Ostaisitko sinä 400 vuotta vanhan espanjalaisen raunion? Sirkun ja Mikan hullusta hankkeesta syntyi täydellinen koti Las Palmasiin
Täydellinen koti Las Palmasiin? Puolen miljoonan asukkaan kerroksellinen kaupunki on vanhimmilta osiltaan yli viisisataavuotias, siitä ovat todisteena Veguetan kaupunginosan kapeat mukulakivikujat ja viehättävän värikkäät talot.
Veguetan kaupunginosa vei tilasuunnittelija Sirkku Höltän ja arkkitehti Mikael ’Mika’ Westermarckin sydämen jo ensivisiitillä saarelle vuonna 2000. Sen vanha rakennuskanta kiehtoi pariskuntaa. Vegueta on viereisen Trianan kaupunginosan ohella Unescon maailmanperintökohde.
Sirkku Hölttä valmistui taidemaalariksi, mutta toimii nykyään tilasuunnittelijana.
Vuorimännyn ydinpuusta tehdyistä vanhoista lankuista saatiin palapelitekniikalla tehtyä porraslaudat.
St. Sunday House noudattaa kaupungin keskiaikaista katulinjausta, ja seisoo hieman syvemmällä kuin 1800-luvulla rakennetut naapurinsa.
Veguetan pienin ja halvin talo
Santo Domingon kuvankaunis aukio herää aamuun, kun läheisen Santa Anan katedraalin kellot alkavat kumista. Aivan aukion vieressä, entistä nunnaluostaria vastapäätä, Sirkku Hölttä avaa talonsa jykevän puuoven. Talo sai englanninkielisen nimensä St Sunday House viereisen aukion mukaan.
”Tässä talossa koko ikänsä asuneet eläkeläiset eivät olleet laittaneet yhtäkään myynti-ilmoitusta lehtiin, saati verkkoon”, Sirkku muistelee talon entisiä omistajia.
”Sitkeällä jalkatyöllä löysimme rikkoutuneen ikkunalasin takaa haalistuneen puhelinnumeron.”
Talo oli Veguetan kaupunginosan pienin ja halvin.
”Myyntihinta oli kuitenkin meille liian kova, joten neuvotteluja käytiin ikuisuus. Välillä asuimme kuukausia Suomessa, ja palattuamme taas tunnustelimme josko maaperä olisi pehmennyt.
Vastapäisen kirkon pappikin kiinnostui talosta sen loistosijainnin takia, mutta rappiotilaan joutuneen talon kunto ei houkuttanut ketään. Onneksemme hinta tippui.”
Aurinkoterassi valmistui viimeisenä talon ylimpään kerrokseen. Etelään aukeavalla terassilla Sirkun toistakymmentä vuotta sitten istuttamat laakeripuun taimet ovat kasvaneet jo puiksi.
Lapset pitivät hulluina, mutta remontti ja täydellinen koti olikin vuodessa valmis
Pariskuntaa ei pelottanut urakkaan ryhtyminen, sillä he olivat jo Helsingissä asuessaan ostaneet huonokuntoisia asuntoja ja remontoineet niistä itselleen sopivia. Perheen teini-ikäiset pojat Joel ja Tyko tosin pitivät vanhempiaan hulluina. Remonttiin meni lopulta reilu vuosi.
”Jälkikäteen katsottuna se tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta oppipojan matkana se oli pitkä. Tämä talo opetti meille paljon paikallisista kivilaaduista, maaperästä ja kalkkirappauksista. Ja siitä, miten upea materiaali on vuosisataisten vuorimäntyjen ydinpuu, jota paikalliset kutsuvat tea-nimellä”, kertoo Sirkku.
Vanhan rakennuksen arvo on sen materiaaleissa. Romahdusvaaran takia remontti aloitettiin täyttämällä talo tukipilareilla.
”Pikkuhiljaa remontin alta kuoriutui satoja vuosia vanhempi talo kuin olimme olettaneet sen olevan. Meille oli itsestään selvää, että kaikki mahdollinen – ja myös mahdoton – tultaisiin konservoimaan.”
Lue myös: Ylellinen sisustus – sisustussuunnittelija Mikko Toppala paljastaa, miten tyylikäs tunnelma syntyy
400-vuotias vanha lattia kaivettiin esiin muovimattojen alta. Seinällä komeilee Sirkun taidetta.
Sirkku oppi vanhojen kiviseinien kunnostuksen salaisuudet paikalliselta kivimestarilta. Ikivanhat taotut naulat, käsinsahatut lankut, palkit ja kivet kaivettiin remontin myötä huolellisesti näkyviin.
Näkymä entiseen nunnaluostariin, jossa toimii nykyisin teatterikoulu.
Keittiö rakennettiin omin voimin osittain Ikean runkoihin. Ovet tehtiin MDF-levyistä ja maalattiin kuuteen kertaan. Käsinkoverrettu puukulho on tuotu Senegalista.
