Sisustus

IvanaHelsinki siirsi toimitilansa 70-luvun lasilabyrinttiin Itä-Helsinkiin – tältä näyttää supertyylikkäässä talossa

IvanaHelsinki on asettunut taloksi Paola ja Pirjo Suhosen lapsuudenmaisemiin 1970-luvun tiilitaloon, jonka seinien sisälle kiteytyy koko brändi. Deko kävi kylässä upeassa talossa, joka on sekä brändin toimisto että showroom.

Lasilabyrintissä, salaisuuksien kuutiossa, nauretaan. Vaatesuunnittelija, elokuvaohjaaja Paola Suhonen pohtii, mistä hänen mieltymyksensä 1960–70-lukujen muotokieleen on peräisin.

”Nämä ovat sisäsyntyisiä juttuja. Olen 70-luvun lapsi ja minua on aina viehättänyt tuon ajan arkkitehtuuri ja muotoilu. Se on minulle omin esteettinen maailma. Lapsuudenkotini oli tyyliltään aivan erilainen, sellainen hyvin slaavilainen ja kerroksellinen. Oli erilaisia tapetteja, puhviverhoja, maisematauluja, kaikenlaista sekametelisoppaa”, Paola sanoo.

Sisar Pirjo Suhonen nauraa vieressä ja komppaa:

”Kyllä, lapsuudenkotimme oli sellainen runsas ja kuorrutettu, pöytäliinaa pöytäliinan päällä.”

Supertyylikkäät rimotukset ja laattaseinä antavat hienot puitteet myymälälle. Se sijaitsee tilassa, jossa oli aiemmin talon uima-allas. Nyt uima-allas on muutettu varastoksi, jonne pääsee liukuvan lattiakannen kautta.

Pirjo rakastaa talon avaruutta ja sitä, että jokaisesta huoneesta todella näkee ulos. Tämä toteutuu erityisesti Paolan lempparipaikassa, olohuoneen lasikulmauksessa, jossa on palaveripöydän paikka.

Paola ja Pirjo seikkailivat talossa jo lapsina

Yksi Paolan mielenmaiseman ilmentymistä on tämä lasilabyrintti, talo, jonka arkkitehti Paavo Virtanen suunnitteli itselleen ja perheelleen yhdessä Bertel Saarnion kanssa jo vuonna 1970.

Tyylikäs tiilitalo on ollut siskosten perustaman vaate- ja lifestyle-merkki IvanaHelsingin toimisto ja showroom viime syksystä lähtien.

Omalla kukkulallaan Helsingin Marjaniemessä seisova suurten ikkunapintojen talo on Paolalle ja Pirjolle tuttu vuosien takaa, sillä heidän lapsuudenkotinsa sijaitsee vain sadan metrin päässä.

Kun talo tuli myyntiin, oli kuin ennalta saneltua, että lasten mieltä kiehtoneesta, pimeydessä mystisesti hohtaneesta lasikuutiosta tuli heidän toimistonsa.

”Olemme kävelleet tästä ohi tuhansia kertoja. Ystävämme ukki oli Virtasten talonmies ja hän asui talon toisessa päädyssä. Seikkailin täällä ystäväni kanssa ja olen aina kokenut talon salaisuuksien talona, mystisenä lasilabyrinttinä. Monelle voisi olla haasteellista asua näin näkösällä, mutta toimisto-showroom-käyttöön talo on kuin tehty”, Pirjo sanoo.

Paavo Virtanen oli arkkitehti edellä aikaansa

Taloon rakennettiin asuinpuoli Virtasen perheelle ja erillinen toimistopuoli, jossa hän piti arkkitehtitoimistoaan. Näitä kahta puolta yhdistää näyttävä lasikäytävä, jota pitkin pyörätuolia käyttävä Virtanen kulki toimistoonsa.

Nyt toimistopuoli on yksityisasunto ja IvanaHelsingin väki työskentelee entisellä asuinpuolella.

Virtasen suunnittelu oli aikaansa nähden innovatiivista. Esteettömässä talossa ei ole kynnyksiä, portaita tai korokkeita, joka luo huoneisiin häkellyttävän avaran tunnelman.

