Sisustus

Kristallilamppu, Simpukka, Senator... Klassiset designvalaisimet palasivat tuotantoon

Mistä on uudistuotantoon tulevat klassikkovalaisimet tehty? Ainakin ajattomuudesta, kuukausien selvitystyöstä ja yhteistyöstä suunnittelijan perillisten kanssa.

Tapio Wirkkalan Kristallilamppu, Paavo Tynellin Simpukka ja Lisa Johansson-Papen Senator. Kaikki johtavien suomalaissuunnittelijoiden 1940–1960-luvuilla tekemiä valaisimia, ja nyt ne ovat jälleen markkinoilla.

”Perinteet velvoittavat,” toteaa markkinointijohtaja Minna Hellström Airamista, joka on yksi suomalaisia lamppu- ja valaisinklassikoita uudelleen markkinoille tuoneista yrityksistä.

Kotimaisia valaisinklassikoita on ilmestynyt viime vuosina myös ainakin suomalaisen Innojokin, markkinointinimeltään Innoluxin, ja tanskalaisen Gubin valikoimiin.

Lue myös: Paavo Tynellin valaisimet palaavat: Gubi otti kaivatut klassikot uustuotantoon

Millaisen prosessin klassikon uudelleen lanseeraus oikein vaatii?

Mistä designvalaisimesta tulee klassikko?

Kaikki menneinä vuosikymmeninä tehdyt valaisimet eivät muutu klassikoiksi. Se, mikä malli kannattaa nostaa uudelleen tuotantoon, vaatii oikeaa ajoitusta ja nenää ajan hengelle. Matka ideasta kauppaan kestää vähimmilläänkin lähes vuoden.

Lue myös: Parhaat Muji-tuotteet – Deko valitsi 6 Mujin kauneinta käyttöesinettä

”Täytyy myös selvittää, ettei markkinoilla ole jo jotain samantyyppistä valaisinta. Klassikoiden kloonejakin liikkuu paljon,” sanoo myynti- ja markkinointijohtaja Tarja Jokiniemi Innoluxista.

Innoluxin valikoimissa on toistakymmentä uudelleen markkinoille tuotua Yki Nummen ja Lisa Johansson-Papen valaisinta.

Nykyaikaan sopivia valaisinmalleja saatetaan etsiä esimerkiksi vuosikymmenien takaisista tuoteluetteloista. Esimerkiksi Innoluxilla selataan edesmenneen valaisintehtaan Ornon katalogeja.

Vanhat klassikot saattavat tulla vastaan myös antiikkiliikkeessä tai -huutokaupassa.

Joskus idea vanhan valaisimen uudelleen valmistamiseen tulee asiakkailta. Niin kävi esimerkiksi Innoluxin Senator-valaisimen tapauksessa.

Huonekalu-, tekstiili- ja sisustussuunnittelija Lisa Johansson-Papen vuonna 1947 suunnittelema – ja presidentti Urho Kekkosen pöydälläkin nähty – valaisin palautettiin markkinoille viime vuonna.

”Ihmisillä oli vanhoja Senatorin runkoja ja he kyselivät uusien kupujen perään. Myös eräs japanilainen jälleenmyyjä toivoi kovasti Senatorin palauttamista.”

Yksityiskohtaisia piirroksia vanhoista valaisimista löytyy harvoin.

”Piirrokset ovat enemmän ideointikuvia. Toteutus tahtoi mennä niin, että suunnittelija meni muottipajalle ja selitti tekijöille, mitä halusi. Mallikappaleen valmistuttua piirroksia ei enää tehty,” Innoluxin toimitusjohtaja Jukka Jokiniemi selittää.

Nykyvalmistajat saavat siis etsiä alkuperäisiä, vuosikymmeniä sitten myynnissä olleita valaisimia antiikkikaupoista tai yksityishenkilöiden omistuksesta, purkaa ne osiin ja tehdä niistä uudet mallit.

Klassikkovalaisimien oikeuksista huolehtivat perikunnat

Tässä jutussa mainituista suunnittelijoista kaikki ovat jo edesmenneitä. Heidän oikeuksistaan pitävät huolta perikunnat. Airamin Minna Hellströmin mukaan aktiivinen yhteistyö perikunnan kanssa on ehdoton rikkaus.

”Kun suunnittelimme Tapio Wirkkalan Wir-lampun ja siihen kuuluvien värillisten K2-lasikupujen palauttamista markkinoille, kysyimme hänen lastensa mielipiteitä. Tapio Wirkkalan poika Sami Wirkkala on esimerkiksi kertonut, millaisilta valaisimet näyttivät lapsuudenkodissa ja millainen tunnelma siellä oli. Sellaista tietoa emme saa muualta.”

