Imuri, takaisin kaappiin! Kirjailija Maaretta Tukiaisen aistillisessa kodissa ei tuhlata aikaa siivoamiseen
Miten kodista voi tehdä paikan, joka saa ihmisen voimaan hyvin, pohtii Maaretta Tukiainen hiljattain julkaistussa kirjassaan. Omassa kodissa kirjailijalle tärkeintä on tunnelma.
Maaretta Tukiainen ei pidä siivoamisesta. Hän sai lapsena siitä tarpeekseen. Hän viihtyy mieluummin puutarhahommissa, koska silloin roskat pysyvät ulkona.
Kun hän keväällä istutti narsissintaimia ruukkuihin, sotku tuli keittiöön. Ensin se harmitti, ja hän toivoi, että kunpa tilanne olisi pian ohi. Sitten hän löysi vanhoja leikkokukkien käärepapereita ja alkoi taltuttaa kaaosta levittelemällä niitä ympäriinsä. Pian koko lattia oli sotkussa. Mutta mitä teki Maaretta? Hermostuiko? Ei, sen sijaan hän kaivoi kameran esiin ja antautui sotkulle. Hän ajatteli:
”Tämähän on just se juttu. Että tässä minä laitan näitä. Tässä lattialla. Voi kuinka ihanaa!”
Kameran rullalle tallentui sekasotkun sijaan liuta tunnelmakuvia kodin arjesta.
”Liian usein arvostamme elämässä lopputulosta emmekä prosessia”, Maaretta sanoo.
Lue myös: Näyttelijä Essi Hellén osti perheineen ateljeeasunnon sokkona – katso kuvat ihanasta kodista!
Maaretta Tukiaisen puuatalokodissa olennaisinta on orgaanisuus
Maaretalle on tärkeää kaikki, mikä on elävää. Myös kodin pysyvät rakenteet ja viihtyisyyttä lisäävät arjen teot muistuttavat häntä elämän kiertokulusta ja jatkuvasta liikkeestä.
Vanha, harmaaksi maalattu puuhuvila on palvellut monessa sukupolvessa jo 1930-luvulta lähtien. Myös Maaretta on asunut siinä avopuolisonsa, luova johtaja Markus Freyn kanssa pitkään, lähes kaksikymmentä vuotta.
”Tämä on vanha hirsirunkoinen talo. Orgaanisesta materiaalista tehty. Ajattelen, että tämä talo on elävä.”
Elämän liikkeestä muistuttavat esimerkiksi ruokasalin koristeellisessa kakluunissa räiskyvä takkatuli ja tuoreet kukat. Talvisin Maaretta ostaa leikkokukkia paluumatkallaan töistä kotiin, mutta muuten hän poimii niitä maljakkoon omasta puutarhasta.
Maarettaa kiehtovat aasialainen kulttuuri ja elämänkatsomukset, joissa korostetaan harmoniaa. Hän luo kotiinsa levollista tunnelmaa neutraaleilla, toisiinsa sointuvilla väreillä ja aisteja puhuttelevilla materiaaleilla kuten villa, sisal ja lampaantaljat. Äänimaisema on lempeän rauhoittava ja sisällä on lämmintä. Se koskee myös kehon sisäistä tunnetta. Maaretta nautiskelee usein pitkään kahvia tai teetä.
Luova työ vaatii ympärilleen toisenlaista harmoniaa, väljyyttä ja vapautta. Avopuolisot tekevät etätöitä kodin eri kerroksissa: Markus ylä- ja Maaretta alakerrassa.
Koti on siellä, missä sydän on
Kaapit ovat Maaretan lempikalusteita. Niitä löytyy joka huoneesta. Ruokasalin musta, lasiovinen kaappi on varattu tieto- ja kaunokirjallisuudelle, kun taas työhön liittyvää kirjallisuutta löytyy yläkerrasta.
Olohuoneessa eli ”salongissa”, kuten Maaretta ja Markus sitä nimittävät, majailee vanha puukaappi. Se kätkee sisäänsä aarteen. Vetolaatikosta, sekalaisten tavaroiden alta paljastuu mummilta peritty kirjoituskone. Se on Erika-merkkinen, ja rakas muisto edesmenneestä isoäidistä.
Maaretta siteeraa ranskalaista fenomenologi Gaston Bachelardia, jonka mukaan komerot ovat esineiden koteja. Se muistuttaa Maarettaa toisesta, tutummasta sananparresta.
”Koti on siellä, missä sydän on. No, sydänhän on kehossa. Eli keho on sydämen koti. Ja rakennus missä olet, on kehon koti.”
Samalla tavalla voidaan ajatella, että tavaroilla ja merkityksellisillä esineillä on koti komerossa tai hyllyssä.
”Siinä on ihanaa arjen metafysiikkaa, mistä pidän tosi paljon.”
Maaretta ei koe olevansa kodin hengetär sanan perinteisessä merkityksessä. Kotona käy siivooja, ja ruoka ostetaan usein valmiina. Hän nauttii kuitenkin tunnelman ja kauneuden luomisesta, mutta tekee sitäkin yleensä vain pyrähdyksittäin. Mieluiten hän keskittyy kirjoittamiseen, uusien ideoiden kehittelyyn ja muiden ihmisten inspiroimiseen koulutuksissa ja työpajoissa.
Ihanimmat hetket kotona liittyvät illanviettoihin. Silloin puutarhamajassa nautitaan ystävien tai vain kahdestaan avopuolison kanssa viinistä ja aasialaisesta ruoasta. Hämärtyvässä illansinessä Maaretta sytyttää lyhdyt ja Markuksen lapsuudenmökiltä peräisin olevan öljylampun.
Maaretta on hyvän mielen hengetär.
Juttu on ilmestynyt Dekossa 5/21.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Imuri, takaisin kaappiin! Kirjailija Maaretta Tukiaisen aistillisessa kodissa ei tuhlata aikaa siivoamiseen