Oletko narsistin otteessa?

Sunnuntaina 6.7.2008, Marianna Laiho, Kotiliesi kysyy
Kommentoi
Katsottu: 106083 kertaa

Suhde narsistiin alkaa usein romanttisesti kuin herttasarjan tarina. Loppu on perhehelvettiä.

Jokainen tuntee huonotuulisia, kielenkäytöltään vastenmielisiä, itsekkäitä ja määräileviä ihmisiä, joiden mielestä vika on aina muissa – ei koskaan itsessä. Kaikki sellaiset ihmiset eivät ole narsisteja, mutta silti kuka tahansa voi joutua tekemisiin narsistin kanssa: elämänkumppanina, lapsena, sukulaisena tai vaikka narsistisen esimiehen alaisena.

– Narsistilla puuttuu yleensä kyky empatiaan. Hän ei halua tai pysty antamaan hyvää läheisilleen, kirjailija Tuija Välipakka määrittelee.

Tuija Välipakan ja Arja Lehtosaaren toimittamaan kirjaan Sata tapaa tappaa sielu (Ajatus, 2007) on koottu viidenkymmenen ihmisen kirjoituksia siitä, millaista on elää narsistin kanssa. Tarinoita on sekä miehiltä että naisilta.

Alistamista ja valheita

Suhde alkaa yleensä kuin herttasarjassa. Narsisti nostaa kumppaninsa jalustalle, kehuu, palvoo ja antaa lahjoja.

Narsisti on taitava pitämään yllä kulisseja. Perheen ulkopuoliset eivät välttämättä tiedä mitään, ellei uhri puhu elämästään. Ennen pitkää narsisti yleensä yrittää eristää kumppaninsa ystävistä, sukulaisista ja harrastuksista. Arki on arvaamatonta, suurten tunnepurkausten yhtäkkistä vaihtelua.

Kulissien takana kuohuu

– Jokaiselta lipsahtaa joskus väärä sana, mutta narsistilla törkeydet ovat toistuvia ja loukkaavia. Lähes kaikki kertoivat rumasta kielenkäytöstä, ulkonäköön asti menevästä arvostelusta ja mitätöinnistä, Tuija Välipakka tiivistää.

Kirjan uhritarinoiden perusteella narsistimiehet ovat usein repivän mustasukkaisia. Narsistinaiset saattavat käyttää seksiä tai lapsia vallankäytön välineenä.

Riitelyä seuraa hyvittely

Narsistin kumppaniksi ajautuu helposti kiltti, alistuva ja imartelua kaipaava mies tai nainen. Jos sietää huonoa kohtelua, eikä osaa asettaa rajoja itselleen tai toiselle, narsisti saa otteen. Hyvä vastapari löytyy myös helposti syyllistyvästä ihmisestä.

Narsistin raivopurkauksia seuraavat usein hyvittelykaudet. Uhri ajattelee, että kyllä me tästä selvitään ja nyt se ymmärtää, että käyttäytyi väärin. Avun hakeminen hidastuu.

Narsistin uhrin tarina

Kari kohteli minua alussa kuin kuningatarta. Hän oli hurmaava ja hyväkäytöksinen. Hänellä oli sana hallussaan. Karilla oli alusta lähtien minuun maaginen ote.

Kari oli kuitenkin sairaalloisen mustasukkainen. Hän ei halunnut, että tapaan ystäviäni. Hän haukkui ja nimitteli selän takana jokaista tapaamaansa ihmistä. Minua hän sätti päin naamaa: rumaksi, läskiksi ja huoraksi.

Hän sai kohtuuttomia raivokohtauksia pikkuasioista ja murjotti päiväkausia. Mies syyllisti minua ja onnistui siinä. Uskoin, että hänen raivokohtauksensa johtuivat minusta ja menin psykiatrille.

Kun aloin puhua erosta, Kari uhkasi itsemurhalla. Hän pyysi anteeksi, ja oli hetken taas hurmaava. Lopulta sain itseeni niin paljon puhtia, että hain avioeroa.

Miksi haksahdin Kariin? Ehkä siksi, että olen liian kiltti, ja minut on helppo syyllistää. Haluan uskoa ihmisistä aina hyvää. Eron hakeminen pitkittyi, koska pelkäsin yksinäisyyttä ja Karin vihaa. Selvisin kuitenkin täysjärkisenä.” Leena, 41

Kotiliesi 1/2008.

Narsistin tunnuspiirteitä:

  • Yletön imartelu tai lahjojen antaminen suhteen alussa
  • Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä itseään kohtaan
  • Elää toisten huomiosta ja ihailusta
  • Valehtelu ja asioiden peittely
  • Purkaa jatkuvasti omaa pahaa oloaan muihin
  • Mitätöi ihmisiä
  • Arvaamaton

Apua narsistin uhrille:Narsistien uhrien tuki ry

Asiasanat: ihmissuhteet

Viestit 128

17.6.2008 klo.16:0
kirsiterhi...

kirsiterhi...

En ole enää, mutta seitsemäntoista vuotta saman kodin jakaen narsisti-isän tyttärenä on tehnyt tehtävänsä… Allekirjoitan kaiken edellä kuvatun narsistin käytöksestä. Vaikka peräänkuulutankin avioliitossa jaksamista hyvinä ja pahoina päivinä, niin narsismin kanssa tilanne onkin aika lailla vaikeampi… Kerran eräs psykoanalyytikko sanoi tv-ohjelmassa, että meni noin viisi vuotta, ennen kuin asiakkaassa, narsistissa, alkoi tapahtua muutosta… Ja harvat narsistithan hakeutuvat terapiaan, muuthan ne terapian tarpeessa ovat… Viime syksyn Kotiliedessä käsiteltiin myös hyvin tätä aihetta ja tuotiin

esille ne syyt ja juuret, josta narsistisen persoonallisuuden kehittyminen on saanut alkunsa. Ikävä kyllä en vahvastikaan usko vaikeasta narsismista paranemiseen, vaikka mahdotontahan se ei ole. Perheenjäsenillä, puolisolla ja lapsilla, vaan saattaa terveys mennä siinä muutosta odottaessa… Liian kauan ei pitäisikään pyristellä, vaan hakea ammattiapua ajoissa ja tehdä tarvittavat muutokset omassa elämässä.

Vastaa
21.6.2008 klo.16:25
Pikke

Pikke

Narsisteja on varmaan erilaisia mutta itse olen elänyt lähes koko elämäni narsistien
kanssa, joille hienon ja tasapainoisen perhe-elämän kulissi on ollut pakkomielle.
Aluksi elin narsisti äitini kanssa yli 20 v. ja sitten 25 v. narsisti puolison kanssa.
Kun tapasin ex-puolisoni kaikki oli hurmaavaa ja kuin satua, tunsin ettei kukaan koskaan ole rakastanut minua kuten hän. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen alkoi tuntua ettei kaikki ole kohdallaan koska jatkuvasti kalvoi epävarmuuden ja epämukavuuden tunne, suhteesta puuttui kaikki ilo ja kumppanuus. Halusin erota
mutta kumppanini joutui masennuksen

syövereihin ja rukoili minua jäämään, oli kovin vakuuttava rakkaudentunnustuksineen ja lupasi muuttua ihmisenä. Menimme
vihille mutta muutosta ei tapahtunut ja elämämme oli tylsää, tunteetonta ja tyydyttämätöntä. 40 v. täytettyään ex:n käytös muuttui radikaalisti; mustasukkaisuus lisääntyi ja kohdistui vuosikymmeniä sitten olleisiin ihmissuhteisiini jotka olivat ennen yhteistä historiaamme. Hänen mielestään ne suhteet olivat kaikki hänen pettämistään ja siksi hänellä oli nyt oikeutus pettää minua ihan kuinka paljon tahansa. Myös alkoholinkäyttö lisääntyi ja muuttui säännölliseksi ja humalassa hän muuttui myös väkivaltaiseksi. Henkistä väkivaltaa
oli jatkuva syyttely siitä, että olin pilannut hänen elämänsä ja tuhonnut kaiken kauniin ja viattoman. Vaikka itsetuntoni oli lähes nollassa jaksoin vetää itseni irti
avioliitosta mutta henkisesti työ uhriuden voittamiseksi jatkuu vielä useiden vuosien ajan. Erostakin on jo useampi vuosi ja emme onneksi ole tekemisissä toistemme kanssa. Eroni jälkeen ymmärsin myös miksi suhteeni äitiini oli niin vaikea ja ahdistava; äitini oli täysin samanlaisesti käyttäytyvä narsisti kuin ex-puolisoni.
Muistankin joskus sanoneeni exälle, että sinussa on jotain niin tuttua ja sehän oli
se samanlainen kieroutunut ajatusmaailma kuin puolisollani. Toipuminen on kovaa
työtä.

Vastaa
22.6.2008 klo.19:43
Omilla jal...

Omilla jal...

Voi kuullostaa julmalta, mutta narsisteja olisi maailmassa paljon vähemmän ellei olisi näitä alistuvia tohvelisankareita ja -sankarittaria, jotka suostuvat näiden narsististen henkilöiden pompoteltaviksi. Riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta niin tarvitaan kaikissa muissakin ihmissuhteissa -niin hyvässä kuin pahassakin! Ihmettelen vain, kuinka joku voi suostua alistumaan jopa vuosikymmeniä, sehän on silkkaa ajan ja oman positiivisen energian haaskuuta. Kenenkään ei ole pakko olla naimisissa, jos toinen puoliso on sopimatonta sorttia. Ja jos vaan jatkaa eloa narsistin kanssa, niin kyllä siinä itseäänkin saa osaltansa kiittää siitä, että lojuu toisen henkilön kynnysmattona. Minä en sellaiseen elämään suostu, koska elämässä tulee harmeja vastaan muutenkin.

Vastaa
25.6.2008 klo.11:42
Kestän kyl...

Kestän kyl...

Tunnen kaksi aika selkeästi narsistin piirteitä omaavaa
: enoni, mieheni.
Enollani on kaikki mahdolliset narsistin piirteet paitsi että hän ei koskaan pyydä anteeksi eikä hyvittele, puhumattakaan että osaisi edes kiittää mistään. Onneksi
hän on poikamies, mutta osa suvusta on kovilla sillä enoni asuu perikunnan omistamassa talossa, mutta hallitsee sitä kuin omaansa, silti toiset tekevät
siellä kaiken : pihatyöt ja remontit koska eno on niin sairaalloinen. Vaan eipä hän
silti suostu muuttamaan talosta pois kuin kuulemma jalat edellä. Kuvitelkaa,
sairas kuusikymppinen 6 h talossa toisten

passattavana. Sairauksien takia
suvulta löytyy empatiaa ja häntä hoivataan.
Mieheni taas on ilkeyksien heittelijä ja pitkävihainen eikä myöskään pyydä koskaan anteeksi ja
suuttuu ellei asiat mene mielen mukaan. Nämä ovat n. viikon puhumattomuuden puuskia ja niitä
seuraa aina kauan kestävä ja miellyttävä käytös, kunnes aivan yhtäkkiä taas…
Ikävä kyllä, hän kuuluu myös siihen lajiin joka ei koskaan anna anteeksi
kokemiaan vääryyksiä ei-verisukulaisten taholta. Häntä itseään ei saa moittia,
eikä hän myöskään näe omassa suvussaan koskaan mitään vikaa.

