Sisustus

Imuri, takaisin kaappiin! Kirjailija Maaretta Tukiaisen aistillisessa kodissa ei tuhlata aikaa siivoamiseen

Miten kodista voi tehdä paikan, joka saa ihmisen voimaan hyvin, pohtii Maaretta Tukiainen hiljattain julkaistussa kirjassaan. Omassa kodissa kirjailijalle tärkeintä on tunnelma.

Maaretta Tukiainen ei pidä siivoamisesta. Hän sai lapsena siitä tarpeekseen. Hän viihtyy mieluummin puutarhahommissa, koska silloin roskat pysyvät ulkona.

Kun hän keväällä istutti narsissintaimia ruukkuihin, sotku tuli keittiöön. Ensin se harmitti, ja hän toivoi, että kunpa tilanne olisi pian ohi. Sitten hän löysi vanhoja leikkokukkien käärepapereita ja alkoi taltuttaa kaaosta levittelemällä niitä ympäriinsä. Pian koko lattia oli sotkussa. Mutta mitä teki Maaretta? Hermostuiko? Ei, sen sijaan hän kaivoi kameran esiin ja antautui sotkulle. Hän ajatteli:

”Tämähän on just se juttu. Että tässä minä laitan näitä. Tässä lattialla. Voi kuinka ihanaa!”

Kameran rullalle tallentui sekasotkun sijaan liuta tunnelmakuvia kodin arjesta.

”Liian usein arvostamme elämässä lopputulosta emmekä prosessia”, Maaretta sanoo.

Maaretta haluaa kotona keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin. Uudessa Hyvän mielen koti -kirjassaan hän pohtii, miten koti on osa merkityksellistä elämää. ”Jokainen ihminen on hyvän mielen kodin arvoinen.”
Maaretta haluaa kotona keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin. Uudessa Hyvän mielen koti -kirjassaan hän pohtii, miten koti on osa merkityksellistä elämää. ”Jokainen ihminen on hyvän mielen kodin arvoinen.”

Lue myös: Näyttelijä Essi Hellén osti perheineen ateljeeasunnon sokkona – katso kuvat ihanasta kodista!

Maaretta Tukiaisen puuatalokodissa olennaisinta on orgaanisuus 

Maaretalle on tärkeää kaikki, mikä on elävää. Myös kodin pysyvät rakenteet ja viihtyisyyttä lisäävät arjen teot muistuttavat häntä elämän kiertokulusta ja jatkuvasta liikkeestä.

Vanha, harmaaksi maalattu puuhuvila on palvellut monessa sukupolvessa jo 1930-luvulta lähtien. Myös Maaretta on asunut siinä avopuolisonsa, luova johtaja Markus Freyn kanssa pitkään, lähes kaksikymmentä vuotta.

”Tämä on vanha hirsirunkoinen talo. Orgaanisesta materiaalista tehty. Ajattelen, että tämä talo on elävä.”

Pariskunta on kiinnostunut aasialaisista kulttuureista. Markus harrastaa japanilaista taistelulajia kendōa ja Maarettaa kiehtovat zen-buddhalainen ajattelu sekä aasialaiset elokuvat ja draamasarjat. Ruokasalin seinällä on Markuksen saama kuuluisan japanilaisen Utagawa Hiroshigen teos.
Pariskunta on kiinnostunut aasialaisista kulttuureista. Markus harrastaa japanilaista taistelulajia kendōa ja Maarettaa kiehtovat zen-buddhalainen ajattelu sekä aasialaiset elokuvat ja draamasarjat. Ruokasalin seinällä on Markuksen saama kuuluisan japanilaisen Utagawa Hiroshigen teos.
Maaretalla ja Markuksella on kaksi  koiraa: Varpu ja Kerttu. Auringon lämmössä on koirankin hyvä pötkötellä.
Maaretalla ja Markuksella on kaksi  koiraa: Varpu ja Kerttu. Auringon lämmössä on koirankin hyvä pötkötellä.

Lue myös: Lattiasta kattoon Aaltoa! Jani, 47, hankki vapaa-ajan asunnon Alvar Aallon suunnittelemalta alueelta ja täytti sen vanhalla Aallolla

Elämän liikkeestä muistuttavat esimerkiksi ruokasalin koristeellisessa kakluunissa räiskyvä takkatuli ja tuoreet kukat. Talvisin Maaretta ostaa leikkokukkia paluumatkallaan töistä kotiin, mutta muuten hän poimii niitä maljakkoon omasta puutarhasta.

Maarettaa kiehtovat aasialainen kulttuuri ja elämänkatsomukset, joissa korostetaan harmoniaa. Hän luo kotiinsa levollista tunnelmaa neutraaleilla, toisiinsa sointuvilla väreillä ja aisteja puhuttelevilla materiaaleilla kuten villa, sisal ja lampaantaljat. Äänimaisema on lempeän rauhoittava ja sisällä on lämmintä. Se koskee myös kehon sisäistä tunnetta. Maaretta nautiskelee usein pitkään kahvia tai teetä.

