Sisustus

Nyt on väliaikaiskodilla kokoa! Lapsiperhe muutti 200-neliöiseen mattotehtaaseen – katso huikeat kuvat

”Rakastan sisustamista. Minulle oli itsestään selvää, että myös väliaikaisen kotimme pitää olla huolella mietitty ja elämyksellinen.” Näin sanoo perheineen vanhaan mattotehtaaseen muuttanut valokuvaaja Kaisu Jouppi.

Kaisu Joupin perhe elää välivaihetta väliaikaiskodissa. Edellinen koti on jo saanut uudet asukkaat ja uusi, vuoden sisällä valmistuva omakotitalo on vielä suunnitteluvaiheessa. Väliaikaiskoti löytyi viidakkorummun avulla.

”Vuosi sitten olimme myymässä vanhaa rivitaloasuntomme ja etsimme rakennusajaksi vuokra-asuntoa. Laitoin sanan kiertämään ja kyselin muun muassa lähipiiriltä, olisiko heillä tiedossa meille sopivaa väliaikaista kotia. Saimme vinkin tästä kodista, ja olimme siitä heti innoissamme. Jouduimme kuitenkin jännittämään, saammeko vanhan asuntomme myytyä riittävän nopeasti, ennen kuin joku muu vuokraa tämän paikan. Olimme onnekkaita”, Kaisu kertoo.

Lue myös: IvanaHelsinki siirsi toimitilansa 70-luvun lasilabyrinttiin Itä-Helsinkiin – Tältä näyttää supertyylikkäässä talossa.

Väliaikaiskoti nuoruuden tanssikoulussa

Huikea, loft-henkinen koti on ainoa asunto talossa, joka on toiminut aiemmin mattotehtaana, bändikämppinä ja kulttuuritilana.

”Muistan, että tässä on ollut jopa tanssikoulu. Olen nuoruudessani tanssinut täällä itsekin”, Kaisu kertoo ja lisää, että kiinteistön tulevaisuus on tällä hetkellä avoin.

Perheen muuttaessa asunto oli hyväkuntoinen, mutta vesivahingon vuoksi lattiaa oltiin juuri uusimassa. Ja muuttopäivänä remontti oli kesken, tietenkin!

”Tavaroita sai kasattua vain yhteen nurkkaan. Kun remonttimiehet kolmen päivän kuluttua lopettivat, aloitimme heti muuttokuorman purkamisen. Seuraavana päivänä juhlimme jo poikani Aapon syntymäpäiviä”, Kaisu muistelee.

Ei uusille hankinnoille

”Emme hankkineet tänne mitään uutta, vaikka tilaa on puolet enemmän kuin aiemmassa kodissamme. Iso ruokapöytä oli asunnossa valmiina, ja ajattelin ensin, että en halua sitä. Mutta kun kerrankin on tilaa, niin onhan se ihanaa, että pöydän ääreen mahtuu kerralla paljon porukkaa. Pöytä sai sittenkin jäädä”, Kaisu sanoo.

Entä tuntuiko kalusteiden asettelu hankalalta, kun väliseiniä ei ole ja tilaa on runsaasti?

Kaisu myöntää, että aluksi tila tuntui valtavalta. Ja vaikka väliaikaiskoti on nytkin erittäin avara, Kaisu muistaa, että tanssikoulun aikoina väliseiniä ei ollut nykyisenkään vertaa.

”Ne kalusteet. Niiden asettelu oli lopulta yllättävän helppoa. Toki mietin edelleenkin, pitäisikö huonekaluja laittaa nykyistä rohkeammin tilan keskelle. Ja television paikkaa kipuilen yhä. Tuntuu, että asunnossa kuin asunnossa televisio hallitsee tilaa väärällä tavalla.”

Ison asunnon väljyyteen tottuu nopeasti, ja Kaisu arvelee, että nyt olisi huomattavasti vaikeampaa siirtää tavarat takaisin entiseen rivitaloasuntoon.

Väliaikaisuus ei näy

Perheen koti on ilmeeltään yhtenäinen, vaalea ja harmoninen. Koti on myös täynnä kiehtovia yksityiskohtia, taidetta ja designia. Kaisu nimeääkin sisustamisen harrastuksekseen ja yhdeksi intohimoistaan.

”Kyllästyn nopeasti ja vaihtelen jatkuvasti esineiden paikkoja ja riemastun tehdessäni löytöjä. Kirpputoreja yritän kuitenkin välttää, sillä palaan niiltä aina uusien astioiden kanssa. Ja tietenkin sellaisten, joille ei lopulta ole paikkaa tai käyttöä.

Kalusteissa Kaisu suosii sopivassa suhteessa hyväksi todettuja klassikoita ja innovatiivisia, moderneja linjoja.

”Arvostan enemmän laadukasta ja pitkäikäistä kuin nopeasti muodista menevää narisevaa ja huojuvaa hyllykköä.”

Taito luopua tavaroista

Tavaran karsiminen on Kaisulle tapa, ja omien sanojensa mukaan hän onkin innokas konmarittaja.

”En kestä sekaisia kaappeja – ja sängyn alla lojuvat tavarat ovat minulle kauhistus. Haluan, että kaapeissa samoin kuin huoneissa on ilmaa ja tilaa.”

Huonekalujen ja koriste-esineiden sijasta Kaisu sanoo mieluiten ostavansa taidetta. Sen hankkimista joutuu jo hinnankin puolesta harkitsemaan. Taideostoksiin syntyy myös kirppis- tai muita löytöjä suurempi tunneside.

”Kirppareilla myyn omia entisiä lemppareitani. Minulla on tavaraa, mutta tiedän, että sitä olisi paljon, paljon enemmän, jos en olisi näin hyvä luopumaan. Mutta taiteesta, siitä minä en luovu. ”