Vastaa
12.7.2008 klo.23:22
En suostu ...

En suostu ...

Tutustukaapa Raimo Mäkelän kirjaan: Naamiona terve mieli. Tästä kirjasesta sain avun narsistisen sukulaisen kohtaamisessa. Kirjassa kuvataan tarkoin narsistin luonnetta. Oli uskomatonta huomata, että kirja oli kuin henkilökuvaus sukulaisesta, jonka syytöksiä ja alistamista olimme lähipiirissä kestäneet jo vuosia.

Vastaa
20.8.2008 klo.9:57
maija vaan

maija vaan

kirjoituksen narsistista meni väärälle sivulle. tässä nyt tämä:
Kaikki samat piirteet tuli esille kaverissani viimme vuonna,. Tapasin hänet suomi24 treffisivun kautta, edellisvuoden lopulla marraskuussa. ihastuin aj rakastuin, otin työstäni vuorotteluvapaata ja virkavapaata ja muutin kainuuseen pohjoispohjanmaalta. Kun pääsin siellä töihin alkoi helvetti. minulle ei olisi saaneet vanhemmat ,ei lapset, ei ystävät eikä työkaverit soitella. töihinkin soitteli ja laitteli viestejä, piti suuttua että en voi töissä vastailla. jopa siihen että tarkisti kännyni kuka viestitti aj soitti. salaa piti soitta

vanhemmille ja ystävälleni ja poistaa sit soitot. elämä kävi kurjaksi .Mihinkään en päässyt yksin menemään.Mutta onneks muula oli vahva usko ja luottamus Jumalaan. onneks oli työpaikka kotikunnassa johon sain palata. numero piti vaihtaa häirinnältä ei saanut rauhaa. kerran ilmestyi pihaalle,mutta ei päässyt sisään.nyt ole muuttanut eikä hän tiedä osoitettani eikä numeroon. kiitos Herran pääsin siitä pälkähästä.
maija vaan

[10] 19.8.2008 klo 21.30, maija vaan

Vastaa
18.11.2008 klo.16:0
väsynyt

väsynyt

Halun tuoda oman kokemukseni avioliitosta narsistin kanssa. Välillä tuntuu että vika onkin minussa.Muutama esimerkki, elän uudessa avioliitossa josta kaksi lasta. Miehellä ei lapsia eikä edes kihlausta takana. Minulta kielettiin kaikki kontaktit entisen miehen sukulaisiin, tytärtäni hän kielsi tulemasta ”oman kattonsa alle kirosanojen siivittämänä”. Kun lapseni uskalsivat tulla hän lähti samasta ovesta ulos.Jasitä mökötystä ja ylimielisyyttä mitä hän osoitti minulle aina. Meille ei saanut soitta, kun poikani soitti ja lähetti terveisiä miehelleni; hän sanoi ja saatana minulle ei tarvitse terveisiä

lähettää. Aina kun puhelin soi olisi kuin olisin tukehtunut, niin ahdisti.. En tiedä edes hänen palkkaansa,kun kysyin sitä parisuhdeterapiassa hän sanoi, että se on yleistä tietoa jonka saa verotoimistosta. Nykyisin saankin lukea lehdestä sen tiedon koska hän on kunnassa kärkipäässä parhaiten ansaitsevien joukossa. Lapsenlapseni oli keväällä yökylässä, josta hän mökötti minulle, häneltä loppui kaikki emotionaaliset tarpeet kun en huomioinut häntä tarpeeksi. Hän sanoi sen terapiassa, jossa emme käy koska olen todennut sen turhaksi. Aamulla hän lähti huoltoasemalle aamukahville vain sen takia kun lapsenlapseni oli kylässä ja en huomoinut häntä terpeeksi. Hänen mielestään koti jossa asutaan on hänen ja hän on sen sanonutkinminulla ei ole oikeuksia kun en maksa lainaa, mutta hän ei ota huomioon että hoidan kodin ostan ruokaa ja hoidan yhteistä poikaa. Omat työt olen aina joutunut sovittelemaan hänen töihinsa, hän on matkatöissä, hän vetoaakin siihen että koska hän hoitaa ja maksaa laskut .En jaksa enää, olen eroamassa

Vastaa
13.5.2009 klo.22:42
sydän haja...

sydän haja...

mulla on kans kokemuksia narsisti aviomiehestäni. hän on sairaalloisen mustasukkainen, itserakas, valehtelija, pettäjä ja hyväksikäyttäjä vaikkei muille sitä myönnä. olen joutunut kestämään tämmöistä helvettiä kohta n,4-5 vuotta. meillä neljä lasta joista kaksi hänen ja kaksi vanhinta minun edellisestä suhteesta. olen tällä hetkellä asumus-erossa, lopullinen avio-ero paperi postittamatta. ei voi sitä hyväksyä etten halua olla enää hänen ystävä. kiristää lasten kautta. avioliiton aikana ollut monia naisia, joista olen saanut tietää vasta kun muutettiin eri osoitteeseen.olen aivan hajalla tämän ihmisen takia, en tiedä miten elämästä selviän eteenpäin. onko teillä kellään samanlaisia kokemuksia asiasta?

Vastaa
9.7.2009 klo.0:58
Broken

Broken

Kokemus narsisti äidistä.
Hän jumaloi exääni (joka yllätys yllätys oli myös narsisti) ja hän toivoi että ehkäpä me vielä joku päivä palaisimme yhteen.

Tavattuani uuden miehen, asuin vielä kotona. Äitini alkoi lahjoa minua kaikin tavoin, jotta jättäisin uuden. Hän osti minulle jonkin astian sanoen ”ole nyt sitten kiltisti”. Hän keksi myös valheita päästäkseen tavoitteeseensa.

Henkistä väkivaltaa, loukkauksia, haukkumista ”sinulla ei ole järkeä, sinuun ei voi luottaa”.
En koskaan muista hänen pyytäneen anteeksi, koki olevansa aina oikeassa ja muut olivat väärässä. Hän vähätteli toisia ja

oli mielellään diagnosoimassa jopa eräästä sukulaisestaan hänen olevan narsisti.
Kun pienenä olin pahoittanut mieleni, en muista ettäkö hän pahemmin olisi ollut lohduttamassa, vaikka minä itkin, kun oli paha olla.

Voimani loppuivat tasan! 4kk sitten. Mutta olen uhri. Mieleltäni järkyin niin pahasti, että vasta nyt keväällä olen alkanut ymmärtää mitä äitini todellisuudessa oli. Vasta äskettäin huomasin, että minähän olin narsistin uhri!!

Hän määräsi, jopa avioliitossaan. Hän osti vaatteita meille perheenjäsenille, jotka häntä miellyttivät, ei väliä pidimmekö me niistä. Hän oli ostanut minulle nuoruus vuosinani paidan josta en pitänyt, pakotti pitämään sitä edes päivän.

Isäni lähti ajoissa, ja olen ihmetellyt, miksi narsisti äitini antoi hänen mennä. Jäljelle jäi vielä minä, jota hän sai käskyttää ja alistaa miten tahtoi.

Olen iloinen että olen tunnistanut olleeni uhri, mutta toisaalta se paha olo syyllisyydestä, etten huomannut aiemmin ja lähtenyt menemään aikaisemmin. Mutta toisaalta, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kaikki ne loukkaukset ja syytökset mitä sain kuulla. Elin vankina, lapsuuden kodissani. Nykyään käyn enemmän ulkona, narsisti äidin lapsena en saanut toteuttaa itseäni, olla vapaampi.

Mietin myös, koska olen saanut olla se uhri syntymästäni asti, n.20 vuotta, onko enää minua. Onko olemassa minua, johon narsisti ei ole soluttautunut, vai ainoastaan se minä, mitä narsisti äitini muovasi mieleisekseen?

Tiedän että elämässäni alkaa aikakausi, jolloin rakennan minäni uudestaan, joten vastaus noihin kysymyksiini taitaa siten olla, että on ollut nämä vuodet vain minä, mihin narsisti soluttautui.
Minän rakentaminen vie aikaa, uhrina koen pahaa oloa alistetuksi tulemisesta, syytöksistä ja loukkauksista. En muista äidistäni mitään hyvää, jäljellä on vain vihaa.

Olen ristiriidassa niiden kirjoitusten kanssa, jotka kehoittavat antamaan narsistille anteeksi. Se ei auta, narsisti hyötyy vain anteeksi annosta ja jatkaa käytöstään. Hän ei myöskään myöntäisi tehneensä mitään väärin. Tämä oli tuttua exäni kanssa. Suhteen loppuvaiheessa solvasimme toisiamme puolin ja toisin. Minä olin pyytämässä anteeksi, exäni ei, koska hän ei kokenut loukkaustensa olleen niin pahoja.

En tiedä, kuinka kauan vie aikaa ennen kuin paranen. Mutta vähitellen alan voida paremmin, kun ei tarvitse olla enää tekemisissä äitini kanssa.

Olen pari kuukautta sitten tuntenut itseni vähän väliä mitättömäksi, arvottomaksi, samoin kokenut kadottaneeni itsetunnon. Syy ei ole minun, syy on äitini.

Vastaa
12.7.2009 klo.20:23
Moira

Moira

Tuttu juttu. En tajunnut äitini narsismia oikeastaan ennen kuin olin ollut muutaman vuoden avioliitossa narsistin kanssa. Hän oli hyvä manipuloimaan kaikkia ja osasi todella syyllistää meitä lapsia ihan pienestä pitäen. Siksi varmaan sorruinkin narsistiin koska tunsin kaikesta syyllisyyttä. He olivat todella hyviä yhdessä nujertamaan minut kokonaan. Pääsin viimein eroon miehestäni vaikka voimia paljon vei ja vaatikin. Äitiäni en myöskään haluaisi tavata koska ahdistun hirveästi siitä. Joskus kuitenkin joidenkin perhejuhlien tms. vuoksi valitettavasti joudun samaan paikkaan niin hänen kuin entisen

mieheni kanssa ja silloin he todella mitätöivät minua yhteistuumin, eli minua ei tervehditä eikä minulle puhuta, myöskään useat terveet sukulaiset eivät uskalla heidän nähtensä minulle puhua. Myös toinen sisaristani on narsisti, hän riitelee kaikkien kanssa ja yrittää manipuloida jokaista toisiaan vastaan ja tässä käyttää äitiä apunaan aika tehokkaasti. Myös entisen mieheni kanssa yhdessä hän yrittää vakuuttaa kaikille minun olevan se syyllinen osapuoli esim. avioeroni suhteen. Mieheni oli kertonut minulla olleen muita miehiä ja siksi jätin hänet, tämän he kaikki uskoivat vaikka minulla ei ollut ketään koska naisystäviäkään minulla ei saanut olla. Mies kontrolloi kaikki minun menoni.

