DIY: Tee itse sähkökitara – Flaxwood

Mainos: Flaxwood

En edes muista miten kauan siitä on, kun puolisoni alkoi haaveilemaan oman kitaran rakentamisesta. Hän googlasi jäätävän kauan erilaisia vaihtoehtoja miten projektin voisi toteuttaa, kunnes löysi ja rakastui Flaxwoodiin. Siitä alkoi pitkä, lähes vuoden kestänyt haaveilu. Kuulin kyllästymiseen asti miten ja mitä hän toteuttaisi tuon haaveensa.

Kun viimein päädyimme siihen, että teemme tämän yhdessä, hän oli intoa täynnä kuin ilmapallo. Odottelimme projektille sopivaa ajankohtaa ja kun hain paketin viimein postista, hän melkein pomppi. Ajatukseni oli alunperin osallistua projektiin enemmänkin, mutta kun näin miten selvät sävelet puolisollani oli asian suhteen, päätin perääntyä. Hänellä oli selvä visio asiasta ja minä olisin ollut käytännössä vain tiellä.

Näin projekti eteni puolisoni sanoin

Olen jo lapsuudesta lähtien harrastellut soittamista eri instrumenteilla. Ensiksi oli piano, joka oli puoliksi pakotettua. Sitten tuli akustinen kitara ja rummut, joiden parissa meni pitkään. Sähkökitaraa aloin soittamaan teininä ja se on edelleen suurin musiikillinen rakkaus. ’

Jokainen musiikin harrastaja tietää sen tunteen kun innostuu jostakin soittimesta, joka pitäisi saada, ja haaveilua piisaa, niin ettei muut jaksa kuunnella. Olen halunnut uutta kitaraa jo pitkään ja harkinnut erilaisten rakennussarjojen hankkimista, koska olisi mielenkiintoista saada jotain itse tehtyä soitinvalikoimaan. Sitten tutustuin Flaxwoodiin. Kotimainen kitaravalmistaja Flaxwood on jo jonkin aikaa tehnyt laadukkaita soittimia ja sähkökitaran rakennussarjoja. Flaxwoodin rakennussarja on yksi markkinoiden laadukkaimmista tuotteista. Itselleni ainakin on iso asia, että jokin tehdään Suomessa ja useimmiten se on myös laadunkin tae.

Flaxwood-materiaali on puukuidun ja akustisesti toimivien polymeerien yhdistelmä eli kansainvälisesti lyhennettynä NFC (Natural fiber composite). Tasalaatuisuuden vuoksi materiaali on soinniltaan virheetön, se ei elä kosteuden vaihteluiden mukaan ja se on miellyttävän tuntuista soittimena. Soittimien osat ruiskuvaletaan, jolloin ne ovat aina samanlaisia.

Materiaali on myös ekologinen vaihtoehto, ottaen huomioon joidenkin puulajien harvinaisuuden joita käytetään myös soittimissa. Flaxwoodin osat on ollut tähän asti saatavilla mustana tai kelta-ruskeana, mutta uutuutena on tullut vaalea, ns. puun värinen materiaali.

Rakennussarjani runko on mustaa ja kaula vaaleaa materiaalia. Rakennussarjaan on saatavilla viisi eri runkovaihtoehtoa eli erilaisille mikrofoni- ja tallavaihtoehdoille, f-aukolla tai ilman. Minulla runko on R-mallia (humbucker-mikeille) ilman f-aukkoa. Rakennussarjassa tulee runko-osa, takalevy, kaula, satula ja ruuvit takalevylle.

Osien tilaus

Ylipäätään rakennussarjan tekeminen kannattaa suunnitella huolella. Tähän kuuluu myös osien tilaaminen. Kaikki oikeastaan riippuu omista mieltymyksistä, ulkonäöstä ja budjetista. Jos haluaa säästää edes hieman postimaksuissa, niin kannattaa yrittää saada mahdollisimman paljon osia yhdestä kaupasta. Sain kaikki osat kahdesta kaupasta ja toiseen tuli vielä ilmaiset postit. Lisäksi käytin joitakin vanhoja osia, mitä oli jäänyt aiemmista projekteista, esimerkiksi mikit olivat olleet toisessa kitarassa.

