Kulttuuri

Mathildedal on suloinen ruukkikylä ja oiva retkikohde – nappaa parhaat vinkit kesäretkelle!

Jo vuoden ajan on hehkutettu kylää nimeltään Mathildedal. Mikä siellä oikein viehättää ja kannattaako sinne lähteä retkelle? Poimi Dekon toimittajan vinkeistä kiinnostavimmat ja kokoa itsellesi ihana kesäreissu!

Mathildedal, sinne haluavat nyt kaikki. Viime kesänä luin lehtiartikkelin ”hipsterikeskittymästä”, Mathildedalin ruukkikylästä Salossa.

Mathildedaliin muuttavat ne, jotka ovat totaalikyllästyneitä Helsingin hektisyyteen. Kesällä sinne matkustavat kaikki ne loput, jotka haluavat imeä edes vähän suloisen ruukkikylän tunnelmaa.

Lue myös: Tätä kesätapahtumaa ei designin ystävän kannata jättää välistä! – Fiskarsin kesänäyttelyt ovat upea taidefestari idyllisessä ruukkimiljöössä

Lähdin katsomaan, mikä Mathildedal on ja mikä siellä on niin ihanaa.

1. Mathildedal: Westersin puutarha

Sattuma tarjosi eteeni mahdollisuuden ajella viikonlopun mainiolla pikkuhybridillä. Näpsäkkä Mini Cooper ei muutenkaan ollut ihan tavallinen auto.

Katolla kulki majapaikkani retken ajan. Pieni teltta oli kuin litteä suksiboksi ja illan tullen se nousi ylös kuin Fenix-lintu tuhkasta.

Ei vaadi ihmeellisiä peruutustaitoja, kuten asuntovaunun kanssa ajellessa tarvisi olla. Asumus on myös paljon nopeammin valmis kuin normi teltta. Teltassa on riittävästi tilaa ja led-valot sisällä. Naisihmiselle aivan sopiva menopeli siis!

Aloitin matkan ajamalla heti aamulla Saloon ja siitä Halikon kautta lossilla Angelniemeen. Ihana kesäilma ja meri, toimiva setti!

Angelnimeltä  karautin suoraa päätä Kiilaan Westersin puutarhalle. Olin kuullut siitäkin ja ajattelin tsekata paikan, kun nyt näin liki mennään.

Voih, rento puutarha oli täydessä kukassaan! Ihastuin huolettomaan tunnelmaan ja pihamaan väriloistoon.

Vanhaan navettaan saneerattu kesäkahvila tarjoaa pientä suolaista matkaajille. Navetan vintillä on ihastuttava pieni tila, joka toimii kesän valokuvagalleriana. Vanhan kanalan tunnelma oli ihana!

Suolaisen piirakan ja salaatin jälkeen jatkoin matkaani kohti määränpäätätäni. Kemiössä kävin marketissa ostamassa eväitä illaksi ja latasin autoa kaupan latauspisteellä.

2. Matildankartano: tuoretta leipää, kylän oluita ja kaunis pihapiiri

Kemiöstä ajelin suoraan Mathildedalin ytimeen. Matildankartanoa oli kehuttu, joten se oli nähtävä.

Vastassa oli iloisia ihmisiä ja tuoretta leipää. Kartanon yhteydessä toimii Kyläleipuri. Nopeasti kävi selville, että itse omistajapariskuntahan siellä puuhaa tiskin takana leipää uuniin.

Leipomoa pyörittää pääasiassa ”kartanon rouva” Elina. Tarjolla on myös valikoima saman kylän panimon tuotteita, sillä onhan ”kartanonherra” oluenpanija ja yksi Kyläpanimon osakkaista.

Elina ehti kertomaan nopeasti heidän tarinaansa. He lähtivät aikoinaan pakoon juurikin sitä Helsingin hektisyyttä. Aluksi he asuivat kartanon viereisessä talossa.

Sitten kartano tuli sattumalta myyntiin ja pariskunta osti sen. Nyt kartanoa on pyöritetty jo usempi vuosi ja touhua riittää.

Kartanon puutarhaan aukeavat pariovet, ja sisältä voi koota piknik-korin herkkuineen mukaan pihalle. Ihmiset olikin nauttimassa kesäpäivästä filteillä omenapuiden katveessa. Lapsiperhe istui herkuttelemassa kakulla ja nuoripari siemaili kuohuviiniä. Tunnelma oli kiehtova!

Elina neuvoi minua jatkamaan Alpakka-aitauksen ohi kohti rantaa. Kujamainen polku johti vanhan ruukkialueen rannalle, missä rintarinnan on useita käsityöläismyymälöitä ja hotellikin.