Vastaa
4.12.2009 klo.10:54
PINJA

PINJA

Minä en ole varma onko mieheni narsisti , mutta kun olen lukenut kuvauksia niin monta kohtaa pitää paikkansa. Mieheni ei puhu minulle enää kuin ihan pakollisen.Mökötystä on kestänyt jo monta kuukautta. Minä en hänen sanojensa mukaan ole mitään ilman häntä ja olen vaan rahan takia hänen kanssaan. Käymme molemmat töissä ja maksan laskuja ja ostan ruoan perheelle. Mieheni ”säästää” tilinsä. Minulla on tyttö entisen mieheni kanssa ja tyttöä ei nykyinen mieheni voi sietää. Eikä ole koskaan sietänytkään. Keksii kaikkia asumissääntöjä millä saa tyttäreni elämän hankalaksi. Miehelleni ei saa sanoa vastaan

ja jos hän mokaa jonkun asian siitä ei saa mainita. Jos joku pyytää häntä lähtemään vaikka saunailtaan kanssaan ja mieheni ei tahdo lähteä, hän ei sano sitä suoraan vaan sanoo keskustelevansa asiasta minun kanssani ja jos minä annan luvan hän tulee. Tosiasiassa hän ei puhu kanssani mitään ja hänen kaverinsa luulevat että minä olen oikea pirttihirmu kun en päästä häntä lähtemään. Kirjoitelkaa miltä tämä teistä kuulostaa , minulta alkaa voimat loppua.

Vastaa
18.12.2009 klo.13:32
Vanja

Vanja

Olin vuosia narsistin alaisena. Kesti kauan ennen kuin huomasin tämän, koska ihmiset puhuivat yleensä, että pomo olisi kuivahumalassa. Oireet kun muistuttaa paljon alkoholismin oireita esim. manipulointi, epärehellisyys, toisten syyttäminen asioista, empatian puute, salaperäisyys, moraalittomuus ja lain yläpuolelle asettuminen.

Koko työyhteisö toimi tietysti pomon edellyttämällä tavalla, päällimäisenä tuntui epärehellisyys, salailu, itsensä yliarvostaminen ja toisten ylikäveleminen. Omista todellisista tunteista ei tietenkään kukaan voinut puhua, tuskin edes tuntea, vaan tunteet piti opetella

tuntemaan niinkuin pomo halusi niiden olevan. Meiltä puuttui myös kokonaan lakiin perustuvat oikeudet, koska pomo ei niitä hyväksynyt. Hänen sana oli laki hänen työmaallaan

Onneksi pääsin irti siitä työyhteisöstä ja kykenen nyt näkemään tilani ja niiden tilan, jotka ovat vielä siellä töissä, mutta sitä en voi tietää toivunko tästä koskaan.

Vastaa
1.1.2010 klo.22:37
Niinpä

Niinpä

Hyvä, että tunnistit tilanteen ja sen, että pomosi oli narsisti. Moni on jäänyt tällaiseen työpaikkaan ja kärsii…

Vastaa
3.2.2010 klo.22:50
ps

ps

Onko sekään hyvä, että aina kaikki luovuttaa ongelmissa narsistin kanssa. Voiko taistella vastaan? Voiko voittaa? Narsisti esimiehenä ei ole harvinaisuus ja on osasyy siihen, että Suomen työelämässä voidaan huonosti. Yleensä esimiehen esimies ei tunnista/ei halua tunnustaa ongelmaa. Luottamusmiehellä ei ole valtaa. Työterveyshuollolla ei ole puhtia/osaamista tehdä vaikeille asioille mitään. Kuinka yksittäinen työntekijä asiantuntijaorganisaatiossa voi ratkaista ongelmaa? Muutenhan se vaan jatkuu loputtomiin. Jos lähtee pois. Aina löytyy uusi uhri. Kommentteja?

Vastaa
4.2.2010 klo.8:27
Mama Afric...

Mama Afric...

ps:lle kommentti: Entisessä työpaikassani yritettiin tätä. niin luottamusmies kuin työsuojelu olivat vetämässä yhtä köyttä. Lopputulos: narsistia puolustettiin johdon toimesta, uhreja tuli lisää. Loppujen lopulta myös narsisti esimies lähti, mutta täystuho oli tapahtunut sitä ennen. Vakavia psyykkisiä vaurioita tuli monelle. Tällä esimiehellä oli myös alkoholiongelma narsismin lisänä.
Tällaiset esimiehet ovat kiertämässä paikasta toiseen, aina jättäen tuhoa jälkeensä. Valitettavasti heitä voi vain paeta.

Vastaa
28.2.2010 klo.0:51
miniä

miniä

Minulla on anoppina persläpeensä myöten narsisti. Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta kimpassa ja niistä 26 vuotta naimisissa. Kakki meni muistaakseni ihan hyvin siihen asti kunnes saimme ensimmäisen lapsemme . Anoppi oli ensin mieleissään pojantyttärestä, koska hänellä itsellään oli kolme poikaa. Ristiäisten jälkeen kaikki muuttui ja olemme saaneet tutaan koko perhe reilut parikymmentä vuotta anoppini narsismista. Kaikki perheemme juhlapäivät hän on pilannut omalla huonolla käytösellään. Ristiäisissäkin anoppi ilmoitti, että olettepa antaneet tytölle karmean nimen ja kannattaisi olla kertomatta

sitä koulussa ettei vaan joudu nimensä takia kiusatuksi. Tyttö kastettiin Emilia Amandaksi??? Kaunis nimi ainakin meidän mielestä. Koskaan hän ei ole lapsiamme nimi- syntymä- tai joululahjoilla muistanut. Se on loukannut lapsia ja myös meitä vanhempia. Tärkeämpää on ollut lahjoa ja jakaa rahaa kaiken maailman kumminkaimanserkkuille. Pitää nimittäin esittää kuinka hyvä ja huomaavainen ihminen hän on.Tyttäremme lakkiaisiin anoppi ei vaivautunut tulemaan, koska hänellä sattui juuri samaan aikaan olemaan tärkeämpää tekemistä. Se loukkasi tytärtämme ja myös meitä vanhempia.Tyttäremme muutti omilleen kolme vuotta sitten. Mummu ei ole tähän päivään mennessä vaivautunut kertaakaan soittamaan tai käymään katsomaan kuinka oma lapsenlapsi voi ja pärjää omillaan. Ei kuulemma kiinnosta. Poikamme meni viime kesänä armeijaan. Yhtä ainoaa yhteydenottoa tämän asian tiimoilta ei ole tullut, koska asia ei häntä kiinnosta. Pojasta on tuntunut tosi pahalle kun oma mummu on täydellinen tyränni ja itsekeskeinen paska. Anopin huono käytös on vaikuttanut perheelämäämme valtavasti. Hän on vuosia loukannut perhettämme sanoillaan ja sekopäisillä toilauksillaan. Appiukkoni oli täysin tämän hirmun tossun alla, eikä osannut tai enää jaksanut taistella tätä jakomilitautista vastaan.Toivottavasti voimme elää normaalia elämää sen jälkeen kun anopilta pukkaa horsmaa takapuolesta. Siihen asti ei auta muu kuin pysyä kaukana tästä ihmishirviöstä ja odotella, että paha saa palkkansa ennemmin tai myöhemmin.

Vastaa
15.4.2010 klo.16:48
Viisastunu...

Viisastunu...

Olin naimisissa narsistin kanssa, masennuin, aloin kärsimään paniikkihäiriöistä, sosiaalinen elämäni kaventui kaventumistaan. Olin ennen iloinen, hauska, sosiaalinen, järjestelmällinen, kaunis ja kaikin tavoin pyrin hyvään elämään. Saatuamme lapsen kaikki muuttui. Lapsi valvotti ja mieheni ei suostunut auttamaan sillä hän sanoi käyvänsä töissä. Tätä kesti monta vuotta ja minä paloin loppuun. Lapsemme syntymän jälkeen olen käynyt terapiassa ja masennuksen jatkuessa aviomieheni haki eroa. Käyn edelleen terapiassa ja olen vasta monen vuoden jälkeen tajunnut sen kautta, että olen narsistin uhri. Empaatittoman

hirviön uhri joka ei osannut rakastaa. Tästä viisastuneena pyrin kohtaamaan ihmisiä joilla on hyvä sydän. Iso ja lämmin sydän :) Jaksamisia kaikille, suojelkaa oikeuksianne ja olkaa itsellenne rakkaita, karttakaa ihmisiä jotka alistavat ja saavat olonne huonoksi <3

Vastaa
16.4.2010 klo.12:6
lupiini

lupiini

On kauheaa olla oman äidin kiusaama ja halveksima.Jo lapsuudesta muistan,ettei koskaan hyväksytty en osannut tehdä mitään.Nyt ymmärrän,että äitini oli narsisti pahintalajia.Koskaan ei ole tullut yhtään kannustavaa sanaa,kiitoksesta puhumattakaan.Naimisiin mentyäni miehenaukaisi silmäni,sen jälkeen on miehini muuttunut aivan tarpeettomaksi,mustamaalaaminen ja pahan puhuminen on jokapäiväistä.Myös lapsieni elämä on mummon reposteltavana.25v. sitten mummo ei tullut nuoremmaisten ristiäisiin,vanhemman pojan rippijuhliin mummo tuli ns.pitkinhampain.Mieheni syntymäpäivillä saatiin mielipahaa.Lukaisat

joulut ja äitienpäivät ovat olleet pilalla äidin kutsuttua itsensä meille kylään.Myöskään poikani lapsen ristiäiset eivät äitiäni kiinnostaneet.Pahimpana pidän sen ,että äiti teki vuosikausia kaikkensa,ettemme olisi sisareni kanssa tekemisissä,se mollaaminen ja toisesta toiselle juoruaminen oli aivan kamalaa,äiti oli tosi tyytyväinen,kun emme sisareni kanssa olleet puheväleissä,varmuudeksi jokin sopiva juttu äidin kertomana takasi,että riita pysyi.Onneksi saimme sisareni kanssa välimme kuntoon ja asiat sovittua ja olemme tehneet lankomiehen ohjeen mukaan,emme ole kertoneet äidille kumpikaan,että välit ovat kunnossa,olemme sopineet siskon kanssa,että emme välitä äidin jutuista,selvitämme asiat heti.Tätä on nyt jatkunut useita vuosia ja hyvin on pelannut.Viime kesänä äiti soitti ja sanoi,ettei tarvitse minua enää,eikä minusta ole mitään apua eikä hyötyä.Sen jälkeen emme ole olleet yhteydessä,mutta olen kuullut ajna silloin tällöin sukulaisilta,että miten paha minä olen ja koko minun perheeni miniät mukaanlukien. Voimia kaikille äidin tytöille.

