Salo yrittää pärjätä ilman Microsoftia
Salossa järkytyttiin, kun Microsoft ilmoitti lopettavansa siellä toimintansa. Jättiyritys lähtee, mutta pienyrittäjät jäävät. He ovat selvinneet ennenkin.
– Sä oot pistänyt puljun kiinni? Ei sitten kannattanut enää? tuttu rouva huikkaa Jaana Kakkolle, 53, Salonjoen ylittävällä sillalla. Päivä on kesän kauneimpia.
Kuusi vuotta Cafe Rioa Salossa pyörittänyt Jaana Kakko sulki hiljattain yrityksensä.
– Saako sulta joululaatikoita kuitenkin jatkossa? Joulu tulee kumminkin, vaikka menisi kuinka huonosti, rouva jatkaa.
– Kyllä saa, Kakko lupaa.
Nyt kahvilan ovessa on lappu: ”Ollaan kesälomalla ja palataan viimeistään elokuussa.”
Jaana Kakko hymähtää. Kukahan siihen palaa. Ei hän ainakaan.
Kakko teki loppusiivoukset kahvilassaan kesäkuun lopussa. Heinäkuun alussa Saloon putosi uutispommi. Ohjelmistoyhtiö Microsoft ilmoitti lopettavansa paikkakunnalta koko matkapuhelimien tutkimus- ja tuotekehitysosastonsa, jossa työskentelee yli tuhat ihmistä. Vain kolme vuotta aiemmin Nokia oli sulkenut tehtaansa Salossa.
– Kun kuulin Microsoftin uutisen, ajattelin, että luojan kiitos mulla ei ole enää kahvilaa.
Torin kulmalla katusoittaja näppäilee kitaraa. Laulaja tulkitsee ”en ilosta itke, en surusta itse, jos itken, niin itken muuten vaan.”
Mutta ei torilla sentään itketä. Possumunkit tekevät kauppansa, kun paikalliset ja mökkiläiset kansoittavat torikahvilat. Kojut pursuavat mansikoita, perunoita ja muita kesäherkkuja. Thaimaalaiset rouvat kauppaavat kantarelleja ja vanha mies saunavihtoja.
Kaupunki jarruttaa
Kakko sanoo, ettei hän kahvilayrittäjänä ehtinyt torilla istua.
– Viimeiset kaksi vuotta mietin, mitä teen Rion kanssa. Uskoin käänteeseen, jota ei sitten tullut. Nokian lähdettyä asiakaskunnasta katosivat nokialaiset, heidän alihankkijansa ja vieraansa. Leivoimme Riossa kaiken itse, ja se oli tietysti kallista. Kun en lopulta saanut edes vuokrarahoja kasaan, piti lopettaa.
Jaana Kakko pitää pienen tauon.
– Kovinta oli irtisanoa kolme nuorta työntekijääni. He olivat kuin omia tyttäriä.
Hän hörppää kahvia ja kuvaa tunnelmaa kaupungissa jännittyneeksi.
– Tuntuu kuin kaikki jarruttelisivat. Tai suorastaan pelkäisivät.
Mutta eipä se ole ihme. Juuri kun alkoi olla merkkejä, että Nokian lähdöstä alettiin nousta, jäistä vettä tuli niskaan.
– Eivät salolaiset osaajat sitten olleetkaan niin tärkeitä kuin oli puhuttu. Ei Saloa enää kohta kännykkäkaupunkina tunneta.
Itsekin hän oli aikoinaan Nokian keittiössä töissä.
– Silloin meni todella lujaa eikä palaveritarjoilujen kanssa pihtailtu.
Torin viertä kulkevassa Salonjoessa on kaksi venettä parkissa. Kakko muistaa, miten 1980-luvulla venepaikat olivat täynnä. Silloin hänelläkin oli miehensä kanssa pieni pulpettivene.
Itse hän ei putoa tyhjän päälle, koska hänellä on pitopalvelu sekä Muurlan opiston ruokala pyöritettävänään. Saloa, jossa hän on asunut koko aikuisikänsä, hän ei jätä.
– Jospa perustaisin kahvilan Muurlan keskustaan?
Muurla kuten kahdeksan muutakin lähikuntaa liitettiin vuonna 2009 Saloon. Nyt asukkaita on kaikkiaan noin 54 000. Nykyisen, noin 15 prosentin työttömyysasteen pelätään nousevan nyt jopa 20:een. Vuodesta 2008 lähtien Salo on kuulunut äkillisen rakennemuutoksen alueisiin.
Joukko nuoria kuluttaa kesäpäivää torin esiintymislavalla. He kuvaavat kaupungin tunnelmia ”aika huonoiksi” ja itse paikkaa ”karuksi” tai ”ihan kuolleeksi”. Useampaakin painaa huoli, mistä vanhemmat saavat töitä. Moni on ollut Nokialla. Jos töitä on sittemmin löytynyt, tulotaso on pudonnut ja elämä mennyt perheessä taloudellisesti kireämmäksi.