Kakluunissa palaa usein tuli, kun ruokasalissa syödään, mutta talvisin myös aamuisin aamukahvin aikaan. Tulen sytyttäminen on Maaretalle kotoinen rituaali.
Kakluunissa palaa usein tuli, kun ruokasalissa syödään, mutta talvisin myös aamuisin aamukahvin aikaan. Tulen sytyttäminen on Maaretalle kotoinen rituaali.
Portaikon Buddha-patsas on ostettu tallinnalaisesta antiikkiliikkeestä. ”Se oli tarkoitus viedä yläkertaan, mutta se on niin ­painava, että emme kerta ­kaikkiaan jaksaneet.”
Portaikon Buddha-patsas on ostettu tallinnalaisesta antiikkiliikkeestä. ”Se oli tarkoitus viedä yläkertaan, mutta se on niin ­painava, että emme kerta ­kaikkiaan jaksaneet.”

Luova työ vaatii ympärilleen toisenlaista harmoniaa, väljyyttä ja vapautta. Avopuolisot tekevät etätöitä kodin eri kerroksissa: Markus ylä- ja Maaretta alakerrassa.

Lue myös: Pipsa Hurmerinta haaveili täydellisestä keittiöstä 8 vuotta – sai napakan neuvon suunnittelijalta: ”Ette ole valkoisen keittiön tyyppejä, valitkaa sininen”

Koti on siellä, missä sydän on

Kaapit ovat Maaretan lempikalusteita. Niitä löytyy joka huoneesta. Ruokasalin musta, lasiovinen kaappi on varattu tieto- ja kaunokirjallisuudelle, kun taas työhön liittyvää kirjallisuutta löytyy yläkerrasta.

Olohuoneessa eli ”salongissa”, kuten Maaretta ja Markus sitä nimittävät, majailee vanha puukaappi. Se kätkee sisäänsä aarteen. Vetolaatikosta, sekalaisten tavaroiden alta paljastuu mummilta peritty kirjoituskone. Se on Erika-merkkinen, ja rakas muisto edesmenneestä isoäidistä.

Olohuoneen lattia on sävytetty ­vaaleaksi Osmo Colorilla ja seinissä on Tikkurilan beige-niminen sävy, joka muuttuu eri vuorokauden aikoina. ”Se on välillä ihan keltainen, välillä vaaleanpunainen ja välillä lähes harmaa. Tosi kiinnostavaa!”, sanoo Maaretta.
Olohuoneen lattia on sävytetty ­vaaleaksi Osmo Colorilla ja seinissä on Tikkurilan beige-niminen sävy, joka muuttuu eri vuorokauden aikoina. ”Se on välillä ihan keltainen, välillä vaaleanpunainen ja välillä lähes harmaa. Tosi kiinnostavaa!”, sanoo Maaretta.
Nojatuolin kulmalla on ystävien Maaretalle kutoma lämmin syntymäpäiväviltti. 
Nojatuolin kulmalla on ystävien Maaretalle kutoma lämmin syntymäpäiväviltti. 

Maaretta siteeraa ranskalaista fenomenologi Gaston Bachelardia, jonka mukaan komerot ovat esineiden koteja. Se muistuttaa Maarettaa toisesta, tutummasta sananparresta.

”Koti on siellä, missä sydän on. No, sydänhän on kehossa. Eli keho on sydämen koti. Ja rakennus missä olet, on kehon koti.”

Samalla tavalla voidaan ajatella, että tavaroilla ja merkityksellisillä esineillä on koti komerossa tai hyllyssä.

Yläkerta on koko kerroksen kokoinen työ- ja makuuhuoneen yhdistelmä. Työhuone on tilana korkea ja vaalea. Tärkeää on myös luonnonvalo.
Yläkerta on koko kerroksen kokoinen työ- ja makuuhuoneen yhdistelmä. Työhuone on tilana korkea ja vaalea. Tärkeää on myös luonnonvalo.
Muistikirjat ovat Maaretan tärkeä työkalu. Työpöydällä pikkupatsas on Markuksen tuliainen Maaretalle Etelä-Afrikasta. Maalaus on Veera Tiaisen ”Tyttöjuttuja”.
Muistikirjat ovat Maaretan tärkeä työkalu. Työpöydällä pikkupatsas on Markuksen tuliainen Maaretalle Etelä-Afrikasta. Maalaus on Veera Tiaisen ”Tyttöjuttuja”.
Parvella on lisäksi Markuksen oma soppi, taidevintti.
Parvella on lisäksi Markuksen oma soppi, taidevintti.

”Siinä on ihanaa arjen metafysiikkaa, mistä pidän tosi paljon.”

Maaretta ei koe olevansa kodin hengetär sanan perinteisessä merkityksessä. Kotona käy siivooja, ja ruoka ostetaan usein valmiina. Hän nauttii kuitenkin tunnelman ja kauneuden luomisesta, mutta tekee sitäkin yleensä vain pyrähdyksittäin. Mieluiten hän keskittyy kirjoittamiseen, uusien ideoiden kehittelyyn ja muiden ihmisten inspiroimiseen koulutuksissa ja työpajoissa.

Ihanimmat hetket kotona liittyvät illanviettoihin. Silloin puutarhamajassa nautitaan ystävien tai vain kahdestaan avopuolison kanssa viinistä ja aasialaisesta ruoasta. Hämärtyvässä illansinessä Maaretta sytyttää lyhdyt ja Markuksen lapsuudenmökiltä peräisin olevan öljylampun.

Maaretta on hyvän mielen hengetär.

Juttu on ilmestynyt Dekossa 5/21.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Imuri, takaisin kaappiin! Kirjailija Maaretta Tukiaisen aistillisessa kodissa ei tuhlata aikaa siivoamiseen

Sinun täytyy kommentoidaksesi.