Ihmiset

Camilla Moberg: ”Hyvissä käsissä taide on ikuista"

Camilla Moberg tekee lasia käyttöön, ei kaappiin. Myös ideat tähän arjen taiteeseen syntyvät tavallisissa hetkissä: kampaajan tuolissa tai lapsen lautapelistä.

1  Sattuma toi lasin

”Omena ei putoa kauas. Äitini Thua Moberg oli sisustusarkkitehti ja isäni Kurt Moberg arkkitehti. Oli selvää, että minusta tulee muotoilija. En halunnut tehdä taloja, joten Taideteollinen korkeakoulu oli nappivalinta.

TaiK:ssa en ollut kiinnostunut lasista, mutta lasiin jäin kuitenkin kiinni. Koululla oli myös lasipaja, ja siellä pyöri mestaripuhaltaja Unto Suominen. Eräänä kylmänä syyspäivänä olin Nuutajärvellä piirtämässä tussipiirustusta, kun Unto tuli kysymään, että mitä sinä tyttö täällä kylmässä teet. Siitä se lähti. Sain tehdä Unton kanssa töitä kymmenen vuotta. Opin arvostamaan lasinpuhaltajien ammattitaitoa.

Työtapani on kuin polku eteenpäin. Luonnostelen, piirrän, kokeilen. Teen variaatioita, kunnes voin sanoa, että nyt tässä ei ole mitään tuttua. Käsin piirtäen tulee virheitä, jotka voivat olla eteenpäin vieviä.

Esineeni on tarkoitettu käyttöön ja siirrettäväksi jälkipolville. Niistä tulee rakkaita, kun ne ovat esillä eivätkä piilossa kaapinpohjalla. Hyvissä käsissä lasi on ikuista.”

2 Äideille ja lapsille

”Gaia on minulle tärkeä työ. Se syntyi Onoman sarjatuote-teeman kesänäyttelyyn Fiskarsiin. Muistan, kun Gaia syntyi: istuin kampaajalla, luonnostelin ja sain idean. Muinaiskreikan sana Gaia tarkoittaa Maata ja se kuvataan elämää suojelevana jumalattarena. Suunnittelin sen kaikille äideille ja annoin ensimmäisen omalle äidilleni.

Orbis-valaisin on syntynyt näyttelyyn, jonka teemana oli lapset. Lasi ja lapset ei ole helpoin yhdistelmä, mutta poikani sattui mainitsemaan Afrikan tähti -pelin. Tein sitten lasipallo-installaation, jossa valkomusta on rosvo, keltainen topaasi, turkoosi smaragdi… Inspiraatio voi siis tulla mistä vaan.”

3 Lasiveistos Koreaan

”Sattuma vaikutti siihenkin, että valoveistokseni DoReMi päätyi huhtikuussa eteläkorealaisen taideasiantuntijan kotigalleriaan. Galleristi oli nähnyt suunnittelemani Blink-kuohuviinilasit helsinkiläisessä liikkeessä, kiinnostui, ja otti yhteyttä minuun.

Luonnonkivet kiehtovat minua, ja tähänkin työhön kivet olivat innoittajana. Ihmiset ovat kautta aikojen lähettäneet toisilleen viestejä kivimuodostelmien kautta, niin myös Koreassa.” ❤

+ tyhmä kysymys

Tuleeko työssä sirpaleita?

”Aiemmin tuli enemmän, nykyään vähemmän. En jää enää harmittelemaan, että voi vitsi, tuo oli täydellinen ja meni rikki juuri loppumetreillä. Jos näin tapahtuu, nollaan vahingon heti. Galleriassakaan ei ole särkynyt yhtään teosta. Ja nyt pitää koputtaa puuta.”

Juttu on julkaistu Dekon numerossa 5/2018.