”Jotain pitäisi saada Microsoftin tilalle”
Kivenheiton päässä kulkee Turuntie. Se on vanha ykköstie, joka vei Turkuun. Muotikaduksi nimetyn kadun varrella on useita pikkuputiikkeja, jotka myyvät kenkiä, vaatteita ja sisustustavaroita sekä Salon Kukka.
Ovi käy arkiaamuna.
– Asiakas saattaa tulla ja sanoa, että on ollut niin kurja kesä, että laita mulle nätti kimppu. Mutta tietysti jos ei ole työpaikkaa, niin ehkä ensimmäisenä ei osteta kukkia. Sesongit onneksi vetävät kukkakaupassa vielä hyvin, kertoo yrittäjä Terttu Salin, 59. Hänellä on apunaan kaksi vakituista työntekijää. Liike on palvellut salolaisia vuodesta 1957 lähtien. Terttu Salin tuli sinne töihin vuonna 1972.
– Salora työllisti silloin ihmisiä, mutta Salo oli vielä pieni käpykylä, jossa Centrumin liukuportaat oli nähtävyys. Sitten elektroniikka-ala alkoi paisua täällä kuin pullataikina, joka nyt sitten lätsähti.
Vuodesta 1994 yrittäjänä ollut Salin on nähnyt monet muutokset kotikaupungissaan. Ehkä kovin kolaus kukkakauppiaalle oli se kun Nokia lopetti oman keittiönsä. Sen tilaisuuksiin tilattiin jatkuvasti kukkia.
– Kun Nokia lopetti toimintansa kokonaan, minulta meni ykkösasiakas. Olen kuitenkin huomannut, että aina kun menettää jotain, jotain tulee tilalle.
Hän arvelee Microsoftin lähdön vaikuttavan joka ikiseen salolaiseen.
– Olen kauhuissani pienen kaupunkimme puolesta. Lähteekö täältä meidän tulevaisuus eli nuoret perheet? Jotain pitäisi saada Microsoftin tilalle.
Koska kukkakaupan pitäminen on hänelle suoranainen elämäntapa, soisi hän sen jatkuvan.
– Tämä on Salon vanhin kukkakauppa. Olemme palvelleet salolaisia monessa polvessa.
Mutta liiaksi kaupunki on jo hiljentynyt. Jopa kesällä.
– Kun painan liikkeen oven kuudelta kiinni, kaduilla on ihan hiljaista.
Vaimonsa kanssa kukkaostoksilla oleva Eino Nygren, 68, sanoo, että Salosta on vuosien mittaan loppunut niin vaate-, elintarvike-, kuin elektroniikkateollisuuskin.
– Koko Suomi on samassa tilassa. Teollisuusyritysten elinkaaret ovat lyhentyneet. Kauppapaikkana Salo on ollut hyvä, mutta varmaan sekin nyt muuttuu.
Satsataan palveluun
Risteyksen toisella puolella olevassa vaateliike Marttilassa on menossa loppuunmyynti. Kaikki tuotteet ovat kaupan puoleen hintaan!
Mutta kenkä- ja vaateliike Zapatossa menee hyvin. Yksi perheyrityksen pyörittäjistä, Eerika Heino, 44, sanoo, että heillä käy asiakkaita Turkua ja Helsinkiä myöten. Eivät he ole olleet Microsoftin varassa.
– Tuntuu, että sellaiset yritykset kuin Nokia ja Microsoft ovat jopa liian suuria tänne. Salohan on pikkukaupunki ja sellaisena pysyy. Toivonkin, että Microsoftilta irtisanottavat osaavat ihmiset lähtisivät kehittämään tänne jotain omaa, joustavaa ja hallittavissa olevaa yritystoimintaa.
Zapatossa on pärjätty yli 30 vuotta kun on satsattu kovasti palveluun.
– Osasta asiakkaita on tullut meille suorastaan ystäviä.
Mutta tiukkoja aikojakin on koettu.
– Äitini on kertonut kuinka 1990-luvun lamassa oli niin hiljasta, että hän myi joskus vain yhdet kenkärusetit päivässä.
Kebabia ja kirpputoreja
Kun ydinkeskustasta kävelee hieman syrjemmälle, liiketiloja on tyhjillään. Kebab-ravintolat sekä kirpputorit tuntuvat pärjäävän. Niitä on melkeinpä joka kadulla.
Kirpputori Aarresaaren yli 300 myyntipöydästä lähes kaikki ovat käytössä. Myytävän joukossa on silminnähden paljon laatutavaraa; Marimekkoa, Iittalaa, vanhaa Arabiaa, Pradan parfyymejä ja koruja. Omassa vitriinissään on Nokian vanhoja kännyköitä. Yhdessä näkyy hintalappu, 45 euroa.
Pienen matkan päässä Joensuunkadulla, suurella parkkialueella, on hiljaista. Vain muutama auto seisoo Nokian entisen pääkallopaikan edustalla. Nyt porttien takana siintävissä tiloissa toimii muun muassa Orion ja Nordean puhelinkeskus ja tovin vielä Microsoftkin.
