Tältä näyttää moderni loft-talo, joka suunniteltiin lapsiperheen tarpeisiin
Moderni loft-talo Mikkelissä taipui sisustussuunnittelija Anita Koposen käsissä selkeäksi lapsiperheen kodiksi. Suunnitellessaan Anita muisti omien lastensa teini-iässä paukkuneet ovet ja päätti keksiä ongelmaan ratkaisun.
Sisustussuunnittelija Anita Koponen on kuullut useita kertoja väitteen, jonka mukaan lasten kanssa ei voi olla vaaleaa sisustusta.
Hänellä, kahden pojan äidillä, on aina ollut vaalea sisustus.
”Sanoisin, että lapsiperheessä ehdottomat kiellot koskevat vain avoparvia ja oikein jyrkkiä portaita. Muuten kaikki on mahdollista, jos se sopii omaan tyyliin.”
Lue myös: Parhaat palat Mikkelin asuntomessuilta – näin nyt sisustetaan!
Ehkä tämän asenteen takia myös Anitan Mikkelin asuntomessuille lapsiperheelle suunnitteleman omakotitalon sisustus rikkoo ennakkoluuloja. Sitä kuvailevat sanat loft, betoni, teräs ja lasi.
Ovet koetuksella
Anitan omat lapset, kaksi poikaa, ovat jo aikuisia miehiä, mutta hän muistaa hyvin, mitkä asiat kotona tökkivät lapsiperheen arjessa.
”Ihan yksittäisenä asiana muistan ovet, jotka olivat aina tiellä ja paukkuivat poikien ollessa teini-iässä välillä todella kovaa. Messutaloon suunnittelin liukuovet, jotka säästävät tilaa eivätkä ole niin arkoja kulutukselle.”
Kun Anita ja pojat asuivat kerrostaloasunnossa, aamut olivat ruuhkaisia yhden ainoan wc- ja kylpyhuonetilan takia. Tilanne helpottui, kun perhe muutti omakotitaloon.
Lapsiperhe tarvitsee Anitan mielestä ilman muuta useamman kylpyhuoneen. Tämän takia messutalossa on neljä suihkutilaa ja kolme wc:tä.
Arkea helpottamassa on myös erillinen kuraeteinen omalla sisäänkäynnillä, jonne voi huuhtoa liat lasten ja koirien jaloista.
Kun Anita mietti taloa nelihenkiselle perheelle, hän piti mielessään myös perheenjäsenten harrastukset.
Betoni kestää loistavasti kulutusta, raapimista ja tippuvia tavaroita.
”Inhoan sitä, jos säilytystilaa on liian vähän. Jos joutuu laittamaan sukset ja iltapuvun samaan kaappiin, tilaa on varmasti liian vähän.”
Tuntuvia materiaaleja
Yksi MinunVALO-talon erikoisimmista elementeistä on karhea betonilattia. Miten se sopii lapsiperheelle?
”Hyvin! Se kestää loistavasti kulutusta, raapimista ja tippuvia tavaroita.”
Talossa on vain liukuovia, jotka säästävät tilaa. 
Iso olohuone vaati suuren, kahdeksan hengen ruokapöydän. 
Alakerrassa sijaitsee talon kylpyläosasto. Lattiassa ja seinissä on samaa Novacolorin mikrosementtipinnoitetta, joka tekee tilasta ylellisen ja mattapintaisen.
Lattia on kova, mutta Anita muistuttaa, että niin ovat monen lapsiperheen suosimat laminaatit ja laatatkin. Betoni on osa loft-tyyliä. Sitä täydentävät Anitan suunnittelemat teräsrunkoiset pöydät ja penkit useammassa huoneessa.
Loft-tyylissä kalusteet ovat usein vähän kookkaampia ja yleisilme selkeä. Tämä toimii hyvin lastenkin kanssa. Jää tilaa telmiä ja touhuta.
”Loft-tyylissä kalusteet ovat usein vähän kookkaampia ja yleisilme selkeä. Tämä toimii hyvin lastenkin kanssa. Jää tilaa telmiä ja touhuta.”
Samassa tilassa
Näin Anita näkee nelihenkisen perheen elävän messutalossa: Yläkerrassa vanhemmilla ja lapsilla on omat rauhalliset makuuhuoneensa. Yhteisissä tiloissa kaikki toiminnot ovat lähekkäin. Jos yksi laittaa ruokaa, toinen istuu saarekkeen baarijakkaralla ja muut istuvat pöydän ääressä tai sohvalla, kaikki voivat jutella keskenään.
Alakerta on suunniteltu rentoutumiseen ja yhteiseen vapaa-aikaan.
Alakerta on suunniteltu rentoutumiseen ja yhteiseen vapaa-aikaan. Perhe viihtyy yhdessä, nauttii saunomisesta ja kylpemisestä, ulkoilee, harrastaa lähiluonnossa ja kutsuu kotiin myös ystäviä.
Loft-talo sopii omaankin tyyliin
Usein Anita unohtaa suunnitellessaan omat mieltymyksensä ja taipuu tarvittaessa niin romanttiseen kuin vaikkapa minimalistiseen tyyliin asiakkaan toiveiden mukaan.
Lue myös Anna.fi: Minimalistinen loft-asunto vanhassa tehtaassa
Messutalossa hän näkee kuitenkin paljon myös itseään miellyttäviä asioita materiaaleissa, nykyaikaisuudessa ja selkeydessä.
”Uskon, että monenlaiset perheet viihtyisivät tässä talossa, mutta yhtä lailla myös minä voisin asua täällä.”
Juttu on julkaistu Dekossa 7/2017.