Oma suosikkini rannan liikkeistä on alpakanvillasta tuotteita tarjoava Ruukin Kehräämö, jossa mukava nainen ryhtyi juttusille kanssani. Täällä on selvästi rento tunnelma ja ihmisillä hyvä olla!

Kävin vielä ihmettelemässä suuren salin ovella, kuinka nuoripari valmisteli häitään komeaan tiiliseinäiseen juhlatilaan. Vieressä on Ruukin museo, jossa istuin hetken viileässä tilassa ja katsoin Ruukin historiasta kertovan esityksen. Kovin ovat ajat muuttuneet parin sadan vuoden aikana.

3. Mathildedal, Ravintola Terho: ihania mattoja vintti puolillaan

Nousin takaisin kartanolle ja kävelin kylän taitekohtaan. Ravintola Terho on kuulemani mukaan kylän kokoontumispaikka ja risteys.

Piipahdin ravintolan sisäpihalle, jossa on hauska tunnelma ja kevyt puheensorina. Pihan perällä on Kyläpanimon myymälä, ja alueen reunassa nousevat portaat vintille, jonka kaiteella lepäsi ihania mattoja. Ja niitä oli paljon!

Paikalla oli itse yrittäjä, joka kertoi asuvansa puolet vuodesta Turkissa ja tuovansa mattoja sieltä myyntiin. Kaikki matot olivat upeita, mutta onnekseni Mini Cooper on pieni. Otin kuitenkin kauppaiaan yhteystiedot talteen. Ehkä tilaan maton kotiin.

Nyt oli jo nälkä. Ajelin vanhalle kyläkoululle, jossa sijaitsee Petri’s Chocolaten viehättävä suklaapuoti. Päivän lohikeitto oli maistuvaa ja jälkkäriksi söin muutaman tavallista paremman suklaapalleron.

Talossa on myös pienet majoitustilat, joten jos olet tulossa Mathildedaliin ilman telttaa tai majapaikkaa, suosittelisin lämpimästi tätä osoitetta! Meininki oli sama kuin koko kylässä: niin mukavia ihmisiä tiskin takana ja iloista palvelua! Lupasin vielä palata.

4. Teijon kyläsauna: leppoisaa tunnelmaa

Ennen retkeni sain vinkkejä Salon matkailuinfosta. Kysyin myös, olisiko seudulla yleinen sauna, johon voisin mennä telttaretkellä peseytymään. Sain naapurikylä Teijon kyläsaunan osoitteen, joten suuntasin sinne iltasaunaan.

Liput ostettiin Teijon kyläkaupasta, jossa oli hyvin kaurismäkeläinen tunnelma. Perjantaisin on ensin naisten vuoro. Hipsin sisään ja katselin ympärilleni. Takaovesta avautuu kulku pienelle terassille ja näkyi siinä olevan jonkinlainen uimapaikkakin portaineen.

Suihkun jälkeen liityin löylyporukoihin. Lauteilla istui jo ennalta muutama kylän rouva. Tunnelma oli leppoisa ja vastaanottavainen, joten rohkenin kokeneempien mukana uimaan. Virkistävää!

Saunanraikkaana lähdin ajelemaan kohti auringon laskua, ja karautin menopelini rauhalliseen rantaan. Uni tuli nopeasti.

Aamulla keitin kahvit kaasukeittimellä ja pakkasin teltan kasaan. Suuntasin kotiin, mutta matkalla oli vielä pari kesäosoitetta, joita ei kannata jättää käymättä.

5. Matkalla Mathildedaliin: Latokartanonkoski ja sen kaunis luontopolku

Olen syntynyt ja kasvanut kosken äärellä. Ehkä ne siksi ovat minusta erityisen kiehtovia paikkoja. Perniössä sijaitsevasta Latokartanonkoskesta en ollut aiemmin kuullutkaan. Sieltä löysin hurmaavan luontopolun, joka ylittää kosken kahdesta kohtaa.

Matkalla on myös näyttävät, vanhan myllyn rauniot. Hieno retkikohde! Ja luontopolkukin on vain hieman yli kilometrin, joten sen jaksavat kulkea perheen pienimmätkin.

6. Kosken kartano: kaunis kartanomiljöö

Kotimatka jatkui Kosken kartanoon, joka on tullut tunnetuksi Hereford-luomukarjastaan. Tilalla toimii kesäkahvila ja suoramyymälä.

Päiväkahvien jälkeen käyskentelin kartanon mailla ja ostin mukaani palan luomunaudan sisäfilettä. Illalla valmistin siitä vieraille kesän parhaat grillipihvit. Laatu maistui!

Kahden päivän irtiotto tutuista ympyröistä virkisti. Mathildedal ja Teijo tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Vai olivatko ne sittenkin ne ihmiset?