Virtanen kehitti kotiinsa myös lattialämmitysjärjestelmän, jolloin pattereita ei tarvita ja valo ja luonto saavat tulvia sisään lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista.

”Talo on lähes alkuperäisessä kunnossa kaakeli-, puu- ja tiiliseinineen. Meidän ja arkkitehtiperheen välissä on ollut vain yksi asukas, joten taloa ei ole päästy pilaamaan eri omistajien tekemillä remonteilla. Näin myös lukuisat upeat yksityiskohdat aina messinkisistä inva-wc:n kaiteista lähtien ovat säilyneet”, Pirjo sanoo.

IvanaHelsinki-talo ilmentää brändin arvomaailmaa

Talon 1970-luvun tyyli ilmentää visuaalisesti IvanaHelsingin brändiä, mutta myös sen arvomaailmaa. Suurin osa kalusteista on hankittu ekologisesti kirppareilta tai tuotu yrityksen vanhasta toimistosta ja Paolan kotoa.

Luonto on aina ollut IvanaHelsingin identiteetin yritimessä, ja täällä se on läsnä kaikissa tiloissa.

”Meillä vierailee jatkuvasti ulkomaisia sisäänostaja- ja toimittajaryhmiä. Heille ei enää tarvitse selittää, kuinka me Suomessa elämme lähellä luontoa, sillä se ilmentyy tässä paikassa. Ei tarvitse kuin seistä ikkunan ääressä ja edessä avautuu ’metsä’, kuten yksi ryhmä eilen totesi. Meille tuo ei ehkä ole metsä, mutta heille se on”, Pirjo nauraa.

IvanaHelsinki taloon voi tulla yökylään

IvanaHelsingissä on mietitty perusteellisesti kuluttamista ja sen vähentämistä eli sitä, mitä muuta brändi voi olla vaatteiden ja kodintuotteiden lisäksi.

Uusin idea on mahdollisuus yöpyä IvanaHelsinki-talossa airbnb-tyyliin. Tässä on ajateltu erityisesti ulkomaisia brändin faneja, mutta myös kotimaisia asiakkaita. Varsinkin nyt, kun stayvacay eli kotikaupungissa matkailu on ajankohtaista.

”Ihminen, jolla jo on 25 IvanaHelsingin mekkoa, ei tarvitse yhtä lisää, mutta hän ehkä haluaa tulla meille yöksi. Tämä on uudenlainen brändiulottuvuus. Täsmälleen sama analogia on lokakuisin järjestämässämme Superwood-festarissa. Tänä päivänä ihmiset haluavat elämyksiä, eivät yhä uusia tavaroita. Et ehkä tarvitse mekkoa, mutta haluat tulla Superwoodiin kuuntelemaan musaa, katsomaan filkkoja ja kuuntelemaan asiantuntijaluentoja luomuruoasta tai vaikka suomen ja somalian kielten eroista”, Pirjo sanoo.

IvanaHelsingin myymälä siirrettiin toimisto-showroomin kylkeen, koska sen halutaan tarjoavan muutakin kuin vain tuotteita.

”Verkkokauppaan pääsee useimmiten paljon helpommin kuin myymälään. Siksi myymälän on oltava elämyksellinen, sen on pystyttävä tarjoamaan vielä jotakin lisäarvoa, jotta sillä on oikeus vaivata asiakas paikanpäälle”, Pirjo sanoo.

IvanaHelsingin toiminnan takana on ajatus kestävästä kehityksestä. Pirjon mukaan yritysten on myös haastettava perinteiset tapansa toimia ja mietittävä, mitä kuluttaja todella haluaa, tarvitsee ja arvostaa.

”Kuluttaminen ei ole kestävä tie. Tekstiili- ja vaatetusalalla mietitään, kuinka olemassaolevaa tekstiilijätettä kierrätetään, ja miten sitä voitaisiin käyttää uudelleen. Kukaan ei halua sanoa ääneen, että emme ikinä tule keksimään jrjestelmää, jossa tekstiilit kiertäisivät sataprosenttisesti. Pitää siis oikeasti herätä miettimään, miten jätettä vähennetään jo täällä tuotantoketjun alkupäässä.