Ruoka

Vihelän perheessä seitsemällä on keliakia – näin heillä kokataan

Vihelän perheen leivontapäivänä kahvipöytään nostetaan seitsemän sortin herkkuja, mutta ei yhtään leivonnaista, joka sisältää gluteenia. Yhdeksänhenkisen perheen jäsenistä seitsemällä on keliakia.

Jokaisella kodilla on oma ominaistuoksunsa. Tämän kalajokisen kodin tuoksusta tunnistaa heti, että täällä leivotaan paljon.

Eteisessä vierasta tervehtii nuorten leipurien paraati: Marianne, Maiju, Anni, Aino-Maria ja Jenni ovat gluteenittoman leivonnan mestareita.

Tänään leivotaan perheen makeita ja suolaisia suosikkiherkkuja Vihelän perheen vinkeillä. Urakan päällikkönä toimii äiti Katja Vihelä, joka paimentaa tyttäret keittiöön.

Marianne alkaa mitata kuivia aineita kuppikakkutaikinaan. Maijun urakkana on suolainen, perunapohjainen piirakka, ja 8-vuotias Jenni levittää tottuneesti värikkäitä muffinivuokia paistopelleille.

Seitsemän kertaa keliakia

Vihelän perheen keliakiatarina alkoi 13 vuotta sitten.

Maijulla, joka oli silloin kolmivuotias, oli matala hemoglobiini. Monien tutkimusten jälkeen selvitettiin verikokeilla ja tähystyksellä, oliko kyseessä keliakia.

”Lääkärin mukaan keliakia oli tuhonnut suolinukan täysin – suoli näytti kuin kuivuneelta savipellolta”, äiti Katja kertoo.

reportaasi_14
reportaasi_2
Vihelän perheessä keliakia ei tuota hankaluuksia. Gluteenittomuus on tavallista arkea, jossa tuoksuvat tuore leipä ja suklaiset muffinssit.

Maiju oli monta vuotta perheen ainoa keliaakikko. Vuonna 2007 myös Mariannen ja Annin verikokeet viittasivat keliakiaan.

Sanotaan, että salama ei iske kahta kertaa samaan puuhun, mutta niin vain kävi, että samoihin aikoihin perheen isä Kari kävi verikokeissa, ja hänelläkin todettiin keliakia. Sen jälkeen diagnoosin saivat vielä Aino-Maria ja Jenni.

Kotimaisia viljoja söivät perheessä enää Katja ja vuonna 2013 perheeseen syntyneet kaksoset.

”Sitten minulla alkoivat niveloireet”, Katja hymähtää.

Katja söi reumalääkkeitä, mutta lääkitys ei purrut. Oireet kuitenkin katosivat, kun hän siirtyi viikoksi gluteenittomalle ruokavaliolle.

”Palasin tavalliseen ruokavalioon siksi aikaa, että sairaus saatiin diagnosoitua verikokeilla. Huonossa kunnossa oleva suolinukka ei usein oireile lainkaan. Mutta jos diagnoosia ei olisi, olisin sortunut joka kerta, kun jossain on munkkitarjoilu.”

reportaasi_3
Jokaiselle on oma tehtävänsä. Jenni on ottanut vastuulleen muffinivuokien asettelun.
reportaasi_4
Jenni odottaa leivontapäivän parasta hetkeä: kohta pääsee maistelemaan.

Keliakia on perinnöllinen sairaus. Jos sitä esiintyy lähisuvussa, vanhemmilla tai sisaruksilla, riski sairastua keliakiaan on noin 10–15 prosenttia.

”Aikaisemmin suvussamme ei ollut tietoa keliakiasta, mutta sen jälkeen, kun keliakia todettiin meillä, se löytyi myös osalta sisaruksistani”, Katja kertoo.

Nuoria yrittäjiä

Marianne käyttää kuppikakkutaikinaan hienoa gluteenitonta jauhoseosta, jossa on maissi-, riisi- ja perunajauhoja sekä vitamiineja. Jauho on valittu varman päälle: osassa gluteenittomista jauhoseoksista käytetään vehnän tärkkelystä, joka ei sovi kaikille.