Vastaa
25.5.2010 klo.19:33
Hupsista

Hupsista

Asuin narsistin kanssa 6 vuotta ja voi kuinka olen ONNELLINEN vihdoinkin päästyäni hänestä eroon! Tuo mies hajotti minut palasiin, imi elämäniloni täysin ja pudotti itsetuntoni miinuksen puolelle. Jälkikäteen olen tajunnut, ettei kukaan terve ihminen voi kohdella omaa vaimoaan niin kuin ex-mieheni minua kohteli: jatkuvaa alistamista, mitätöintiä, haukkumista, pettämistä, valehtelua, vihoittelua ja ihailun tarvetta.

Nyt hänellä on joku uusi raukka, jonka elämä on luultavasti jo aivan säpäleinä. Minulle hän kertoi, ettei ole tämän uuden kanssa onnellinen. Jonkun kanssa vain on pakko olla, sillä se on parempaa kuin olla yksin.

Vastaa
29.5.2010 klo.21:51
saatan ott...

saatan ott...

Huh, no nyt olen asiasta täysin varma. Exälläni on huomattavia narsistisia piirteitä. Aluksi tapaillessamme hän oli kuin enkeli! luoja auttakoon kun aloimme seurustella. en ole koskaan kuullut kenenkään puhuvan kenellekkään niin julmasti, tunteettomasti, halventavasti, alentuvasti ja törkeästi! Niitä päättömiä syytöksiä!! Hän tietää kaiken. Minä olen vain mitätön valehteleva huora. kaikki kaverini olivat vain likaisia panoja. millään sanoillani ei ollut mitään merkitystä. MInä olin se narsisti, hyväksikäyttäjä, tunteeton noita. pahuus on pinttynyt minuun. halusin hänen sanojensa mukaan vain pahaa

ja satuttaa kaikkia. en kuulemma välittänyt mistään, en arvostanut hänen tekemiään suuria uhrauksia ( itse en nähnyt mitään näistä kuvitteellissista uhrauksista) kuinka minun kanssa on niin vaikeaa ja hän yrittää vain kestää ja hyväksyä minun heikkoudet ja viat. Hänen vikojaan ei saanut mainita. siitä syntyi räjähdys! Eron jälkeen alkoi puhelimitse yötä päivää jatkuva henkinen väkivalta. kuinka hän yritti uskotella minulle kuinka paha ja inhottava olento olen. yritti kaivautua mieleeni ja romuttaa itsetuntoni. olin ihan romuna jo viikkojen jatkuvan solvaamisen jälkeen. aloin pelätä koska hän tuntuu olevan myös vainoharhainen. ei suoranaisesti uhannut mutta on luvannut pitää huolen etten enää koskaan satuta ketään. kertoi käyttäneensä kaikki kontaksinsa ja kertoneensa minusta muille. pelkään ihan tosissani että kohta perässäni on kokonainen jengi samanlaisia sekopäitä omilla kotikulmillani. olen ilmoittanut asiasta poliisille ja he suosittelivat nostamaan syytteen. he soittivat exälle minkä jälkeen viestien lähettely on vähentynyt huomattavasti, muttei vieläkään loppunut. edelleen hän jankuttaa keskeneräissitä asioista. tänään taas tullut viestiä että hän on täällä ja haluaa selvittää asiat. itse en halua olla missään tekemisissä enää. olen nähnyt viikkoja painajaisia miten hän tulee ja miten monella tavalla olen turhaan yrittänyt pelastautua ja pelastaa tai piilottaa lapseni. yritän hillitä haluani paeta ja piiloutua, jos koskaan enää haluan elää normaalia elämää. Jos uskoni itseeni olisi yhtään heikompi luulen että hän olisi jopa saattanut saada minut uskomaan mielettömät syytöksensä ja saada jopa minutkin sekoamaan. en uskalla vaihtaa numeroa koska pelkään että tajutessaan ettei enää saa yhteyttä hän tulisi kotiini. Uskon että ainut vaihtoehto saattaa nyt olla syytteen nostaminen mikä tulee luultavasti olemaan elämäni rankin kokemus. toivon vain että se olisi jo ohi ja saisin elää rauhassa.

Uskokaa itseenne! kun itse tunnette itsenne kukaan ei voi vaikuttaa siihen mitä olette. oma tahto, luottamus itseensä ja ymmärrys että he ovat todella sairaita todennäköisesti tiedostamattaan sitä itse, ovat parhaita aseita näitä pikku terroristeja vastaan

Vastaa
1.6.2010 klo.22:29
Narsisteja...

Narsisteja...

#20, älä ala tapella narsistin kanssa. Et voi voittaa, voit vain paeta. Estä hänen viestiensä ja puhelujen tulo liittymääsi tai vaihda numeroa. Jos hän ilmestyy kotiisi hae lähestymiskieltoa. Teillä ei ole mitään mikä pakottaisi olemaan yhteydessä ja tapaamaan. Älä anna hänelle mitään toivoa vaan tee selväksi ettet halua minkäänlaisia yhteydenottoja häneltä.
Epäilys herää oletko täysin syytön hänen reaktioonsa kun et näin ole jo toiminut. Toivon kuitenkin että exäsi syytökset eivät ole tosia. Moni narsisti vain on taitava kääntämään syyn toisen niskoille. Exäsi reaktiot voisivat ihan hyvin olla

narsistin uhrin reaktioita.
Tiedän nimittäin narsistin joka on saanut kaikki naisensa samaan jamaan kuin sinun exäsi, ja itse hän pitää itseään täysin viattomana, ”jotenkin” hän vain löytää pelkästään hulluja naisia jotka kadottavat minuutensa ja itsetuntonsa vasta oltuaan joitakin kuukausia hänen kanssaan. Hänen omaa itsetuntoaan kumppanin henkinen hajoaminen pönkittää joten hän ei tee mitään tilanteen katkaisemiseksi vaan pitkittää sitä ja viivyttelee niin kauan että toinen väsyy ja on ihan loppu, ja luovuttaa lopulta kaikki voimansa menettäneenä.
Mene myös terapiaan! Tarvitset sitä jos olet todella ollut uhrina suhteessa narsistin kanssa! Jos olet niin lujasti narsistin otteessa että tarvitset poliisia ja syytteiden nostamista yms, tarvitset myös terapiaa selvitäksesi suhteesta.
Jos taas selvisit vähäisillä vaurioilla nopeasti ulos suhteesta, olet todennäköisesti onnekas eikä hän saanut tarpeeksi lujaa otetta sinusta. Silloin hän myös jättää sinut rauhaan kunhan teet selväksi ettet halua pitää yhteyttä. Narsisti luovuttaa nopeasti kun huomaa ettei saa sinusta enää mitään irti. Haasteet yms voi vain rohkaista häntä jatkamaan. Et puhu mitään väkivallasta joten tästä voit selvitä varmaankin ilman poliisiakin.

Vastaa
27.6.2010 klo.9:20
niin yksin

niin yksin

tapasin mieheni 3v.sitten.hän muuti luokseni heti asumaan.hän oli jotain niin ihanaa,kuvittelin että hän oli se mitä olin aina etsinyt.hänellä oli poika edellisestä avoliitosta,josta hän kertoi oman tarinansa.hän kertoi heti alussa kuinka hänellä on yhteishuoltajuus poikaansa,poika olisi hänen luona joka toinen vk.loppu.meni kuukausia ja poika ei tavannut isäänsä.kysyin monta kertaa miksi ei tapaa,aina jotain ihmeellisiä selityksiä.kun aikaa kului,aloin huolestumaan hänen oikeuksista ja puuttumaan asiaan.ehdotin että otamme yhdessä yhteyttä poikaasi,siitä helvetti alkoi.sai raivareita,kun puutuin

kuulemmma asiaan mikä ei minulle kuulu.puhuin asiasta hänen äidille.hän suositteli vaan minulle antamaan asian olla,jäin vaan ihmettelemään kuinka hänkään ei halunnut tavata lapsenlastaan,vaan haukkui minulle pojan äitiä kuinka on huonosti kohdellut miestäni.annoin asian olla.minulla oli takanani 12v.suhde,josta olin eronnut ystävänä.kun hän sai kuulla että olin ollut yhteydessä entiseen mieheeni tai hänen vanhempiin,hän haukkui minut huoraksi ja että ei ymmärrä miksi olen tekemisissä häneen,ei hänkään entisiä haikaile.yritin puolustaa itseäni,sanomalla että se perhe on minulle tärkeä,olen elänyt heidän kanssa puolet elämästäni.ulkona käydessämme,huomasin hänen jutuissa aina olevan jotain liioteltua tai pelkkää valhetta.mitä enemmän hän oli juonnut sen enemmän jutut menivät ristiin.kun mainitsin asiasta hänelle,hän synnytti riidan,koska tiesi minun pakenavan tilannetta positumalla paikalta.seuraavana päivänä asiasta mainiten,hän sai kauheat raivarit ja pakeni baariin.luulin että ympäristö missä hän on asunut,on hänellä pahaksi ja muutin hänen kanssa 200km päähän.tein omasta mielestäni suuren uhrauksen kun jätin kaikki ystäväni ja perheeni,lähdin hänen kanssa rakentamaan elämää.se oli elämäni suurin virhe.uusi paikkakunta,uudet ystävät.hän alkoi juomaan enemmän,kaikki ajat vietti baarissa ja heti aamusta aiheutti jostain riidan jotta voisi lähteä ovet paukkuen,syyttäen minua kaikesta,jopa juomisesta.hän suunnitteli menonsa aina niin että en voisi tulla mukaan tai en tapaisi hänen uusia ystäviä,peläten että jäisi valheistansa kiinni.hän ei koskaan myöntänyt valehtelevansa,vaikka itse olin vieressä kuulemassa,hän vaan itse uskoi juttuihinsa niin uskollisesti.aloin tuntea itseni kaiken pahan juureksi,itsetuntoni oli aivan kadotettu.aloin suunnitella muuttoa pois.hän ei aluksi tuntenut mitään,luuli että en kumminkaan tekisi sitä.kunnes muutin takasin,hän heräsi todellisuuteen,että uskalsinkin lähteä.hän itki ensinmäisen kerran,ja se mursi minut,teinkö oikein.jatkoimme suhdetta vaikka asuin toisella paikkakunnalla.hän valehteli muille että olin viennyt hänen rahansa ja palannut ex-mieheni luo.hän valehteli minulle kuinka ystäväni olivat kääntyneet minua vastaan ja en uskaltanut ottaa kehenkään yhteyttä.omalle äidillenikään en kehannut kertoa totuutta.tunsin itseni niin yksinäiseksi.kun mainitsin asiasta hänelle,hän vain sanoi itse halusit muuttaa pois,hän ei tehnyt mitään pahaa.veljeni joutui keväällä sairaalaan,kun hänelle asiasta soitin paniikissa,hän vaan tokaisi,no mitäs on niin lihava!!muutin takaisin samalle paikkakunnalle työn perässä,hän itse mainitsi minulle työstä.olin asunut 2vk,kun hän jäi pettämisestä kiinni ja tarinoista mitä oli valehdellut,hän ei vaan pystynyt myöntämään virheitään,vaan syytti minua että olen keksinyt kaiken.silloin minulla vaan jotenkin kellot soi,onko toi mies sairas vai olenko itse.onnex uskalsin alkaa puhua asioista asioiden todellisuudessa ja selvisi että en ole ainut joka on juotunut narsistin uhriksi.nyt yritän kasata itseäni ja löytää menetetyn itsetuntoni.suuri apu oli kun sai puhua asiasta ulkopuolisen kanssa ja kuulla hänen näkemys asiaan.kiitos siitä rakkaat läheiset,ilman teitä en olisi uskaltanut!!!