Kaikki talon alkuperäiset ovet, listat ja ikkunaluukut kunnostettiin ja käytettiin hyödyksi.
Kylpyhuoneen ovi tehtiin kokonaisina säilyneistä vanhoista lattialaudoista. Painava puu on täynnä hartseja, siksi termiitit ja muut tuholaiset ovat jättäneet sen rauhaan.
Vanhan rakennuksen entisöinti opetti paljon
Entisöintityö oli hidasta, mutta palkitsevaa.
”Opin saumaamaan kiviseinää, puhdistamaan 1800-luvulla valmistettuja betonilaattoja ja käsittelemään ominaisuuksiltaan paljolti kiveä muistuttavaa tea-puuta. Erehdyksen kautta opimme myös, ettei ydinpuu edes pala. Se savutti kuin Vatikaanin piippu, kun Mika yritti hyödyntää jämäpaloja grillissä”, naureskelee Sirkku.
Jännitystäkin riitti. Kylpyhuoneen lattia oli vajonnut niin, että väliseinän alta pystyi kurkistamaan viereiseen huoneeseen. Kun ruostunut amme nostettiin varovasti pois paikoiltaan, paljastui kaikkien kauhuksi, että vesi oli huuhdellut laattojen takaa kiviseinän koossapitäneet mullat mennessään.
”Talo näytti kelluvan tyhjän päällä! Pelkäsimme, että jos jompikumpi aivastaisi, niin alas rymisisi ei vain meidän talomme, vaan myös naapurin talo”, muistelee Sirkku.
Luonnonkivet olivat kuitenkin muodostaneet jonkinlaisen holvauksen, ja kun se oli tuettu, aloitettiin kaivaukset perustusten tekemiseksi. Lopulta syvältä kivien, maamassan ja maatuneiden lattiapalkkien alta paljastui jopa ikiaikaisen saostuskaivon jäännökset.
”Syvemmälle ei enää päästy. Sinne valettiin betoniraudoitukset ja rakennettiin mieletön tukipyramidi talon alle.”
Uusi kylpyhuone tehtiin portaiden alle niin, että luonnonvalo siivilöityy tilaan kattoterassilta asti pleksilasien läpi.
Vanhojen talojen remontoitiin jää koukkuun
Sirkun ja Mikan rakkaus raunioihin johtikin heti remontin valmistuttua seuraavaan haasteeseen. Täydellinen koti valmistui, mutta Santo Domingon aukion lähellä sijaitseva vanha raunioitunut suklaatehdas etsi pelastajaa. Tehotiimi kääri hihansa ja ryhtyi toimeen. Paikalle syntyi huolella ja näkemyksellä entisöity Old Chocolate Factory bed & breakfast, jota Sirkku perheineen pyörittää.
Tämä talo opetti meille paljon paikallisista kivilaaduista, maaperästä ja kalkkirappauksista.
”Jos tähän touhuun ryhtyy, se vie nopeasti koko sydämen – ja joskus yöunetkin. Olen aina auki uusille ideoille. Mitä tahansa hauskaa löytäessäni aivot lähtevät raksuttamaan, miten ja missä voisin sen hyödyntää”, sanoo Sirkku ja hymyilee.
Aikoinaan asunto on ollut osa suurempaa kokonaisuutta. Nykyisin vanhat kulkuaukot paksuissa kiviseinissä toimivat säilytystiloina.
Makuuhuoneen katon ikivanhat eukalyptuspuusta tehdyt rakenteet pystyttiin konservoimaan. Niiden päällä ollut melkein puolen metrinpaksuinen savikerros korvattiin nykyaikaisella vesieristeellä.
Juttu on ilmestynyt Dekossa 11/2020.
Keskustelu
Lattialaudat ok, muuten hirveä murju. Kyllästettyä puuta ei kannata käyttää ruoan valmistukseen, eikä sitä pitäisi käyttää rakennustarvikkeenakaan kreosootin ym. takia.
Oikein kodikas. Kodilla on oma persoonansa, joka tietysti miellyttää yhtä muttei toista. On varmasti ollut kova työ fyysisesti sekä purtavaa pääkopallekin, kun on saanut kehitellä toimivia ratkaisuja 400-vuotissen taloon.
Mdf:ää historiallisen rakennuksen kunnostukseen? Modernit taulut seinässä istuvat kuin Ikean kalusteet keskiaikaiseen linnaan. Jotakin on tehty tosihartaudella, toisaalla ei tosiaankaan – outoja valintoja. No, jos tykkää…
Miksi näin upeat asunnot on aina pilattu tuolla samalla Ikean sohvalla ja nekin yleensä ihan kasaan istuttu… Vai onko tää joku keski-ikäisten oma trendi?
Kommentoi juttua: Ostaisitko sinä 400 vuotta vanhan espanjalaisen raunion? Sirkun ja Mikan hullusta hankkeesta syntyi täydellinen koti Las Palmasiin