Sunnuntaina saimme juhlia lastemme 3- ja 4- vuotissynttäreitä. Juhlimaan saapui pieni joukko läheisiämme. Ikäväksemme monet joutuivat perumaan saapumisensa lyhyellä varoitusajalla, joten näistä juhlista jäi hyvinkin paljon tarjoamisia yli. Pakkasinkin siis kaikille vieraille eväät mukaan, sillä omalla porukallamme olisi ollut totaalinen mahdottomuus tuhota kaikkea neljästään.

Kuten tässä postauksessa (klik) kerroin juhlien järjestämisestä ja jaoin siihen vinkkejä, toimin tälläkin kertaa näiden ohjeideni mukaan. Pyysin apua: Ystäväni oli meille koko viikonlopun ja auttoi mm. siivoamisessa. Äitini teki kinkkurullaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, ja lisäksi lainasimme äidiltä perkolaattorin kahville. Siihen mahtuu kerraalaan jopa kymmenenkin litraa kahvia. Perkolaattori myös pitää kahvin täsmälleen oikean lämpöisenä ja sekoittaa sitä, jolloin se pysyy tuoreenmakuisena koko päivän.

Sen lisäksi minulla oli listoja ja tarjottavat olivat tälläkin kertaa suunniteltu niin, että kun kahvittelu aloitettiin, kaikki herkut nostettiin pöytään ja isäntäväki sai nauttia täydellisesti juhlista vieraiden kanssa, ilman että kenenkään tarvitsi puuhata keittiössä koko aikana.

Juhlat olivat kaikin puolin parhaat ikinä. Vieraita oli ihana määrä ja kelit sallivat terassilla istumisen auringon helliessä meitä. Istuimmekin pääosin pihalla nauttien kahdestakymmenestä lämpöasteesta ja kahvikin maistui paremmalle kesäisenä päivänä ulkona.

Tarjottavissa panostin tälläkin kertaa enemmän suolaiseen puoleen, sillä tunnen sukuni ja meillä ne suolaiset on aina ollut se eniten maistuva osa kahvitteluja. Makeita herkkuja oli ainoastaan lasten kakut. En halunnut kahvipöytään tällä kertaa keksejä enkä karkkeja, enkä tehnyt mitään muutakaan makeita. Näin ollen kakut maistuivatkin kaikille ja niiden menekki oli parempi kuin yleensä.

Tarjolle tein itse ensimmäistä kertaa ikinä lohivoileipäkakun. Kyselin monista leivontaryhmistä vinkkejä täytteisiin, mutta päädyin kuitenkin soveltamaan ne täytteet oman mieleni mukaan. Ja kakku oli  taivaallisen herkullinen. Jopa minun mielestäni, vaikka en olekaan mikään kalan ystävä. Lihavaihtoehtona oli äidin tekemää kinkkurullaa ja kasvisvaihtoehdoksi tein pieniä tomaatti-mozzarellataskuja.

Kakkuja oli kaksi, poikamme Salama/Martti -täytekakku, jonka välissä oli mansikka-raparperitäyte. Tyttärelleni tein ponikakun, joka kätki sisään ihanan raikkaan passion-charlottan.

Tällä kertaa emme panostaneet juurikaan koristeluun, sillä juhlien vieraat olivat isompia lapsia ja lähipiirin aikuisia. Servetit olivat teeman mukaiset ja pääkoristeiden virkaa pitivät sankareiden kakut.

Kaikkien näiden edellä mainittujen herkkujen reseptit julkaisen tällä viikolla. Pysykäähän siis kuulolla!