Vastaa
28.6.2010 klo.11:10
Voimaa!

Voimaa!

Naiset, narsistimiesten ym. uhrit! Lukeaa ihmeessä hiljattain suomennettu Karyl Mcbriden kirja: ENKÖ KOSKAAN OLE TARPEEKSI HYVÄ? -KUINKA TYTÄR VOI TOIPUA NARSISTISESTA ÄIDISTÄ. Vuosien terapian ja usean eri narsistisen miehen jälkeen tämä kirja avasi silmäni aivan uudella tavalla. Kuinka kaamealla tavalla sitä ihminen toistaa jotakin kotoa oppimaansa. Luulen että siinä piilee avain narsistien ansasta ulos pääsemiseksi! Itsekään en ollut aiemmin tajunnut yhteistä nimittäjää lapsuudenkodin ja narsististen miesteni välillä terapioista huolimatta niin selkeästi. Kun syntyy narsistiseen perheeseen,

tietenkin kaikkea sitä pitää automaattisesti normaalina koska ei ole mitään muuta. Narsismin skaala on todella laaja. Se voi olla lapsuudenkodissa hyvinkin hienovaraista ja salakavalaa ja olla jopa yhteiskuntarakenteessa sisällä niin että useita siihen liittyviä asioita pidetään sääntönä, ei kieroon kasvaneena poikkeuksena, ei pieni lapsi mitenkään voi selviytyä vaurioitta. Meidän tehtävämme on katkaista se ketju jotta omat lapsemme tulisi nähdyiksi ja kuulluiksi ja jotteivät narsistiset arvot yhteiskunnassa saisi enää yhtään lisää tilaa.

Minun ajatukseni on että jos tämä asetelma laitettaisiin vaikkapa pitkälle janalle, toisessa päässä olisi pyyteetön puhdas rakkaus ja toisessa ääripäässä narsistinen luonnevaurioinen psykopatia. Ja jokaisen tulisi tutkiskella omaa suhdettaan tapaansa antaa rakkautta ja myös omiin itsekkäisiin, itsekeskeisiin piirteisiin joita luonnollisesti kaikilla ihmisillä on. Meillä naisilla ja äideillä on lopulta hurjasti valtaa muuttaa tätä koko systeemiä ja arvomaailmaa!

Mutta vielä kerran: lukekkaa ihmeessä em. kirja. Sitä on myynnissä vaikka missä ja kirjastoistakin sen voi lainata!

Vastaa
12.7.2010 klo.11:21
Markku Ahd...

Markku Ahd...

Narsistisella henkilöllä saattaa olla uhreja jopa kymmenittäin. Siihen ei pelkästään kuulu aivan läheiset ihmiset, vaan myös ihan viranomaiset ja periaatteessa lähes kaikki ihmiset jotka ovat jollakin tapaa narsistin kanssa tekemisissä.

Se ilmenee työpaikkakiusaamisena, henkisenä väkivaltana tai ihan suoraan erilaisina rikoksina. Varsinkin petokset, kavallukset ja varkaudet ja jopa murhat ovat narsisteille tyypillisiä. Narsisti on myös taitava manipuloimaan viranomaisia, jos ei sääntöjä ihan noudateta.

Itseasiassa lainsäädäntö pohjautuu pitkälti narsismin vastustamiseen. Narsisti ei ole hyvä

tiimipelaaja ellei siitä ole hänelle itselleen jotain hyötyä.


Minä kehotan kaikkia narsitin uhreja pyrkimään kohottamaan omaa itsetuntoa ja opettelemaan myös olemaan itsekäs hyvällä tavalla. Narsisti alistaa aina, kun saa siihen tilaisuuden. Me voimme kehittää itseämme. Joskus on myös vaikeaa erottaa kumpi on narsisti ja kumpi on uhri.

Yleensä hyvä nyrkkisääntö on. Jos joutuu miettimään onko itse narsisti, niin silloin tuskin on narsisti. Narsisti nimittäin ei kykene niin miettimään, koska hän on erinomainen yksilö. Jos joutuu miettimään omaa itsekkyyttä ja se nseurauksia, niin on vain ihan tavallinen ihminen.

Minä olen jompikumpi. Narsisti tai sen uhri. Itse luulen tietäväni kumpi olen :)

Vastaa
27.7.2010 klo.11:37
Uhriko?

Uhriko?

Olen seurustellut nyt kolmisen vuotta miehen kanssa jolla ainakin epäilen olevan narsistisia piirteitä. Riitatilanteissa olen usein väärässä tai jotenkin kaikki vain ihmeellisesti kääntyy minun viakseni, vaikka kuinka olen ollut mielestäni oikeassa. Mitä ihmeellisimpiä asioita joudun pyytämään anteeksi ja minun käyttäytymisessänihän on paljon vikoja.
Minä uhraan suhteen eteen paljonkin hänen kotiaan ja lapsiaan hoitamalla, mutta useimmiten mitään kiitosta ei tule. Usein saan ”kiitoksen” vain huudolla miten jotkut asiat ovat väärässä paikassa tms.
Eniten loukkaa se, että minun käsketään hakeutumaan hoitoon tutkituttamaan pääni ja psykologia tarvitsen joka käänteessä. Tuntuu ettei vain enää tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.

Vastaa
2.8.2010 klo.0:5
Lapseni ta...

Lapseni ta...

Seurustelin n. 17 vuotta miehen kanssa ja en tiedä voinko häntä kutsua narsistiksi? No olin niin rakastunut häneen että tein mitä vain hänen vuokseen. Alussa hän oli aivan ihana mutta sitten alkoi pettäminen valehtelut siitä ja aina minä olin se joka jouduin pyytämään anteeksi kun hän oli se joka oli minua pettänyt. Kommentoi aina ulkonäköäni mutta kun sain tiputettu painoa niin ei mitään hyvää sieltä tullut. Oli sitä mieltä että minussa oli vika ja että mun olisi pitänyt mennä hoitoon. Yritin hänet jättää muutaman kerran mutta silloin hän itki niin että sai minut jäämään. Olin niin otettu siitä

kun hän halusi minua niin paljon. Tiedostan että olen kiltti luoneeltani ja annan periksi kokoajan. Kohta kolme vuotta sitten tyttäremme syntyi ja ajattelin että nyt mennään eteenpäin kohti valoa. Kun tyttöni oli neljä viikkoa vanha kaikki alkoi taas, tyttöjä netissä ja ystäväpiireissä ja kun mä sitten tästä suutuin niin hän käänsi sitä mu vastaan ja yhtäkkiä minä olin se joka taas pyyteli anteeksi ja hän esitti uhria. Kaikki vaan jatkoi huonompaan suntaan. Kun halusin puhua asioista ja keskustella niin joka kerta se loppui siihen että hän lähti ovet paukkuen ja sen jälkeen oli taas pitkä hiljaisuus n. viikko ettei minulle jutellut kun häntä oli loukattu. Ja joka kerta kun keskustelu loppui tällaiseen niin hän sanoi minua aggresiiviksi. Okej mulla lyhyt pinna mutta en ole missään nimessä aggressiivinen. Lähdin lopuksi suhteesta kun tyttö oli 11kk vanha ja joka viikonloppu olen silti aina antanut hänen nähdä tyttärensä niin että itse olen mukana kun hän ei ole osannut hoitaa häntä eikä ole ollut kiinnostunutkaan mistään vaipan vaihdoistakaan. En ole ollut kovin iloinen siitä että ollaan siellä istuttu joka v.loppu mutta en millään jaksa hänen kanssa tapella asiasta ja niitä on ollut kun on joutunut joskus olemaan poissa joku pe tai la. Nyt emme ole viimeiset kolme viikkoa hänet nähneet kun hän on löytänyt itselleen uuden tyttöystävän ( ja tämä varma tieto, minulle ei saatu kertoa asiasta ) ja hän minulle on laittanut vaan tekstiviestiä että älä tule minulla on kiirettä. Hän ei ole kertaakaan kysynyt tai laittanut viestiä miten meidän tytölle kuuluu. Silti hän aina on sanonut että hän niin kaipaa omaa lastaan kun hän ei sitä näe. Puhuu aina vaan omista tapeistaan, mitään leluja tai muuta kivaa hän ei ole hankkinut tytölle vaikka olen jo kohta lähtenyt sieltä kaksi vuotta sitten.

Vastaa
6.8.2010 klo.0:19
Mitä tehdä...

Mitä tehdä...

Isäni on 90 vuotias, leski ja asuu maalla yksin. Hän tarvitsee apua, kaupassakäyntiä, kotitöitä, pankkikäyntejä ym. Hänellä on kaksi lasta, joista tytär, minä jo eläkeiässä. On kiinnostunut vain poikansa asioista, poika ei auta missään, mutta on suuressa arvossa. Minä autan, en saa kiitosta koskaan, kaikessa tekemässäni on vikaa, en osaa, en tiedä mitään, ei luota, pompottaa tekemisillä kuitenkin. Moittii kaikessa. Puhuu vain negatiivisia. Muille ihmisille esittää mukavaa. Kehuu poikaansa, ei kerro, mitä minä olen hänen hyväkseen tehnyt. Ei hyväksy lainkaan kunnollista, hyvin toimeentulevaa miesystävääni,

teen kaiken avun yksin. Poikansa naisystävän hyväksyy. Poika käyttää isäänsä hyväkseen kaikessa, mutta isä on kuin lammas. Ei pyydä pojalta mitään. Haluaa jättää talon pojalle, mieluummin minulle ei mitään. Poika asuu osittain isänsä talossa tai ainakin käyttää kuin omaansa. Minä asun kaukana, josta ajan häntä auttamaan. Mitä pitäisi tehdä? En kestä luhistumatta. Säälin kuitenkin vanhaa miestä.

