Vaikka sen kuinka monta kertaa toistaisin, ihan ääneen, niin pakko se on myöntää. Minä en ole jouluihminen, mutta tähän pitkän pimeyden keskelle on pakko kehittää jotakin virkistystä. Ja miksipä minä lähtisin keksimään uudestaan pyörää, kun kerran olemassa on jo joulu.

Ystäväpiirissäni on huomattavia jouluihmisiä, joten minulla on varoittavia esimerkkejä ylilyönneistä. Mieleeni ei tulisi missään tilanteessa pestä maustepurkkeja joulua varten – tai muutenkaan.

Sen sijaan glögiajan voi jo mainiosti aloittaa. Vaikka en ole jouluihminen, glögi kyllä sopii minullekin pimeän kauden juomaksi. Auttaa orastavaan kurkkukipuunkin, ja niissä mausteissa voi hyvinkin olla terveellisiä flavonoideja tai vastaavaa.

Englantilaisia vanhoja joululauluja ei kuunnella tarpeeksi paljon, minäkin helposti unohdan miten ihania ne ovat. Pölyt pois cd-soittimen päältä, ja kiekkoa sisään!

Myöskään Bachin Jouluoratoriota ei voi kuulla liian usein. Kun ulkona on pimeää, musiikki helisee hienommin. Ei tietenkään mitään petteripunakuonoja, koska en ole jouluihminen.

Näin joulukuun alussa kaikki vuoden kirjauutuudet ovat ilmestyneet. Miksi lykätä uutuuskirjojen iltalukuhetket pyhäpäiviin, kun ne voi aloittaa jo nyt?

Kirjakaupoissa on valikoima parhaimmillaan. Nyt on oikea aika ostaa itselle lahjaksi kirja: ”Parhaalle ystävälle, rakkaudella toivoo minä”.

Illalla tulee unikin paremmin silmään ja päivän mekastus päässä hiljenee, kun ennen nukkumaan menoa lukee vähän kirjaa ja siirtyy hetkeksi toiseen maailmaan.

Tästä kaikesta virkistyneenä voisi sen verran kodin järjestelytoimia suorittaa, että pakkaisi lopulta lämpimien kelien vaatteet pois näkyviltä. Koska en ole jouluihminen, en missään tapauksessa edes kuvittele tekeväni joulusiivousta. Vähän voin imuria näyttää huoneen nurkille, ja ne vaatteet tosiaan työntää kaappien ylähyllylle. Vaaka-asentoon, koska en ole konmari-ihminen enkä hölmöile sukkahousujen säilyttämisellä pystyasennossa. En edes ymmärrä miten se olisi mahdollista, enkä halua tietääkään. Ei pidä liioitella.
Sukulaisia voi muistaa hyvin ennen jouluakin. Jos heidän joukossaan on joku jouluihminen, voi häntä ehkä hiukan auttaakin, ettei hän sitten pimahda H-hetkellä uupumuksesta. Voi hakea äidin kahville, ystävän lenkille tai tuoda työpaikalle kukkia. Tehdä jotakin sellaista, mikä tuo valoa pimeään.

Ei ole myöskään mitään syytä odottaa kuukautta ennen kuin huomioi Unicefin, Punaisen Ristin tai Pelastusarmeijan. Hätä on valtava.

Rahan lahjoittaminen luotettaville hyväntekeväisyysjärjestöille on helpompaa kuin koskaan, vaikka ihan tekstarilla.
Jokainen euro on tärkeä, kun Eurooppa on sekaisin ja iso osa Lähi-itää on pommitettu pölyksi. Kodittomia on kaikkialla, tämän tosiasian edessä ei kukaan voi enää sulkea silmiään.

Näin kulki tämä kolumni: turhanpäiväisestä sanailusta vakavaan asiaan. Näin kulki tämä vuosi kolumnistina hienossa Kotiliedessä: ensi vuonna tilallani jatkaa joku toinen.

Kiitos – ja pitäkää huolta itsestänne ja kaikista joista vain voitte!