huolimatta, että luterilainen työn eetos on iskostettu meihin jo äidinmaidossa. Kulttuuriimme on ohjelmoitu, että kaikki yksilöllinen ja yhteiskunnallinen hyvinvointi ankkuroituu työn tekemiseen. Näin se vain on ja tulee aina olemaan! Olen samaa mieltä. Ei sovi loikoilla. Silti anon joskus armoa.

Ensi vuonna vietetään reformaation merkkivuotta. Martti Luther julkaisi 95 teesiään 500 vuotta sitten, vuonna 1517. Luther arvosti työtä ja ahkeruutta: ”Ihminen on luotu tekemään työtä, niin kuin lintu on luotu lentämään.” Uskonpuhdistajat arvostelivat ankarasti laiskuutta, hyödyllisen tekemisen puutetta ja yleistä velttoutta.

Jos tutustuu Lutherin ajatuksiin vähän perusteellisemmin, oppii myös, että kaiken uutteruuden vastapainona ”ahkeruuteen taipuvaisia” työntekijöitä tulee suojella heiltä itseltään, sillä työssä on oltava kohtuullinen.

Lepohetki on pyhitettävä ja vapaapäiviä puolustettava. On oikeus virkistäytyä ja kerätä voimia. On oikeus saada armoa.

Kesälomat lähestyvät. Vapaaviikkoihin voi tuulahtaa ristivetoa suhteessa toiveisiin ja odotuksiin sekä niiden täyttymiseen – tai täyttymättä jäämiseen. Olisi ehdittävä sitä sun tätä ja vielä enemmän, muuten kaikki on pilalla.

Loma voi tuntua pitemmältä, jos siihen latautuu nippu kokemuksia, mutta kokemus on myös pysähtyä hetkeksi, päästää ihmiskone varikolle. Unikekoilla, kuten Larin-Kyösti kirjoittaa: ”Nyt oon mä laiskureiden kuningas, ma käännän käskijöille selän, hyv’yötä, vanhat narrit, hiippapäät, ma, unikeko, nukun, nautin, elän.”