Vastaa
14.9.2010 klo.22:10
Mellu 60v

Mellu 60v

Kuullostaa kovin tutulta nämä kirjoitukset!Tyttäreni on nähtävästi tällainen.
Surullista vaan lastenlasten kannalta ja kun paraneminen tuntuu kai melkein ”mahdottomalta.
Siinä menee monelta läheiseltä elämä ihan sekaisin !

Vastaa
17.9.2010 klo.10:31
Vieläkö ku...

Vieläkö ku...

Aika tutun kuulosia noi jutut. Seurustelu meni hyvin, mut ko yhteen muutettiin, hän alkoi nahkavyöllä pieksää lapsiani, hän halusi olla herra talossa , ja meidän piti tehdä just niin ko hän määräs. Alistaminen oli jokapäiväistä, mollas minua joka asiasta, ei varmaan kiitellyt, mut jos joku oli tekemättä, siitä sain kuulla. Petti minua, sai raivareita, silmät seisoi päässä ja hullunkiilto silmissä, pelottavan näköistä. Repi hiukset multa päästä, sanoi mulle et odotusaikana lähtee hiukset(en odottanut lasta), mulla meni todellisuudentaju, en enää tiennyt oliko joku asia tapahtunut vai ei. koska vakuutti

mulle aina oman version…Muistan kun suutuin jostain ja en voinut , uskaltanut sanoa hänelle vastaan, paiskasin kattilan lattialle jossa oli italianpataa, syötätti mulle sen lattialta. Ei koskaan pitänyt naisia arvossa. Puhui mustan valkoiseksi.Erosin, mut eihän tämä lopu koska yhteinen lapsi, manipuloi viranomaisia, sosiaalityöntekijöitä, joudumme tytön kanssa laukkoon soskussa keskustelemassa jos mistäkin syystä, ko hän tekee perättömiä ilmoituksia meistä, kehittelee päässä juttuja ja tekee ilmoituksia, tätä jatkunut 12 vuotta. on niin hyvä puhumaan , ja käyttää vahvoja sanoja (hyvinvoinnista huolissaan jne) eli soskun on tarkistettava miten asia on. voi kun tulisi päivä et häntä ei enää uskottas ja saisimme elää rauhassa tytön kanssa. Esittää muka niin hyvää isää ja ihmistä, et puistatuttaa. Joudummeko kestään tätä niin kauan et tyttö täysi-ikäinen?

Vastaa
25.9.2010 klo.1:33
höpö

höpö

miehen äiti on narsku.3v.lapselle tilittänyt oman avioeron kokemukset ja pienen lapsen valinnan eteen,että valitsee puolensa.seisooko mummon vai vritetty puolelle.itse vanhempina asoita yritetty puhua mustamaalaamatt ketään,vaik toisinaan viha pinnassa riehuu.nyt anoppi ei tapaa pikkutyttöä vaik ois tervetullut,valvotusti voisi tavata.miniän näkee huorana jonka hullun naurun kera kertoi pojalleen.

Vastaa
25.9.2010 klo.1:43
höpö

höpö

miehen äiti on narsku.3v.lapselle tilittänyt oman avioeron kokemukset ja pienen lapsen valinnan eteen,että valitsee puolensa.seisooko mummon vai vritetty puolelle.itse vanhempina asoita yritetty puhua mustamaalaamatt ketään,vaik toisinaan viha pinnassa riehuu.nyt anoppi ei tapaa pikkutyttöä vaik ois tervetullut,valvotusti voisi tavata.miniän näkee huorana jonka hullun naurun kera kertoi pojalleen.

Vastaa
25.10.2010 klo.17:36
Molotohvi

Molotohvi

Vittumaisia ihmisiä tulee aina olemaan; olivat he sitten narsisteja tai ei. Narsismi on saanut alkunsa Narkissoksen tarinasta joka ihastui peilikuvaansa niin ettei halunnut noteerata vierellä olevaa kumppania joka oli häneen rakastunut. Kaikissa ihmisissä on näitä piirteitä. Onkin kysymys siitä; johtavatko ne tuhoon vai kasvuun? Itse olen pyöritellyt näitä asioita jo viitisen vuotta. Jossakin vaiheessa pidin äitiäni ja muutamaa sukulaista narsistina ja jopa itseänikin. Sitten tajusin, että onko se ihmisen oma vika jos on kieroutunut? Jostakin se on alkunsa saanut - ja johonkin se johtaa. Ennen

vanhaan sanottiin tälläisiä tapauksia hermoheikoiksi tai luonnevikaisisksi. Loppujen lopuksi on niin että aina löytyy myös niitä ihmisiä jotka ei voi sietää tietyn tyyppistä persoonaa ja siitä voidaan sitten alkaa syyllistämään ko. henkilöä jos hän ei satu olemaan mieliksi joka ikisessä asiassa. On helppo mystifoida näitä kaiken maailman diagnooseja ja liioitella; varsinkin jos itse on kyökkipsykologityyppiä ja haluaa helpolla asenteella jostakin ihmisestä eroon.

Vastaa
25.10.2010 klo.20:21
ööö..

ööö..

Narsistin kanssa suhteessa elänyt, vaikkakin eri kaupungeissa asuimme, niin ollessani hänen luonaan, eli kotikentällä, sain nähdä ja tuta kaikkia luonteenpiirteitä, mitä sellaisella ihmisellä on, kaikkine kauheuksineenkin.Nyt vasta kaiken tajuan, ja ihmettelen, miksi en lähtenyt suhteesta jo aiemmin, viisaammat olisivat niin tehneet, ehkä ajattelinkin lähtemistä, kerroin siitä hänelle, koska narsisti on hyvä puhumaan, ja manipuloimaan, ja narsistia ei jätetä noin vaan, hänen mielestään.ainakin. Mutta elämä jatkuu..

Vastaa
9.11.2010 klo.12:48
itse narsi...

itse narsi...

Hopla! et taida tietää narsistin taitoa manipuloidaa uhriaan,,se tapahtuu pikkuhiljaa,,usein vuosien juttu. Hämmentävintä on se että narsisti on kuin käärme,,välillä mukava ja maailman herttaisin..sitten taas julma ja välinpitämätön. Näin uhri ei usein saa kokonaiskuvaa koko ihmisestä,,Tietysti ero olisi helppoa jos vain järjellä osaisi ajatella,,mutta näinhän ei asia useinkaan ole. Mukana usein paljon tunteita,,ja jos yhteiset lapset niin vaimo ei helposti tee sitä lopullista ratkaisua,, ja niinkin on ettei jäljellä ole enää itsetuntoa..ei voimia repiä itseään irti. Oma kokemukseni oli paljolti

samanlainen kuin muilla uhreilla..onneksi suhde kesti n. 1 vuoden(vain) joten narsisti ei ehtinyt musertaa minua,,tätä jälkipyykkiä onkin sitten kestänyt melko kauan. Itse kehoitan naisia/miehiä olemaan tarkkana ja kuuntelemaan omaa sisintään..mitä se viestii kun olette yhdessä..ahdisrtaako..onko jokin epämiellyttävä joka sitoo niin ettet voi vapaasti tuntea onnea ja rauhaa narsistin seurassa. varomerkkejä on kunhan ne vain tunistaa. Älä ole sinisilmäinen äläkä usko että toinen voi olla”täydellinen” Narsitihan yrittää esittää tällaista roolia. ITse en usko että
narsisti voisi parantua,, todellakin ne sairaat juuret niin syvällä,,usei juontuvat lapsuudesta,,mutta sääliä ei pidä,,koska narsisti käyttää tätäkin
hyväkseen. parempi pysyä hänestä kaukana ja olla niin neurraali kuin mahdollista,jos vastaan tulee. Tsemppiä! Pirjo

Vastaa
9.11.2010 klo.13:0
pirjo

pirjo

Olet nyt hajalla..mutta kunhan saat etäisyyttä ja aikaa tapahtuneeseen..selviät varmasti. Ajattele mitä kaikkea hyvää sinulla elämässäsi on..lapset..ja jos ystäviä..niin kerro heille mitä olet kokenut..se auttaa. Auttoi minuakin. Sain sattumalta tietooni narsisti miesystävän exän nimen ja puh. nr.. aloitimme S-potin ja tarina oli kuin peilikuva siitä mitä mies oli minulle puhunut ja tehnyt. Myöskään minä en saanut pitää ystäviä..ei harrastuksia,,vain hän oli tärkeä.. Soitin salaa enkä todellakaan kertonut jos olin ollut ystvien kanssa esim elokuvissa.. En kertonut koska tiesin että hän pitää monen

päivän mykkäkoulua,,ei vastaa soittoihini ym katoaa kartalta. Minulle kaikki tällainen käytös oli uutta..en ymmärtänyt..itkin paljon ja olin ahdistunut..tuntui kuin olisin ollut mustassa säkissä..lohtua en saanut häneltä koskaan,,vain syyttelyä. Nyt elä yksin ja haaveilen kunnon miehestä joka osaa oikeasti rakastaa. Usko minua..selviät..mutta vain kun otat etäisyyttä tähän narsistiin,,joka vie sinulta kaiken ilon ja voiman. Ter, pirjo

