Pienenä halusin aina ”mummin mehua”. Oli sitten jouluaatto, juhannus, sateinen syysilta tai kuuma kesäpäivä, en koskaan kieltäytynyt siitä. Flunssan iskiessä mehua kuumennettiin ja sen sai nauttia ihanan lämpimänä.
En ole koskaan välittänyt limuista, joten tämä herkku oli ehdoton juhlajuomani koko lapsuuteni ajan. Meillä oli aina voimakasta isoäitini valmistamaa viinimarjamehutiivistettä kaapissa, jota laimennettiin tilkalla vettä. En pitänyt koskaan kauppojen valmismehutiivisteistä (ja jos minua yritettiin huijata tuomalla valmismehua eteeni, tunnistin huijauksen heti ensimmäisestä huikasta). Ja edelleen näin aikuisena, on tuo mehu yhä suosikkini niin kylmänä nautittuna kuumana kesäpäivänä kuin höyryävän kuumana pimenevän sateisena syysiltana.

Jostain syystä en ole koskaan aikaisemmin aktiivisesti osallistunut tähän mehun valmistusprosessiin, joka tapahtuu mökillämme joka kesänä, kun viinimarjapensaat notkuvat kypsien marjojen painosta. Tänä vuonna osallistuin ja seurasin silmä kovana, kun mummini vuosien kokemuksella valmisti jälleen monta pulloa maailman parasta mehua.

Varsinaista tarkkaa reseptiä ei tälle mehuherkulle löydy, sillä sen valmistus tapahtuu niin monen vuoden kokemuksella, ettei mitään koskaan mitata. Näin se kuitenkin suunnilleen tapahtui:

  1. Pensaista poimittiin niin puna- kuin mustaviinimarjatkin. Pakkasesta sulatettiin myös viimeiset jämärasiat viime kesältä pakastetuista vadelmista ja mansikoista.
  2. Mehunvalmistuskattilan (tälle varmaan löytyy jokin oikea nimikin) alimpaan kerrokseen lisätään reilusti vettä, joka höyrystää marjoista mehun irti. Keskimmäinen osa jätetään tyhjäksi, sillä siihen muodostuu valmis mehu.
  3. Päälimmäiseen kattilanosaan aletaan nostella marjoja pienissä erissä. Erien väliin kaadetaan reilu kerros sokeria. Sama toistetaan, kunnes kattila on äärimmillään täynnä.
  4. Kattila nostetaan kuumalle hellalle ja päälle asetetaan kansi. On tärkeää, että putki jonka avulla mehu valutetaan pulloihin on nostettu ylös niin ettei mehu pääse vuotamaan lattialle.
  5. Tässä vaiheessa pullotukseen käytetyt lasipullot laitetaan 100 asteiseen uuniin kuumenemaan. Näin vältetään lasin rikkoutumisen riski, kun kiehuvaa mehua valutetaan pulloon.
  6. Kattilan annetaan olla kuumalla liedellä ja veden kiehua rauhassa. Kun mehua on muodostunut keskimmäiseen kerrokseen niin paljon että myös putki on lähes täynnä, on aika aloittaa pullotus.
  7. Uunista otetaan yksi pullo kerrallaan varovasti ja se täytetään kuumalla mehulla niin, ettei pulloon jää turhaa ilmaa. Pullon alla kannattaa olla jokin astia valumien varalta. Muutaman pullon välein kannattaa marjojen antaa mehustua hetken ennen kuin pullotusta jatkaa.
  8. Kun pullot ja mehu ovat jäähtyneet hieman, suljetaan korkit ja mehut säilötään kylmässä. Mehu säilyy hyvänä helposti seuraavaan vuoteen asti, kunhan pullot pysyvät hyvin suljettuina. Avatun pullon säilymistä kannattaa itse seurata.

Ja niin syntyi maailman paras mehu.