Perikuntien arkistoista saattaa löytyä myös vaikeasti löydettäviä mallien alkuperäiskappaleita, korvaamattomia piirroksia tai vaikka luonnoksia valaisinten sijoittelusta ryhmään. Perikunnan kanssa neuvotellaan myös silloin, kun alkuperäiseen malliin halutaan tehdä muutoksia.

”Kaikki lähtee siitä, että perikunnan kanssa on yhteisymmärrys. Kyllä perikunnatkin haluavat, että tuote elää ajassa ja uudistuu,” Jukka Jokiniemi sanoo.

Innolux on tuonut esimerkiksi Yki Nummen vuonna 1958 suunnitteleman Yki-plafondin rinnalle suuremman rinnakkaiskoon ja suunnittelee sarjaan kolmatta vielä kookkaampaa versiota, sillä asuntojen koot ovat kasvaneet 1950-luvulta.

”Suunnittelija olisi hyvin saattanut kehittää sen itsekin, jos eläisi tässä ajassa,” Jokiniemi pohtii.

Sama pätee väreihin. Esimerkiksi Airamilla K2-valaisinten alkuperäisiä liilaa ja punaista pidettiin liian rohkeina vaaleasävyisiin nykykoteihin, eikä meripihkakaan tuntunut istuvan niihin sellaisenaan.

”Suomalaiseen, luonnonläheiseen kotiin sopivat kevyet ja lämpimät värit. Siksi päädyimme uusiin väreihin, vihertävän harmaaseen ja hiekkaan. Vain savunsininen on alkuperäinen väri, se oli Sami Wirkkalan toive,” Hellström kertoo.

Tänä vuonna Airam tuo markkinoille sekä Kristallilampusta että K2-lampusta uuden kirkkaan version, jossa on harjatun teräksen värinen lampunpidin ja läpinäkyvä johto. Ne ovat seuraava askel klassikkojen muokkausprosessia.

Innojokilla on tähän asti pitäydytty melko tarkasti suunnittelijoiden alkuperäisissä väreissä, vaikka joskus väriä onkin vaikea määritellä.

”Aika on saattanut patinoida alkuperäisen valaisimen värin, ja voi olla hyvin vaikea sanoa, mikä se on alkujaan ollut,” Jukka Jokiniemi kertoo.

Apuna salapoliisityössä Innojok käyttää suunnittelijoiden tekemiä värikarttoja, jos sellaisia on saatavana, ja Ornon värikirjastoa.

Hehkulampusta lediin

Uuden ja vanhan välillä tasapainottelu haastaa yrityksiä mutta antaa myös mahdollisuuksia.

”Nykymenetelmin voi tehdä laadukkaampia ja kestävämpiä tuotteita kuin ennen. Jos valaisin on ennen tehty akryylistä, se tehdään edelleen akryylistä, mutta paremmasta,” Jukka Jokiniemi sanoo.

Sähköteknisten vaatimusten muuttuminen on puolestaan tarkoittanut esimerkiksi sitä, että perinteisen sokeripalan vaihtoehdoksi täytyy tarjota pistoke. Kattokupua on joissain tapauksissa täytynyt suurentaa, jotta kaikki vaadittava tekniikka mahtuu sinne kauniisti piiloon.

Eniten päänvaivaa valaisinyrityksissä ovat aiheuttaneet valonlähteet, jotka ovat klassikoiden elinaikana vaihtuneet hehkulampuista ledeihin.

”Hehkulamppupolttimo antoi valoa tasaisesti joka suuntaan, led-valo kohdistaa valoa ihan eri tavalla. Valaistuna valaisimen pitäisi kuitenkin näyttää samalta,” Jukka Jokiniemi sanoo. Airamilla selvitystyötä vaati Tapio Wirkkalan Kristallilampun modernistaminen.

”Lamppu on tunnettu siitä, että se näyttää säkenöivältä kimpulta. Lasin uurteet jouduttiin pohtimaan uudelleen, sillä lampussa aikanaan käytetty lyijylasi on nykyisin kielletty. Myös siinä oli selvittämistä, miten lasi saatiin ledin kanssa hehkumaan oikealla tavalla. Vaikka ledit vastaavat nykyisin ominaisuuksiltaan jo täysin hehkulamppuja, ne ovat erilaisia,” Hellström kertoo.

Joskus valmistusvaiheessa voi tulla täysin odottamattomiakin yllätyksiä. Innolux kohtasi sellaisen tehdessään Senator-valaisinta. Tarvittavaa osaamista nahkapunotun varren päällystämiseen ei löytynytkään talosta ja yritys joutui etsimään Ornon entisen työnjohtajan opettamaan, miten nahkapunonta tehdään.

”Hän tuli tehtaalle eläkekeinutuolista, mutta ainakin onnistuimme pelastamaan käsityötaitoa, joka olisi muuten saattanut kadota,” Tarja Jokiniemi kertoo hymyillen.

Juttu on julkaistu Dekossa 10/2018.