Vastaa
3.12.2010 klo.17:52
taistelija

taistelija

Minä olen taistelija. Minulla meni 10 vuotta sellaisen ihmisen kanssa, johon narsistin oireet täsmäävät. Taistelu alkoi vasta kun erosimme, siihen asti olin hyväuskoinen hölmö. Aluksi hän oli mukava ja huomaavainen nainen, tuli toimeen ystävieni ja sukulaisteni kanssa. Pikku hiljaa huomaamattani alkoi ystävien valikoiminen ja tietyjen sukulaisteni karttaminen. Esiin tuli hänestä se puoli, joka määräsi kaapin paikan, haluamatta kuulla lainkaan toisen mielipidettä. Se henkilö, jonka mielipide piti aina kuulla, ja sitä piti noudattaa, minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä. Minun mielipiteeni tullessa

puheeksi alkoi syyttely siitä kuinka aina kaikki tehdään minun mieleni mukaan, kuinka hänen mielensä mukaan ei tehdä ikinä mitään. Kai tämä manipulointi ja aivopesu jotenkin toimikin, kun sopu aina jotenkin syntyi. Eli hänen toiveensa toteutui. Lopulta tilanne karkasi käsistä lapsen synnyttyä. Silloin esiin tuli täysin peittelemättä se kaikki omistamishalu ja muiden ihmisten halveksunta. Jopa taloyhtiön remonttia tekevät työläiset saivat varmasti oven läpi kuulla hänen mekastuksensa, kuinka ovat vain työkkäristä haettuja pultsareita, jotka ovat siellä vain koska heistä on kiva kiusata ihmisiä. Ja vain, koska työn äänet häiritsivät häntä. Meille tuli usein riitoja. Oikeastaan ne riidat olivat monologeja, oli aivan sama mitä tein tai sanoin, tai olin vain sanomatta mitään, hänen oli päästävä haastamaan riitaa mistä tahansa aiheesta. Kävimme eri paikoissa hakemassa apua. Joka paikassa oli yhteistä se, ettei hän puhunut paikalla mitään vaan alkoi käynnin jälkeen syyttää minua etten puhu niistä asioista mistä pitäisi. Ja joka paikassa kun tuli ammattilaisen puheissa esiin huoli hänen voinnistaan, alkoi syyttely, kuinka he ovat puolueellisia, ja kuinka minä olen manipuloinut heidät puolelleni. Lopulta kuultuani kunniani olevani syyllinen kaikkiin meille tulleisiin ongelmiin, ja saatuani kuulla kuinka paljon helpompaa olisi jos tappaisin itseni, hän kyllästyi. Hän vei mukanaan lapsen ja melkein kaiken irtaimiston mitä meillä oli ja muutti toiselle paikkakunnalle. Jäljelle jäi vain perusteellisesti sotkettu asunto, ja huoli pienestä lapsesta. Nyt puolisen vuotta myöhemmin asiat ovat yhä sekaisin. Oma oloni on helpottunut rääkin loppumisesta, mutta huoli lapsesta pahenee. Oikeuden päätöksestä huolimatta edes viikonloppu tapaamiset lapsen kanssa eivät toimi. Saan kuulla muualta kuinka hän haukkuu ja mustamaalaa minua. Ja avun saanti tuntuu olevan mahdotonta. Minusta on aivan sama mitä hän minusta ajattelee, hän tappoi kaikki tunteeni häntä kohtaan, mutta lapsen puolesta saan kantaa huolta joka päivä. Jälkeen päin asiaa mietittyäni, minä olen narsistin uhri. Narsistin, joka ei edes erottuamme laske irti minusta, vaan kiusaa ja koettelee minua lapsen kautta. Viranomaisten kauttakaan ei tahdo löytyä apua siihen, että tämä useammat kasvot omaava häikäilemätön mieli käyttää törkeästi lasta lyömäaseenaan, ja satuttaa viatonta pienokaista voidakseen lyödä minua henkisesti vielä sen kaiken jälkeenkin. En totisesti toivoisi kenenkään joutuvan ikinä kokemaan moista.

Vastaa
27.12.2010 klo.8:22
ooblaa

ooblaa

Tuntuu kuin eläisin vihamielisen autistin kanssa.Mitään positiivisia tunnereaktioita ei ole Mies ponnistaa kaiken tekemisensä vihasta. En alussa ymmärtänyt, mistä oli kyse ja jokainen lause tuntui, kuten hänellekin totesin ”ihan kuin mulla tippuisi kivi vatsaan ja veri menisi jalkoihin.” Kun rupesin itse vieraantumaan itsestäni, olin kauhuissani. Imitoin sen jälkeen itseäni vuoden verran, kunnes en enää jaksanut. Huomasin mieheni ottaneen sen imitointipuolen haltuunsa (sosiaalisissa tilanteissa), matkii siis minua. Siten minun ei tarvitse huolehtia siitäkään. Kuljen vain mukana kuin kelohonka.

Itse olen täysin syrjäytynyt omastakin elämästäni. Mieheni kohtelee minua kuin jotain potilasta. Voi mitä palvelua saankin vähänkin kipeänä ollessani! Liikun kohta rollaattorilla ja kun sekään ei enää riitä miehelleni, niin tod.näk. ahdistaa maailmani rullatuoliin.. MInullla ei ole ollut omassa elämässäni mitään osaa eikä arpaa vuosiin. Nyt minua ei enää ole. Asunkin paikassa, jossa ei saisi asua, joten hiippailen ja näyttelen, että enhän minä täällä asu, kuljen muuten vain kahta kättä heilutellen. Mies asuu kodissamme ja minä lähellä tilassa,, jossa täytyy näytellä oskari olematonta.

Vastaa
27.12.2010 klo.8:56
ooblaa

ooblaa

Luuletko, että kukaanterve ihminen ”suostuu” narsistin uhriksi? Minulla oli paljon hyviä ystäviä ja kavereita, olen monilahjakas ja itseluottamus oli kohdallaan. Niin se vain narsisti pikkuhiljaa kalvaa pois sen, mikä sinussa on hyvää. Minulla se alkoi rakastumisvaiheessa siitä, että mies totesi ikään kuin ohimennen, että taiteilijat ja kirjoittajat ovat paskaa (ne olivat minun elämäni). Olin rakastunut, mutta silloin ”hyytelöidyin” ensikertaa antaen asian mennä. Olihan mies itsekin niissä lahjakas. Kun menimme naimisiin, niin lakkasin tekemästä kuvia ja kirjoittamasta. Rupesin ajattelemaan, että

sitten joskus.Nyt ei ole ystäviä, kavereita, kotia (mies on vallannut asunnon) en piirrä, enkä kirjoita. Tämä pikkuhiljaa hivuttamalla, kunnes itsetunto on niin häipynyt, ettei usko enää yksin pärjäävänsä. Narsistille ei tunnu mikään riittävän. Sitten kun makaan henkitoreissani sairaalassa hän pääsee olemaan viimein tärkeä. Ja kun kuolen, niin leskenä saa sitten huomiota noilta kaikenmaailman haukkumiltaan paskiaisilta osakseen. Ja varmaa on, että ihan aidosti luulee surevansa..

Vastaa
29.12.2010 klo.1:29
ämmyli

ämmyli

Tuntemani nuori aviovaimo on joutumassa narsistin kynsiin (ei siis aviomies)… me läheiset tiedämme tämän miehen menneisyyden, koska olemme kuulleet totuuden entisiltä naisystäviltä. Lisäksi mies on väkivaltainen ja arvaamaton.
Nyt mies on siis löytänyt uuden uhrin ja tämä uhri ei usko miehestä mitään pahaa, sillä menossa on hurmausvaihe…millä saisimme ystävämme pelastettua ennenkuin on myöhäistä?
Nuori aviovaimo on jättämässä kiltin ja turvallisen aviomiehen, juuri hankitun kodin ja lähtemässä työttömän juopon kelkkaan, joka on siis vielä narsistikin….Apua!

Vastaa
31.12.2010 klo.10:12
broken

broken

Luin kirjoituksia ja sain pienen toivon kipinän että ehkä narsistista pystyykin eroamaan. Olen elänyt narsistisessa suhteessa yli viisi vuotta ja pois pääsyä ei vain tunnu olevan. Vuosikaudet mietin mitä minussa on niin pahasti vialla kunnes kuulin ystävältäni narsismista.. Samantien heräsin ruususen unestani. Toisin kuin monissa muissa kirjoituksissa, mieheni ei ole väkivaltainen eikä hauku minua mutta se taito jolla hän manipuloi tunteitani on saanut minut kuihtumaan vuosien varrella olemattomiin. Olin ennen hyvin voimakastahtoinen ja määrätietoinen iloinen ihminen. Ympärilläni oli paljon ystäviä

joiden kanssa vietin aikaa. Nyt kaikki on toisin. Itkua ja pettymyksiä. Mieheni juo ja bilettää kavereidensa kanssa jatkuvasti, nauttii huomion keskipisteenä olosta.. Riidan tullessa jollakin kumman tavalla kaikki on aina minun syytäni.. Hänessähän ei ole mitään vikaa eikä hän ole missään asiassa väärässä. Tiedostan olevani asioissa oikeassa ja tiedän hänen manipuloivan itseäni mutta kieroutuneella tavalla hän saa minut aina syyllistämään itseäni ”mitä tein väärin, mitä jos sittenkin sanoin jotain, olisiko kuitenkin pitänyt jne jne..”
Olen jo monesti yrittänyt irroittautua suhteesta, pakannut laukut ja ollut lähdössä mutta aina mieheni saa pääni käännettyä.. Käyttää heikkouksiani itseäni vastaan. Tästä noidankehästä ei vain ole pääsyä ulos…

Vastaa
18.1.2011 klo.15:18
Peku

Peku

Kun luin kirjoituksia tajusin, että olen itse elänyt 18 vuotta narsisti vaimon kanssa. Meillä on 3 lasta, 9,7 ja 64vuotiaat.
Vaimollani on nyt ollut suhde toiseen mieheen nyt 2 kuukautta. Hän ei kertakaikkiaan välitä mitään, mitä minä ajattelen siitä.
Olen jo monta kertaa yrittänyt erota, mutta jostain syystä aina palaan takaisin siihen samaan.Juuri kuten broken yläpuolella kirjoittaa.
Tänään luin ihan sattumalta näitä sivua ja tuntuu , että silmäni ovat auenneet täydellisesti.
Olin kyllä ennen kuullut narsismista, mutta en todellakaan käsittänyt, että itse sellaisen kanssa jo 15 vuotta olen elänyt.

Vastaa
21.1.2011 klo.21:55
Minä

Minä

Juu, mutta olet varmaan elänyt normaalin lapsuuden ja tiedät normaalin rajat. Sairaassa lapsuudessa elänyt ei voi tietää, koska ei ole kokenut koskaan normaalia. Koska on niin turvaton, niin hakee tuttuja kuvioita. Mikä valitettavasti on siis sitä mitä lapsuudessa koettiin, eli alistamista ja nöyryytystä. Usein tuntee olevansa itse syyllinen kaikkeen ja uskoo että jos yrittää olla parempi ihminen saa parempaa kohtelua.

Vastaa
29.1.2011 klo.18:45
Narsistin ...

Narsistin ...

Monet ovat kertoneet (ex)puolisonsa olevan narsisti. Eniten vahinkoa tuottavat kuitenkin yhteiskunnassa arvostetuissa asemissa olevet narsistit, joilla ei ole sellaista vakituista lähipiiriä, joka tunnistaisi narsistiset piirteet. Taustavaikuttamisen kautta nämä ajavat häikäilemättömästi omia ja kavereidensa etuja, jotka saattavat itsekin olla pahemman luokan narsisteja. Näkyvä vaikuttaminen puolestaan suoritetaan mukavan miehen roolissa. Ollaan kaveria joka suuntaan.
Tällaisten tunnistaminen on erittäin hankalaa. Osuipa kirjastossa silmiini kirja: ”Varo narsistia”, jossa kuvaillaan narsistin

tunnistamista. Huomaamattaan kirjoittaja tulee kuvanneksi kirjassa ihan omaa itseään. Narsisti ei siis tunnista edes itse olevansa narsisti ja vieläpä jakaa nauvoja itsensäkaltaisten tunnistamiselle. Kyseessä on erittäin vakava ongelma. Kaverini kertoi, että sama asia on huomattu muuallakin esim. sivulla http://zipzapzup.pp.fi/Niina/narsku/narsku1.html, jossa kuvataan oikeustapausta jossa asianajaja ei aja asiakkaansa etua, vaan ajaa asiakkaansa ja tämän lapsen täydelliseen helvettiin. Asiakas ei tiedosta ongelmaa, vaan pitää asianajajaansa jopa jonkinlaisena sankarina. Sääliski käy naisparkaa..

