Ihmiset

Siirtolapuutarha- ja Räsymatto-kuosien äiti Maija Louekari: "Kuosien onnellinen meininki on purrut ihmisiin"

Siirtolapuutarha-kuosin suunnitellut tekstiilitaiteilija 
Maija Louekari saa ideoita kurkkiessaan toisten puutarhoihin.

Oli vuosi 2008, ja tunnelma laahasi Suomessa maassa. Tekstiilitaiteilija Maija Louekari halusi loihtia laman keskelle lämpöä ja läheisyyden tuntua. Maija oli aina ihaillut siirtolapuutarhamökkejä ja niiden kauniita viljelmiä. Hän oli Helsingissä pyöräillessään kurkkinut puutarhoihin Vallilassa ja Herttoniemessä.

”Ne ovat sellaisia idyllisiä ja nostalgisia leikkimökkimaailmoja, joissa ihmiset ovat lähekkäinen. Olen haaveillut sellaisesta itsellenikin.”

Niin sai alkunsa Marimekolle suunniteltu Siirtolapuutarha-kuosi. Ihan ensimmäiseksi Maija piirsi kukka- ja kasvikuoseja sekä ihmisiä Sami Ruotsalaisen suunnittelemaan Oiva-astiastoon. Pian Marimekolta toivottiin pöytäliinakangasta astioiden alle.

Ensimmäinen printtikangas oli väritykseltään vihreä-turkoosi. Sen jälkeen värivaihtoehtoja on tullut huimasti 
lisää: leiskuvasta pinkistä ja keltaisesta musta-valkoiseen ja violettiin.

Kaksi kuosia Marimekon Klassikko-sarjaan

Siirtolapuutarha on ollut ihmisten mieleen, ja se on päässyt Marimekon Klassikko-sarjaan. Maija näkee kuosia usein myös kotien ikkunoissa Helsingissä.

Klassikko-sarjaan on valittu myös Maijan Räsymatto-kuosi, joka sai alkunsa hänen siirtolapuutarhamökin lattialle piirtämästään räsymatosta.

”Luulen, että näiden kuosien onnellinen meininki on purrut ihmisiin. Vaikka Siirtolapuutarha on kuvioltaan hallitseva kuosi, ihmiset haluavat sitä itselleen.”

Maija Louekari ei luovu kukista

Maija Louekariin liitetään suunnittelijana usein leikkimielisyys, naivistisuus ja retrotyyli. Viime vuonna Marimekolle suunnittelemassaan Kasvu-printissä hän on pyrkinyt tutkiskelevampaan ja sofistikoidumpaan piirrosjälkeen. Mutta kukista hän ei ole luopunut tässäkään kuosissa.

”Pidän kukista valtavasti. Minulla pitää olla aina kukkia maljakossa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi kevään herääminen kasveineen on muuttunut. Talvet ovat minulle liian pitkiä.”

Juttu julkaistu Dekossa 5/16.