Kaula ja satulan liimaus

Tilasin pakettiini valmiiksi nauhoitetun kaulan, joka on uutta vaaleaa Flaxwood-materiaalia. Valmiit nauhatyöt nopeuttivat projektin valmistumista paljon. Rakennussarjan ohjeissa on kerrottu hyvin, kuinka kaula käsitellään ja nauhoitetaan. Ensimmäinen rakennuskohteeni olikin siis satula, joka on yksinkertainen laittaa paikalleen. Satulasta ja sille tarkoitetusta paikasta hiotaan valujäämät, jonka jälkeen satula pikaliimataan paikalleen. Osat käy tarkasti toisiinsa, joten lopputulos on aika hyvännäköinen tekijästä riippumatta.

Virittimet

Minulle sattui hieman erikoisemmat virittimet, joissa on ns. tappi virittimen yläosassa, mikä pitää virittimen paikallaan, eikä siis ruuvia. Täytyy todeta tällaisten olevan hieman hankalat asentaa, joten ensikertalaisille suosittelen ruuvillisia virittimiä. Mutta muuten ihan perus asentelua siis. Eli porataan pieni reikä tapille oikeaan kohtaan ja kiristellään yläholkilla paikalleen. Pienen taistelun jälkeen alkoi minullakin onnistumaan. Kaikkien ruuvien kanssa suosittelen poraamaan sopivan kokoisen reiän, johon ruuvi tulee. Materiaali on sen verran kovaa ja saattaa murtua ruuvia laittaessa ilman sopivaa reikää.

Tallan reiät

Talla on todella tärkeä osa kitaraa, joten reikien tarkkuus pitää olla huipussaan. Tähän kitaraan valitsin Tune-o-matic -mallisen tallan, ja sitä varten tarvitsin neljä noin 11 mm reikää, joten minun piti isontaa valmiita reikiä. Reikien paikat kannattaa mitata huolella kohdilleen ja muutenkin porauksen valmisteluun kannattaa käyttää aikaa.

Tähän työvaiheeseen suosittelen käyttämään pylväsporakonetta, jotta voi olla varma reikien suoruudesta. Tietysti ihan jokaisella, niin kuin minullakaan ei ole tätä työkalua, mutta kannattaa kysellä tutuilta ja tuntemattomilta porausapua. Itsekin pääsin ystäväpiirini ja tuttujen kautta käyttämään kahta porakonetta.

Ensimmäinen oli liian pieni, eli porakoneen runko oli liian lähellä terää, jolloin reikien poraaminen oli mahdotonta. Toinen kone olikin sitten oikean kokoinen tähän tarkoitukseen. Reikiä poratessa täytyy ottaa huomioon materiaali. Ensinnäkin kannattaa tukea puristimella runko kunnolla, ettei tule ikäviä halkeamisia.

Rungon sisäpuolella on tasainen pinta mikkien ja tallan kohdalla, johon saa laitettua puupalikan ja rungon täysin suoraan. Toisena huomiona: poratessa komposiitti kuumenee hurjasti, jolloin se pehmenee, joten kannattaa porata hitaasti vähän kerrassaan ja antaa materiaalin viiletä välillä.

Kolmanneksi huomasin metallille tarkoitetun terän uppoavan paremmin komposiittiin kuin puuterän. Toki puuterällä saa tehtyä paremmin uudet reiät, koska siinä on terävä kärki. Kun saa reijät tehtyä, kannattaa vielä mittailla ennen pulttien lyömistä paikalleen, jotta tulee varmasti oikein.

Kaulan ja rungon liimaus

Yksi tärkeimpiä työvaiheita jota ei todellakaan kannata munata. Tässä vaiheessa, jos ei vielä ole tullut mieleen, kannattaa lukea ohjeita. Tähän vaiheeseen tarvitsee kahdenlaista pikaliimaa (keskijuoksevaa ja geeliä) ja puristimen. Liimaukseen kannattaa katsoa sopiva pöytä, mihin saa puristimen sopivasti kiinni. Kaulakuoppa puhdistetaan ja kokeillaan kaulan istuvuus. Jos istuu huonosti, niin sitten vaan hioo tai siiklaa sen verran, että kaula istuu hyvin kuopassa. Liimaa laitetaan rungon kuoppaan ja ympärille, kaula paikalleen, puristetaan ja toivotaan parasta. Ja tottakai siitä hyvä tulee, osathan on ruiskuvalettu.