Saloran entisessä, 1970-luvulla valmistuneessa, pääkonttorissa eli ”Ankkalinnassa” toimii puolestaan uusien startup-yritysten rypäs.
Yritysvieraat katosivat
Vilhonkadulla, funkis-kivitalossa sijaitsevassa Maripuodissa on kesäale. Ruuhkaa ei naisten merkkivaatteita, kuten Marimekkoa myyvässä liikkeessä silti ole. Leena,72, ja Minna, 50, Vihervaara ovat mietteliäinä.
– Emme osanneet odottaa, että Microsoft lopettaa Salossa kokonaan. Keväällä täällä alkoi olla taas hyvä tunnelma. Lehdissä kirjoitettiin, että syntyy paljon uusia yrityksiä, perheyrityksessä työskentelevä Minna Vihervaara sanoo.
Hän on ollut mukana äitinsä vuonna 1981 ostamassa, mutta alun perin jo 1960-luvulla perustetussa liikkeessä vuosia. Leena Vihervaara on eläkkeellä mutta sisarukset Minna ja Mari, 48, jatkavat yritystä. Ennen Minna työskenteli Nokialla ja hänen puolisonsa on nyt Microsoftilla.
– Aikaisemmin nokialaiset hankkivat meiltä muun muassa jakkupukuja työvaatteikseen, ja ulkomaiset yritysvieraat tulivat ostoslistat käsissään Marimekkoa ostamaan. Olemme menettäneet viime vuosina monia vakioasiakkaita. Yrityslahjojen hankinta on vähentynyt ja asiakkaat ovat tulleet hyvin harkitsevaisiksi ostamisessa, Minna Vihervaara kertoo. Leena Vihervaara sanoo, että yrittäminen on nyt jopa vaikeampaa kuin 1990-luvun lama-aikana.
Mutta periksi ei anneta! Paikalliset yrittäjät ovatkin koonneet voimansa yhteen, jotta pärjättäisiin. Esimerkiksi joka kuukauden viimeinen torstai järjestetään ns. Late Night Shopping. Silloin liikkeet ovat myöhempään auki ja väkeä on liikkeellä. Eritoten kesäisten iltatorien aikaan ovet käyvät.
Vihervaarat eivät ole joutuneet irtisanomaan työntekijöitään, mutta lomauttamaan kylläkin. Myös työtunteja on jouduttu vähentämään.
– Mietityttää kun ei tiedetä, mitä tuleman pitää. Kaupunginjohtajalla on nyt kovasti töitä, jotta Saloon saadaan taas uusia yrittäjiä, Minna Vihervaara sanoo.
Pöhinä päällä
Helenankadun kulmassa, pian valmistuvien ker- rostalojen vieressä seisoo Jukka Alanko, 54. Kiinteistövälitys Alangon toimitusjohtaja oli juuri ehdolla vuoden positiivisemmaksi salolaiseksi.
– Tehdään Salosta Suomen positiivisin kaupunki, hän täräyttää.
Se on yksi tavoitteista, joita nyt hartiavoimin töitä tekevät Salon Yrittäjät ovat kaupungin kehittämiseksi asettaneet.
Alangon usko Saloon on vahva.
– Jos ei nyt koko Suomi romahda, niin ei kyllä Salokaan. Ei kai kukaan ryhdy karttamaan Saloa sen takia, ettei täällä ole matkapuhelinbisnestä.
Omassa bisneksessään eli asuntokaupoissa hän luottaa isältään saamaansa ohjenuoraan.
– Aina, kun syntyy lapsi, tulee kaupat.
Helenankadultakin lähes kaikki asunnot on myyty. Niihin ei muuta kylläkään nuoria perheitä vaan iäkkäämpiä pariskuntia.
Jukka Alanko myöntää, että aina kun tulee huonoja talousuutisia, asuntokauppaan tulee hetkeksi hiljaisempaa. Niin nytkin. Pientalokauppa käy verkkaisesti, ”mutta niin se käy muuallakin Suomessa.”
– Ei Microsoftin ilmoitus aiheuttanut myöskään sitä, että ihmiset olisivat ryhtyneet myymään talojaan. Jos tuotekehityksen ihmiset saavat töitä Espoon yksiköstä, niin nopeastihan sinne ajaa. Salossa on puolet halvempi asua kuin Espoossa.
Yhden asian Jukka Alanko sanoo erityisellä painokkuudella. Yhden ison yrityksen varassa eläminen pitäisi lailla kieltää!
– Saloon tarvitaan vientivetoisia pk-yrityksiä. Niitä on jo syntynytkin. Kyllä meillä on pöhinä päällä, hän sanoo, hyppää Cadillaciinsa ja lähtee asiakastapaamiseen.
Lisää kiinnostavia tarinoita: Köyhyys: ”Vakituinen palkka on luksusta” Potkut tuli – kolmen irtisanotun tarina Työelämässä jaksaminen Romani Janita: ”Minua haukutaan sossupummiksi”
Kommentoi
Kommentoi juttua: Salo yrittää pärjätä ilman Microsoftia