Ihmiset

Lastensairaalassa taiteellaan ihastuttava Petri Eskelinen: "Teoksillani voi leikkiä"

Petri Eskelinen veistää puusta taidetta, jota on lupa tutkailla ja kokeilla. Materia ja liike korostavat teoksissa konkreettisesti vuorovaikutusta ja yhteistyötä.

”Liikkuva taiteessa on yleensä pyörivää. Itse mietin, kuinka pitkälle liikkeen soveltaminen voidaan viedä. Kun tein esimerkiksi Halaamisen mekaniikka -teosta, mietin, miltä tuntuisi, jos omat kädet saisi selkänsä taakse.

Teokseen astuva voi nojaamalla eteenpäin halata itseään puisilla käsillä. Ne kietoutuvat ympärille tiiviisti, niin että tulee turvallinen ja mukava olo.

Oulun taidemuseon näyttelyn jälkeen eräs isä lähetti minulle palautteen: Hänen autistinen poikansa ei halunnut halata. Näyttelyssä lapsi innostui teoksestani ja treenasi sillä halaamista yksin. Sen jälkeen hän uskalsi halata myös perheensä jäseniä.

Teoksissani on myös sosiaalinen taso, sillä niitä saa kokeilla. Luulen, että ihmisille on helpompi olla vuorovaikutuksessa, kun samalla tehdään jotakin.

Liike veistoksissani on yleensä kehon jatkona. Aloin keskittyä veistoon, kun näin Hollannissa Theo von Jansenin Strandbeest-teoksia vuonna 2002. Kineettinen taideteos liikkuu rannalla tuulen mukana. Se oli vaikuttavaa!

Myös minun veistooni liittyy sattumanvaraisuus.

Kauneutta mekaniikassa

Vanhat mekaaniset esineet kiinnostavat minua. Ne ovat yleensä esteettisiä. Esimerkiksi Kolumbuksen vaa´an ei tarvitsisi olla toimiakseen niin kaunis kuin se on.

Olen tutkinut 1800-luvun instrumentteja historiakirjoista ja vieraillessani eri tiedekeskuksissa. Mekaniikkaa olen opetellut yritys-erehdysmenetelmällä. Jos teos vaatii sähkövirtoja, pyydän ammattilaisen tekemään asennukset.

Opin koko ajan paremmin hahmottamaan kappaleiden suhteita ja liikettä. Kun vedät herätyskellon, tiedät mitä olet tekemässä ja näet, miten toimintasi vaikuttaa laitteeseen.

Toisin on nykyteknologiassa: et pysty näkemään, miten laite toimii. Esimerkiksi kännykkä nyt vain toimii tai sitten ei. Konkreettinen suhde teknologiaan on kadonnut.

Kaikki on yhteydessä

Tiedostamattomat eleet ja liikkeet kiinnostavat minua. Sillä on merkitystä, millaisia kytköksiä rakennamme välillemme, sillä samalla voi syntyä jotakin mikä säilyy, vaikka lopputuleman jäsenet poistuisivat. Esimerkiksi osakeyhtiö on tällainen subjekti.

Olen lukenut viime aikoina kasveista. Ne ovat omalla tavallaan älykkäitä. Jotkin kasvit esimerkiksi suunnistavat veden solinan mukaan. Ekosysteemissä toisiinsa vaikuttavat kaikki: eläimet, kasvit ja eloton luonto.

Piirtää vaimon nukkuessa

Piirrän kausittain veiston ohessa. Piirrän myös rentoutuakseni. Kun olen ollut työhuoneella päivällä 8–10 tuntia, saatan myöhäisillassa vielä piirtää vaimoni nukkuessa.

Kuvaan mustekynällä mikroskooppisen pientä luontoa tai sitten piirrän näkymiä, joita voi havainnoida vain satelliittikuvista. Olen saanut vaikutteita piirtämiseeni Julie Mehretulta, Ellen Gallagherilta ja Chloe Pieneltä.

Keskityn piirtämiseen hiljaisuudessa tai elokuvamusiikkia kuunnellen. Jos työstän rutiinilla teosteni pikkuosia, kuten puisia rakenteita, kuuntelen usein podcasteja.

Suosin ohjelmia, joista saan oivalluksia, suosikkejani ovat esimerkiksi Invisiblia, Hardcore History ja Geek’s guide to the Galaxy.

Kestävätkö teoksesi kokeiluja?

Kyllä ne kestävät, ainakin jos niitä kokeilee rauhallisesti. Joskus ihmiset eivät ymmärrä suhteuttaa voimaa taideteokseen ja silloin mutterit natisevat.

Kerran esimerkiksi eräs voimailijamies testasi pontevasti halauskonetta, ja laite rikkoontui. Sain sen kyllä korjattua.

Lapset suhtautuvat teoksiini yleensä uteliaasti ja maltilla. Teen teosteni yhteyteen tarvittaessa ohjevideon.”

Juttu on julkaistu Dekossa 11/2018.