Vastaa
29.1.2011 klo.18:48
KORJAUS ED...

KORJAUS ED...

EDELLISEN VIESTIN LINKKI EI TOIMI SUORAAN NAPAUTTAMALLA, koska siinä on ”,”-merkki linkissä kiinni. Kun ottaa pilkun pois, niin jo toimii.

Vastaa
2.2.2011 klo.18:13
Päiväperho

Päiväperho

Rakas äitini.

Rankaisit minua lyömällä milloin remmillä, oksilla,käsillä tai repillä hiuksista niin, että päästäni lähti aina tukko hiuksia. Tai sitten laitoit minut pienen tytön ulos, etkä päästänyt sisään, kunnes osasin mielestäsi käyttäytyä kunnolla. Aina tein kaiken väärin. Isäni tullessa töistä esitit aivan muuta kuin olit kaksin kanssani. Joskus manipuloit puheillasi vielä isänikin hakkaamaan minua, koska olin mielestäsi niin kuriton kakara.
Olit kuitenkin se pullantuoksuinen äiti.Hoidit kodin mallikkaasti ja se pulla tuoksui aina kotona. Mutta koskaan et ollut tyytyväinen siihen,mitä

tein tai miten tein. Aina olit korjaamassa sanomisiani,tekemisiäni ja haukuit minua,lastasi,sukulaisille ja vähättelit minua.
Sanoit, ettei minua huoli kukaan mies. Hoit sitä minulle kun olin teini, herkimmilläni. Kun peilasin itseäni peilistä, jaksoit aina muistuttaa minua siitä, ettei minua kukaan kuitenkaan katselisi. Sait niin monet kerrat minut pahoittamaan mieleni. Ja kuinka pahalta tuntuikaan, kun haukuit veljeäni läskiperseeksi jne. Kun olin kuolla väkivaltaisen poikakaverini hakkaamisen jäljiltä, vannotit minut vaikenemaan.Isälleni ei saanut kertoa, etten olisi saanut myötätuntoa osakseni.Sinusta olin ansainnut kaiken.

Minusta kasvoi kuitenkin kaunis, omillaan tuleva nainen.Sitä sinä et voinut hyväksyä.

Nyt äitini, kun olet vanhuuden kynnyksellä, jatkat samaa käyttäytymistäsi. Sinun on oltava edelleen kaiken keskipisteessä ja hallittava kaikkea ja kaikkia.Tiesitkö, että isä soittaa minulle vähintään kerran viikossa ja itkee, kun olet niin ilkeä. Isä nimittää sinua manipuloinnin mestariksi. Mutta sinä et tiedä että me tiedämme totuuden. Olet Narsisti.

Minä selviän, mutta isästäni en enää tiedä. Isä on hukassa.

Vastaa
5.2.2011 klo.11:25
Näitä on h...

Näitä on h...

lukea kun olen itsekin lapsena kestänyt kaiken pahan. Pienenä lapsena isä huusi, tuli kännissä kotiin ja kidutti koiraa, hakkasi perhettä ja sain traumat.
Nyt olen.. En mielestäni mikään.. Olen masentunut.

Vastaa
8.2.2011 klo.15:21
selviytyjä

selviytyjä

Tuttuun tapaan on niin helppoa sanoa että miksi et lähde kun ei ole itse sitä kokenut. 25 vuoden avioliiton jälkeen erosin luonnehäiriöisestä narsistista, nuorin lapsista silloin 14 v eli ei huoltajuuskiistoja mutta silti narsisti kävi oikeutta 8 vuotta ennenkuin pääsin lopullisesti vapaaksi. Mitä se olisikaan ollut jos olisi huoltajuudesta pitänyt kiistellä.
Itse olisin lähtenyt 10 vuotta aikaisemmin, lasten tähden jaksoin. Sitä ei tajua miten syvälle narsisti saa partneriinsa sen tunteen että on syyllinen kaikkeen toisen pahaanoloon.
Uhkailu, henkinen väkivalta on todella uuvuttavaa.
Olen

sanonutkin että jos minua olisi fyysisesti pahoinpidelty olisin helpommin lähtenyt se kun näkyy muillekin. Narsistihan on muille ihmisille valitettavan usein fiksu, ihailtava ja hyvä ihminen.

Ei kannata osoittaa ketään syyttävällä sormella jos ei oikeasti tunne asiaa.

Vastaa
11.2.2011 klo.8:59
-tytär-

-tytär-

Kävin narsisti vanhemmalleni siivoamassa kahden viikon välein. Ja tein myös hänelle valmiit ruuat pakkaseen.
Ja hän palkitsi minut näistä ilmaispalveluista; - näyttäen paljasta takapuolta minulle ja sanoen, että *tuollaista akkaa hän ei ikinä kiitä*.
Mittani tuli täyteen ja ilmoitin hänelle, että jos ilmaispalvelut eivät kerran kelpaa, kiitosta vastaan.
Niin tämä on sitten tässä. Hankkikoon siivoojan itselleen mistä haluaa.

Nyt on vuosi kulunut ja minä olen pysynyt päätöksessäni. Nyt hän kertoilee sukulaisille juttuja. Miten kiittämätön ja ilkeä tytär hänellä on. Ei viitsi edes vanhaa isäänsä käydä auttamassa.
Siis minussako se vika olikin..??!!

Vastaa
18.2.2011 klo.23:27
Selviydyn!

Selviydyn!

Tahdon toivottaa teille kaikille narsistien uhreille Onnea elämään ja jaksamista! Uskokaa itseenne ja selviytymiseenne! Älkää kuunnelko narsistien sanoja, antakaa niiden kaikua tyhjille korville, niin kuin teidän sananne kaikuvat heidän korvissaan. He eivät koskaan ”parane”, mutta me voimme selviytyä!
Minun äitini on narsisti, pahimman mukaan. Itse piru. En anna sen enään hallita elämääni. Minä en tarvitse häntä. En enään.
Tiedän, että hän tarvitsee minua. Hän tarvitsee minua pönkittämään omaa itsetuntoaan, mutta myös muutoinkin, yksinäinen ihminen kun on.
Surrut olen tätä paljon, mutta aika

on parantanut minut ja avannut silmäni! Kenenkään ei tarvitse elää toisen vihassa ja katkeruudessa. Emme voi kannatella toisia ihmisiä loputtomiin. Meillä on voima muuttaa elämämme!
Ja minä kyllä selviän! :)))

Vastaa
20.2.2011 klo.19:27
titta

titta

Itselläni on vähän turhan hyvä kokemus kanssa tästä narsistin kanssa olemisesta. Tapailtiin useita kuukausia ja aika nopeasti jäin sitten raskaaksi. Hän osti ennen raskautta lahjoja ja teki kunnon kynttilä illallisia. Kerrottuani raskaudestani kaikki muuttui. Hän löi välit poikki eikä halunnut missään tekemisissä enää olla. Ei pitänyt meihin raskaus aikana minkäälaista yhteyttä tai jos piti olivat ne pelkää uhkailua tyyliin katso missä liikut, varo ettei lapsi häviä sairaalasta ym. Lapsen syntymän jälkeen otti kuitenkin yhteyttä. Alkoi samantien vaatimaan yhteishuoltajuutta ja sitä että lapsi kävisi

hänen luonaan joka toinen viikonloppu. En suostunut antamaan hänelle yhteishuoltajuutta enkä viikonloppuja. Oli alusta asti puhunut minusta pahaa omalle perheelleen. Väittänyt että olin tullut yhden illan jutusta raskaaksi ja että olen aivan sekopää. Onneksi he tajusivat jo ensimäisestä puhelusta, että olen ihan normaali ihminen ja alkoivat kertomaan tästä miehestä ja hänen päässä sijäitsevista ongelmista ja siitä että on aika narsistinen persoona. Lapsen ollessa noin 4 kuukautta vanha alkoi jälleen puhumaan, että minun pitää antaa tyttö joka toinen viikonloppu hänelle ja kun en suostunut alkoi tulemaan tappouhkausia ym. Puhuu kaikille etten anna hänen tavata lasta, koska ei suostunut menemään kanssani naimisiin vaikka ihan todellisuudessa en anna lasta koska en luota häneen. Lapsi on nyt vuoden ja 4kk ja isä on yhteensä varmaan 10kertaa nähnyt isänsä. Isä haukkuu, alistaa, valehtelee ja liittäää itsensä koviin hahmoihin kuten jengiläisiin ja julkisuudessa eläviin ihmisiin. Eristää minua omasta perheestään ja sanoo etten saa heihin yhteydessä olla, tai jos olen minun käy huonosti. Hänellä oli vuoden mittainen lähestymiskileto minuun sen takia koska uhkaili aina kun ei saanut haluamaansa läpi.Elatusmaksuja ei maksa koska olen kuulemma pitänyt lapsen vain siksi että hän elättäisi minut ja kela maksaa meille sen takia elatusmaksut. Hän ei ole koskaan ostanut lapselle mitään, koska se hyödyttäisi minua. Perustelee asian niin, että hän ei ole velvollinen maksamaan koska ei saa tavata lasta. Kesällä lapsi siellä oli niin soitti minulle seuraavana päivänä, että mene hakemaan lapsi ulkoa. Oli siis jättänyt lapsen ulos tavaroidensa kanssa. Ikää lapsella oli sillä hetkellä 8kk.
Hän vuoden puhui että seurustelee naisen kanssa jolla on lapsi ja tämä nainen on valmis hakemaan tämän miehen kanssa lapseni huoltajuuden. Todellisuudessa tämä nainen on entinen ja ei ole koko miestä nähnyt yli 2vuoteen.
Pari kuukautta sitten alkoi laittelemaan viestiä että onneksi on nyt tulossa uusi lapsi ettei meidän lasta ole enää olemassakaan hänelle ym, Hänen perheensä on vahvistanut tämän, että uusi lapsi todellisuudessa on tulossa joten siksi nyt täällä on ollut rauhallista, koska hänellä on uusi uhri. On mustamaalannut minut tälle uudelle naiselle kuinka olen pilannut hänen välit perheeseensä ym.

Vastaa

Kirjoita oma viesti tai aloita uusi keskustelu