Jaana Husu-Kallio

Puutarha on opettanut 
kansliapäällikkö Jaana Husu-Kalliolle 
pitkäjänteisyyttä 
ja kärsivällisyyttä. 
Hän on oppinut 
hyväksymään luonnon oman aikataulun.

Käyn kesäaamuisin ensin uimassa ja sitten poikkean kasvihuoneessa. Kastelen yrtit sekä tomaatin ja kurkun taimet. Poimin tuoretta satoa aamiaispöytään. Seuranani on Ruusu-koira, joka myös rakastaa tomaatteja. Omasta kasvihuoneesta saan todellista helsinkiläisen lähiruokaa!

Puutarhaihmisenä tykkään kokeilla uutta, mutta kunnioitan myös vanhoja perennoja. Ruukut ovat heikkouteni mutta myös ylpeydenaiheeni, sillä niitä minulla on paljon tasaisella etupihalla ja terassilla.

Istutan ruukkuihin ensin orvokkeja, jotka olen kasvattanut edelliskesän siemenistä. Säiden lämmettyä ruukkuihin vaihtuvat erilaiset kesäkukat.

Rehevyys on kaunista ja luonnollista, sitä vaalin puutarhassani. Pihamme on aika suuri, 6 300 neliöä, mutta minulla on vain vähän aikaa sen hoitamiseen. Kun kotimme rakentaminen tontilla alkoi vuonna 2009, päätin, että kolmeen ilmansuuntaan avautuvalla rinnepihalla kukkii aina jokin.

En palkannut pihasuunnittelijaa, vaikka olisinkin päässyt helpommalla. Halusin itse suunnitella ja rakentaa puutarhan kiireettä ja ilman stressiä. Ehkä vuoden päästä meillä on jo perunamaa, josta voimme nostaa uudet perunat juhannuspöytään.

Olen oppinut puutarhanhoidon myötä hyväksymään luonnon laatiman aikataulun. Työskennellessäni olen nopea ja vaativa esimies, mutta puutarha on opettanut minulle pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.

Kasvihuone on minun juttuni ja nyt alkaa neljäs kasvukausi. Ensimmäisten siementen ohella istutan sinne kaupan ruukkusalaateista jääneitä juuripotteja, joista saa helposti runsaan sadon.

Puutarhan tuoksu houkuttelee pölyttäjät paikalle. Se on tärkeää, ja nautin itsekin valtavasti läpi kesän vaihtuvista tuoksuista. Erityisesti mintun monissa lajikkeissa riittää vierailijoita, samoin kuin malvoissa.

Salaisuuteni kasvienhoidossa on akvaariovesi, jota jemmaan aina akvaariota puhdistaessani. Sain tämän vinkin naapuriltani. Muuten lannoitan vain muistaessani.

Upein kukkaloisto syntyy varrellisista verenpisaroista, jotka kukkivat viime kesänä kolmesti.

Pihapuiden pöntöissä asuu paljon lintuja. Kuistilla pesivät puolestaan harmaasiepot. Metsäneläimistä pihamaalla poikkeavat myös rusakot, ketut ja hirvet.

Haasteen tuovat lehtokotilot, jotka on kesäaamuisin kerättävä lehdiltä.

Uppoudun matkustaessani monesti puutarhalehtien upeiden kuvien tunnelmiin. Rakastan vanhojen, eurooppalaisten linnojen rönsyileviä puutarhoja, joissa runsaus puhuttelee satoja vuosia vanhoissa miljöissä. Kun inspiroidun, sovellan löytämiäni ideoita omaan pihaani.

Lempikukkani on malva. Sitä kasvaa kuistin lähettyvillä. Kuisti on lempipaikkani ja jaan sen usein kimalaisten kanssa. Malvassa yhdistyy vaatimattomuus ja kauneus, mitä jaksan ihastella läheltä tarkastellen.

Tarkkailen kukintojen muutoksia. Kun joku alkaa kukkia, tarkkailen, mikä on seuraava ja miten vuodenaika johdattaa kukkaloistoa.

Jaana Husu-Kallion puutarhasakset

Sakset ovat tärkein työkaluni. Niillä napsin tomaatit, leikkokukat ja orvokin siemenet.

Värejä täytyy olla runsaasti. Vaikka suosin eri aikoina tiettyjä värejä, puutarhassani löytyy kaikkia värejä. Ensimmäisten kukkijoiden joukossa ihastelen jättiunikoita, jotka puhkeavat oranssipunaisiin sävyihin.

Kun maailma murjoo, puutarhassa kukkii aina jokin. Kasvukauden ulkopuolella ostan maljakkoon kukkivia kukkia.

Ilahduin, kun huomasin sammakoiden määrän kasvaneen puutarhassa reilusti. Se kertoo pihan maaperän hyvästä tilasta. En käytä lainkaan keinolannoitteita.

Nautin eniten puutarhan pyyteettömästä ja vilpittömästä kauneudesta. Vaikka yrittäisin hoitaa kasveja parhaani mukaan, niillä on kuitenkin oma tahto.

Juttu on julkaistu Kotilieden Puutarhaelämää -lehdessä 7/2015.

Lue myös:

Aira Samulin: ”Mieliteot pitää toteuttaa”  

Yrittäjä Heidi Jaara: ”Lapsettomuus koetteli mutta unelma nousi tuhkasta”