Rungon vahaus

Ilmoitin Flaxwoodin porukalle aikeistani vahata runko, koska se on oikeastaan helpoin vaihtoehto pintakäsittelyyn kotioloissa, ja heidän ohjeistus oli tehdä vahaus liimauksen jälkeen. Jos vahaa menee liimausalueeseen, liimaus ei onnistu, joten tein tässä järjestyksessä.

Rungon voi myös maalata tai petsata, mutta totesin nämä työvaiheet turhiksi, kun kerta halusin mustan rungon. Toinen ohje oli hioa karkealla hiomapaperilla, niin saa hieman rouheemman pinnan vahaukseen. Tein myös näin.

Käytin OsmoColorin puuvahaa, joka on kyllä mielenkiintoista ainetta. Laitoin itse liian paksun kerroksen ja siksi rungosta tuli hieman kiiltävämpi kuin toivoin. Kannattaa kuitenkin levittää liinalla tai vastaavalla vahaa ohut kerros ja pyyhkiä ylimääräinen pois. Vaha on todella levittyvää ja yllättävän juoksevaa, joten se on helppo saada joka kohtaan.

Tämän takia kannattaa huolella teippailla paikat, jota ei vahata, eli siis kaikki reiät tukkoon teipillä. Vaha kuivuu noin vuorokauden ja kovettu lopullisesti parissa viikossa. Vahauksesta tuli kyllä hyvännäköinen. Suosittelen.

Elektroniikka

Tämä työvaihe vaatii juottamistaitoa, jota ei oikeastaan opi muuta kuin tekemällä. Minulla on onneksi ollut joitakin säröpedaali- ja johtojen tekoprojekteja, jotka on opettanut tekemään suhteellisen hyviä juotoksia, vaikka kolvit ei ole koskaan olleet laadukkaimpia vehkeitä.

Kuitenkaan kitaran sähköt ei ehkä ole kaikista vaativinta tai pikkutarkinta juottamista verrattuna piirilevyihin, mutta jos tekee huonosti, niin ei varmasti toimi. Mikrofonit kannattaa valita soittotyylin ja soundimaailman mukaan ihan mistä itse tykkää.

Valitsin mikeiksi tähän kitaraan SH-5 ja SH-2n eli tallamikki on aika heviin menoon. Yleisesti ärsyttävin homma on saada mikki kiinni mikkikehykseen, joten varaudu hermojen menettämiseen, jos teet tätä ensimmäistä kertaa.

Johdotuskaaviot kannattaa katsoa valmistajan sivuilta – missä ne on yleensä aika selkeästi tarjolla – ja tehdä sen mukaan, koska mikkien johtojen värikoodit vaihtelee valmistajan mukaan. Jos valitsee passiivimikit, niin kuin minulla, kannattaa panostaa maadoitukseen, joka saattaa vähentää ylimääräisiä pörinöitä.

Joskus kuitenkin hurinat saattaa löytyä soittajan omasta päästä. Yleisesti ottaen johdotus riippuu siitä, mitä kytkimiä ja potikoita (vol/tone) haluat kitaraasi. Ja riippuu tietysti soittotyylistä kuinka paljon ehtii nappuloita säätää soittaessa. Laitoin omaani vol/tone/tone -potikat ja kolmiasentoisen mikkivalitsimen, mikä todella peruskauraa tämän tyylisissä kitaroissa.

Säätäminen

Kun päästään rakentamisessa siihen vaiheeseen, että saisi kielet laittaa paikalleen, eli silloin kun vaha on kuivunut ja kaikki on porailtu/ruuvailtu paikalleen, on kitaran säätämisen aika. Säätäminen vaikuttaa merkittävästi kitaran soittotuntumaan, eli tarkoitan kaulan suoruutta, kielten korkeutta, intonaatiota yms.

Kitaran kielissä on jännitys, jota runko ja kaula ylläpitää. Kaularaudalla voidaan säätää kaulan jäykkyyttä ja suoruutta, kun kielet jännittävät vastakkaiseen suuntaan. Kaularaudan säätämisen kanssa kannattaa olla varovainen, ettei kitara mene rikki.

Säädöt kannattaa tehdä vähän kerrallaan. Jos et ole koskaan koskenut kaularautaan, ota selvää kuinka säätäminen tapahtuu ennen kuin teet yhtään mitään. Tallasta säädetään kielten korkeutta halutulle tasolle.