Kulho näyttää valtavalta. Kuinka paljon kuppikakkuja on tarkoitus tehdä?

”Tästä tulee ehkä 60. Olemme tottuneet tekemään kerralla vähän enemmän”, Marianne toteaa arkisesti.

Katja-äiti alkoi opetella gluteenitonta leivontaa perheen ensimmäisen keliakiadiagnoosin myötä. Kun läheisessä kaupassa oli kerran keliakiaviikon kunniaksi infopiste, hän kysyi siellä päivystävältä naiselta, minkälaista leipää tämä teki.

reportaasi_5
”Aluksi oli epävarmuutta siitä, mitä keliaakikko voi syödä ja mitä ei. Liityimme heti keliakialiittoon, josta sai valtavasti tietoa. Kävimme myös sopeutumisvalmennuskurssilla. Siitä se alkoi sujua”, Katja muistelee.
reportaasi_6
Vihelän leipä on herkullista. Isosta juuritaikinasta syntyy kerralla kymmenen limppua tai kaksitoista vuokaleipää.
reportaasi_7
Mariannella on oma gluteenitonta leipää myyvä 4H-yritys.

”Nainen kertoi ohjeen noin suunnilleen, ja kotiin tultuani ryhdyin kehittelemään siitä omaa versiota. Katselin netistä ohjeita ruisleivän juuren tekemiseen ja muokkasin siitä gluteenittoman version.”

Leivästä kehkeytyi hyvää. Kun Kalajoen 4H-kerho järjesti paikkakunnan nuorille yrityskoulutuskurssin, Katja ehdotti Mariannelle, että tämä perustaisi gluteenitonta leipää myyvän yrityksen. Marianne meni kurssille, ja syntyi 4H-yritys Marnen gluteenittomat.

Asiakashankinta tehtiin jakamalla postilaatikoihin vapun alla ilmoituksia, jossa kerrottiin gluteenittomista munkeista. Puskaradio on kuulunut niin hyvin, että työtä ja asiakkaita on riittänyt koululaisen voimavaroille juuri sopivasti.

Nykyisin Annillakin on 4H-yritys, Leipuri Lotta. Molemmat valmistavat pääasiallisena tuotteenaan juureen tehtyä gluteenitonta leipää, jonkin verran myös makeita leivonnaisia.

Kari-isä on sponsoroinut leipureitaan isolla taikinakoneella ja kunnon uunilla, jonne sujahtaa kerralla kolme pellillistä kuppikakkuja.

”Vuosi sitten voitin Keski-Pohjanmaan vuoden 4H-yritys-kisan”, Marianne kertoo ja lirauttaa taikinan mausteeksi hitusen piparminttuöljyä – kuppikakuista tehdään minttusuklaisia.

Erehdyksiä sattuu

Leivontahuoneen hyllyllä on gluteenittomia jauhoja ja sokerijuurikaskuitua. Keittiön pöydällä on pussi ruispaloja perheen pienimmille, 3-vuotiaille kaksosille.

Keliakiaperheissäkin suositus on, että vauva alkaa syödä tavallisia viljoja normaalissa aikataulussa. Keliakiaa ei voi ehkäistä välttämällä viljoja, ja toisin kuin moni luulee, gluteeniton ruokavalio ei ole tavallista terveellisempi.

reportaasi_8
”Koulussa sain kerran vahingossa tavallista ruokaa”, Jenni nauraa.

Kaksoset voivat toki välillä maistella gluteenitonta. Vain isosisarusten on oltava tarkkana, että leipäpussit eivät mene sekaisin.

”Jenni, kerrohan miten sinulle kävi silloin koulussa”, isosiskot ehdottavat.

”Sain vahingossa tavallista ruokaa. Jauhelihapihvejä.”