Tune-o-matic -mallisessa tallassa säätäminen on aika yksinkertaista ruuveja pyörittämällä ylös tai alas. Intonaatiot säädetään kullekin kielelle erikseen tallasta säätöruuvien avulla. Intonaation kuulee soitosta, koska kitara ei kuulosta hyvin viritetyltä, jos jokin kieli on pielessä.

Sitten vielä kannattaa katsoa, että mikit on sopivalla etäisyydellä kielistä. Tämän kitaran säätäminen oli aika vaivatonta, mikä johtui ensinnäkin valmiista kaulasta, jota ei tarvinnut säätää. Toinen säätöjen hakemiseen vaikuttava asia on osien tarkkuus, joka on Flaxwoodissa kohdillaan.

Projektin yhteenveto

Koska tämä oli ensimmäinen kerta, kun teen tämänlaista projektia tässä mittakaavassa, ongelmilta en tietenkään välttynyt. Varsinkin, kun hieman väsyneenä aloitti tekemään jotain, joutui tekemään uudestaan myöhemmin. Minun neuvo ongelmatilanteisiin on lopettaa tekeminen heti, ja tehdä rauhassa uudestaan myöhemmin paremmalla fiiliksellä. Tietysti Flaxwoodista saa teknistä apua, jos vain sitä tarvitsee täydellisissä katastrofeissa. Mutta virheistä sitä oppii parhaiten ja tämän projektin kautta tuli paljon uutta osaamista.

Entä se tärkein asia: Miltä kitara kuulostaa?

Kitaran ontto rakenne ja varmaankin materiaali saa sen soimaan ilman vahvistusta aika hyvin. Puhdas soundi vahvistettuna on miellyttävän kirkas. Kitaran särösoundi on suhteellisen tiukka johtuen varsin kuumasta tallamikistä. Kitarani taipuu siis monenlaiseen menoon.

Entä tuntuma soittaessa? Kaula on mielestäni oikein miellyttävä soittaa, koska materiaali on vaan niin miellyttävää. Rungon muoto on hyvä istuen soittamiseen, kun kitaran saa hyvin tuettua syliin. Seisoen soittaessa jouduin säätämään kitaran hieman normaalia ylemmäs, jotta kaula olisi hyvässä asennossa. Tosin muut kitarani ovat eri mallisia hevisuunnikkaita, joita on aika luontevaa pitää kohtuu alhaalla. Tämä lienee siis totuttelu kysymys.

Valmista kitaraa kelpaa katsella ja olen tyytyväinen valintoihin sekä koko rakennusprosessiin. Aluksi emmin vaaleaa kaulaa, mutta kun näin sen ensimmäisen kerran, niin tiesin tehneeni oikean valinnan. Mustat metalliosat oli toinen asia, mitä mietin. Kromiset osat sopivat hyvin yhteen kaulan helmiäismerkkien kanssa ja antaa kontrastia rungon rouheaan tyyliin. Puntaroin pitkään myös mikkivalintojen kanssa, koska aktiiviset mikit olisivat voineet käydä hyvin kitaraan. Kuitenkin nämä mikit soivat hyvin kitarassa ja käyvät hyvin soittotyylini kanssa yhteen. Tästä rakennussarjasta on moneen ja voin hyvin suositella tätä kaikille, jotka vaan jaksavat nähdä vaivaa soittimen eteen ja tehdä jotain uniikkia.

Lisää tietoa Flaxwoodin kitaroista ja tuotteista löydät heidän nettisivuiltaan http://www.flaxwood.com/home/

Avainsanat

Kommentit (3)

Kiitos hyvästä kuvauksesta. Katselin noita Flaxwoodin sivuja ja alkoi kiinnostamaan jo aiemmin, mutta jäi mietinnän tasolle jo senkin takia, että heillä ei ole mitään hintoja tuolla. Kysäisenpä siis tässä, että missä hintaluokassa tuo runko ja valmiiksi nauhoitettu kaula olivat?

Tästä on aikaa kun tämä on tehty, enkä oikein tarkkoja lukuja osaa sanoa. Flaxwoodin asiakaspalvelu varmasti osaa parhaiten kertoa noista. 🙂

Kommentoi juttua: DIY: Tee itse sähkökitara – Flaxwood

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X