Tytöt innostuvat kertomaan tyypillisistä läheltä piti -tilanteista.

”Kerran otin jo ruokaa lautaselle, mutta luokkakaveri huomasi, että se oli väärää.”

”Minä olen joskus ehtinyt pöytään asti. Keittäjät on tulleet sinne sanomaan, että hei, se on tavallista kastiketta.”

Keliakia ei ole aivan yksinkertainen haaste niille, jotka eivät elä sen kanssa päivittäin. Jopa keittiöalan ammattilaiset erehtyvät usein. Vaikka tilaisi ravintolassa gluteenittoman ruoan, on oltava hereillä, kun annos tuodaan pöytään.

reportaasi_12
Vihelän perheen leipurimestarit: Maiju, Aino-Maria, Katja, Jenni, Marianne ja Anni.

”Viime kerralla ylläri oli jälkiruoassa. Maijun jäätelön päältä löytyi lakritsia. Lakritsissa on aina vehnäjauhoa, sen tietää ihan kysymättäkin.”

Keliakialiiton lehdessä tiedotetaan uutuustuotteista ja tuoteselosteissa tapahtuneista muutoksista. Kaupassa on silti luettava pakkausselosteita. Vaikka käyttäisi aina samoja tuotteita, valmistusaineet voivat muuttua.

”Vasta ostettiin suklaa-banaanijäätelöä, joka on aina ollut gluteenitonta. Marianne alkoi myöhemmin lukea tuoteselostetta ja ihmetteli, että hei, tässähän on vehnää”, Katja päivittelee.

Tietoa pitää jakaa

On aika nostaa kuppikakut pois uunista. Tupaan leviää ihana, piparminttuinen tuoksu. Anni on tehnyt kuorrutteen, ja 10-vuotias Aino-Maria auttaa täyttämään pursottimen. Maiju on jo saanut piirakan valmiiksi ja ehättää koristelemaan kuppikakkuja.

Tässä perheessä keliaakikon on mukava elää. Mutta keliakia kulkee mukana kaikissa tilanteissa: häissä, kokouksissa ja kyläreissuilla. Miten niistä selviytyy?

”Siinä vaaditaan omaa aktiivisuutta ja etukäteistyötä. Ei voi olettaa, että ihmiset osaisivat noin vain järjestää keliaakikolle tarjottavaa. Eivät he hoksaa, että meille kävisi vaikka normaali pakettijäätelö”, Katja sanoo.

reportaasi_15
Kun vispilän varressa on Marianne, kuppikakut maistuvat Marianne-karkilta: piparmintulta ja suklaalta.
reportaasi_10
Vihelän perheen tärkeitä kuidunlähteitä ovat siemennäkkäri, gluteeniton puuro ja sokerijuurikaskuidulla vahvistettu gluteeniton leipä.
reportaasi_11
Makeista leivonnaisista tulee gluteenittomina jopa tavallista kuohkeampia.

Jos joku haluaa leipoa tarjottavia, Katja pyrkii neuvomaan ja olemaan tukena.

”Me, jotka elämme keliakian kanssa joka päivä, tunnemme sudenkuopat. Esimerkiksi kakkua leipoessa on muistettava leivittää gluteenittomilla korppujauhoilla.”

Kun lapset menevät kavereiden syntymäpäiville, Katja on yleensä itse yhteydessä sankarin vanhempiin. Hän kysyy, tuottaako gluteenittomuus ongelmia ja tarjoaa apua.

”Olen opettanut myös lapsille, että kun kuljette tuolla jossakin, ripsutelkaa ympärillenne tietoa keliakiasta.”

Kuohkeaa ja hyvää

Kaikki auttavat pöydän kattamisessa. Kuppikakut ovat saaneet muhkean koristehunnun, ja kinkku-kasvispiirakka odottaa nälkäisiä suita.

Tarjolle nostetaan myös herkullista siemennäkkäriä – ja tietenkin sitä kuuluisaa Vihelän leipää. Nyt on pöytä koreana! Se ei ole aivan tavanomaista: kahvitarjoilujen gluteeniton vaihtoehto on usein pieni, likilaskuinen kökkäre, joka piileskelee muovirasiassa muiden tarjottavien takana.

reportaasi_13
Anni kruunaa kuppikakut muhkealla kreemihunnulla.

Sanotaan, että gluteeniton maistuu oudolta. Katjaa naurattaa.

”Te voitte kohta maistella itse. Onhan esimerkiksi tattarissa oma ominaismakunsa, mutta tuoreena ja itse tehtynä nämä maistuvat kyllä ainakin meille.”

”Ja vieraillekin”, Marianne huomauttaa.

”Monta kertaa ollaan tarjottu gluteenitonta vieraille ja kerrottu asia vasta jälkeenpäin.”

Maussa ei totta vie ole valittamista. Kuppikakut ovat kuohkeita, piirakka kotoisaa ja siemennäkkäri rouskuvaa. Leipä on ihan oikeaa maalaisleipää, se maistuu ja tuoksuu leivältä.

Tämä on nyt muotia. Trendiksi paisunutta gluteenitonta ruokavaliota noudattavat nykyisin myös monet ei-keliaakikot. Katja myöntää, että se on vähän hassua. Toiset syövät näin, koska heitä huvittaa, toiset, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 16/16

Lue lisää:

Gluteenittomat leivonnaiset

Gluteeniton leipä x 8

Gluteenittomat jauhot

Kommentoi

Kommentoi juttua: Vihelän perheessä seitsemällä on keliakia – näin heillä kokataan

Eikö mallasmämmi sovi gluteenittomaan ruokavalioon

Onko totta että mallasmämmi ei sovi gluteenittomaan ruokavalioon ???
.
Luontaisesti gluteeniton mallasmämmi:
.
-Noin 3½ litraa noin 70-75 asteista vettä, veden määrää tulee tarkkailla koko ajan. Notkista heti kuumalla vedellä jos seos tuntuu sakeutuvan liikaa.
-400 g luontaisesti gluteenittomia tattarimaltaita mämmimaltaaksi jauhettuna
-700 g luontaisesti gluteenittomia tattarijauhoha (tai muita gluteenittomia jauhoja) Maltaiden ja jauhojen määrää säätelemällä voi hallita seoksen sakeutta.
-halutut mausteet, pomeranssinkuori ym., monien mielestä maustamatta paras
-1,5-2 dl tummaa siirappia, lisätään hauduttamisen loppuvaiheessa
-ripaus suolaa, lisätään hauduttamisen loppuvaiheessa
.
Tee näin:
.
Seuraa koko ajan nesteen tarvetta.
.
1. Kuumenna vesi kattilassa noin 70-75 asteiseksi.
.
2. Sekoita maltaat ja jauhot vähitellen tehokkaasti sekoittaen niin että saadaan notkean puuromainen seos.
.
3. Laita kansi kattilaan. Hauduta seosta noin 70-75 asteisessa uunissa noin 2 tuntia. Sekoita muutama kerta haudutuksen laikana. Lisää haudutuksen aikana mausteet (tai ei). Lisää ripaus suolaa. Lisää haudutuksen loppuvaiheessa siirappi (tai sokeri tai molempia). Siirappi on tarpeen makeuttamiseen, koska tattari ei sisällä imeltävää aktiivisuutta (ei muutkaan gleteenittomat jauhot).
Lisää tarvittaessa kuumaa vettä niin että seoksesta saadaan hiukan vellimäinen puuro.
.
4. Laita mämmiseos uunivuokaan ja piasta 120-130 asteisessa sähkölieden uunissa noin 3 tuntia. Valele paiston aikana pari kertaa pinnalle siirappivettä astämään kuorettumista.
.
.
Mämmi on parhaimmillaan kun se on seisonut peitettynä viileässä 2-3 päivää.
.
Tarjoillaan sopivien lisukkeiden kera.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.