Tämä postaus on tehty yhdessä: KUVAT: Pin Ups Unitedin Linda, HIUKSET JA MEIKKI: The Place -kampaamon Jonna ja ASU: Miss Windy Shop.

Tämä äiti ja vaimo on alkanut elämään nyt koko ajan enemmän myös itselleen ja tekemään asioita, millä romutettu itsetunto saadaan nousemaan. Kaikki alkoi vuoden vaihteessa uusista hiuksista. The Place kampaamon Jonnasta tulikin sen reissun jälkeen minun henkilökohtainen itsetunnon -pelastaja. Pidän häntä tässä kohtaa jo supersankarina.

Kaikki alkoi siitä, kun Jonna kertoi pin -up -ja burleski -harrastuksistaan. Kuuntelin häntä vastaanottavaisena kuin ekaluokkalainen.  Vaikka olen monen silmiin rohkea ja kovaääninen, olen silti kuoreni sisällä heikko ja haavoittuvainen. Kävin helmikuussa burleski -työpajassakin, enkä jätä sitä(kään) yhteen kertaan. Lisää burleski -työpajasta löytyy tästä linkistä.

Miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa?

Joskus olen miettinyt itsekin, miksi itsetunnon rakentaminen on niin vaikeaa. Vaikeahko lapsuus on jättänyt haavat jotka ovat nyt jo arpeutuneet, enkä enää koe minkäänlaista väheksyntää muiden kuin itseni toimesta. Puolisoni pitää minua kauniina ja kertoo sen minulle usein. Minä sen sijaan otan ne kehut sekä häneltä että muilta lähinnä vittuiluna. Siltä ne tuntuu, kun omakuva on mitä on.

Olen pudottanut painoa jonka oletin automaattisesti johtavan ehjään ja vahvaan itsetuntoon. Olin väärässä. Kyllä minusta joskus tuntuu ihan nätiltä, mutta ei todellisuudessa usein. Sitten löysin kuvia itsestäni nuorempana. Tajusin kaipaavani 18 -vuotiaan minun kropan perään, jota tosin silloin jo inhosin ja koin sen olevan liian sitä ja liian tätä.

Silloin se iski. Olen aina inhonnut kroppaani. Kokoon ja muihin ulkoisiin asioihin katsomatta ja vaikka pääsisin ”tavoitteeseeni” jo huomenna, minä en tule olemaan tyytyväinen. Itsetunnon rakentaminen alkoikin siksi jo nyt ja painonpudotuksen jätin taka-alalle. Ajattelin, että ehtii sitä myöhemminkin, kunhan se paino ei nouse ylöspäin. Tämä nyt tosin ei ole se oleellisin asia tässä kohtaa.

Näin päädyin Pin -up -kuvauksiin

Pin-up -kuvaukset tulikin sitten Jonnan kanssa puheeksi ja hän kertoi tapahtumasta, mikä järjestettiin 18.3.2017 Lahdessa Jonnan kampaamolla. Useampi upea fiftari -henkinen stylisti loihti meille naisille upeat 50 -lukulaiset kampaukset ja meikit ja sitten ammattikuvaaja otti meistä ihanat kuvat.

Pin -up on minun juttuni. Olen aina ihaillut fiftari -henkisyyttä, upeita vaatteita, kauniita ja sensuelleja kampauksia ja meikkejä, amerikan rautoja ja ehkä salaa olen tykännyt myös rockabilly -musiikistakin. Ja mikä tärkeintä, pin -upiin kuuluu pyöreät naiset. Olen pin -up -maailmassa kuin kala vedessä.

Vaikka etukäteen pelkäsinkin olevani liian iso tai liian tavallinen kuvattavaksi, jo pelkästään meikki ja hiukset muuttivat minut ja suhtautumiseni itseeni välittömästi. Miss Windy Shop puki minut noihin kuvauksiin ja kun meikin ja kampauksen lisäksi päälläni oli kaunein mekko minkä koskaan olen omistanut, minä olin voimakkaampi kuin koskaan aiemmin.

En muista, milloin olisin viimeksi ollut niin tyytyväinen itseeni kuin tuona lauantaina. Hymyilin koko päivän. Olin onnellinen. Kun lähdin kampaamolta pois, kipitin suorinta tietä terassille lipittämään Pepsi Maxia ja odottamaan ystävääni. Koko päivän ehdoton kohokohta oli kun kävelin kadulla ja minua vastaan käveli pieni tyttö äitinsä kanssa. Huomasin tytön katsovan minua jo kaukaa ja sitten kohdalla hän sanoi ”äiti, oliko tuo ihan oikea prinsessa?”. Päiväni, viikkoni, kuukauteni, koko alkuvuoteni pelasti tuo pieni tyttö. Sillä minä itsekin tunsin itseni vähintään prinsessaksi.

Mitä The Place -kampaamolla sitten tapahtui?

Kipitin kampaamolle aamulla ensimmäisten joukossa. Olin huvittava näky Lahden kaduilla, kun viipotin viimeisen päälle kauniissa vaatteissa, mutta tukka oli solmussa ja kasvot raikkaan laikukkaat ja meikittömät.

Kampaamolla minua odotti liuta meikkaavia ja hiuksiaan laittavia naisia, joiden asukokonaisuudet henkivät viisikymmentälukua ja ihastelin heitä hiljaa tuolissa istuen.

Pääsin ensimmäisten joukossa meikattavaksi ja laitettavaksi. Jonna teki upeaa työtä ja sai minut näyttämään paremmalta kuin koskaan ennen.

Sitten tuli se ahdistavin osuus: Kuvaaminen. Minä en ole ollut ikinä, enkä ole vieläkään luonteva kameran edessä. Mietin koko ajan näytänkö typerältä ja ahdistun hetki hetkeltä enemmän. Lopulta naamani vääntyy irvistykseen ja pinna palaa. Ja se on siiten siinä.

Tällä kertaa niin ei käynyt. Linda oli aivan ihana. Hän kehui koko ajan, antoi tarkat ohjeet minne katsoa ja missä asennossa olla. Lisäksi Lindan rinnalla oli ihana nainen huolehtimassa siitä, että mekko on suorassa ja kaikki osat täydellisesti. Se oli elämäni parhaita kuvauskokemuksia.

Yleensä sitä ei tahdo että kuvataan. Kuvassa näyttää aina niin erilaiselta kuin peilistä katsottuna. Sitä haluaa edustaa, mutta kuvasta löydät vain ne virheet. Ne asiat mitkä näet itsessäsi olevan pielessä. Harva ulkopuolinen ajattelee samaa, mutta itsekritiikki riittää romuttamaan mielen.

Pin-up -kuvaukset tai ylipäätään ammattitasoiset valokuvaus -tilanteet ovat erittäin hyvä tapa löytää itsestään puolia, minkä olemassa olosta ei itse tiedä mitään. Minä näen näissä omissa kuvissani viisikymmenluvun hengen. Minä näen kauniin meikin ja kauniin asun. Minä myös näen minun virheeni. Jokaisen niistä. Mutta nuo muut asiat pehmentävät kuitenkin sitä negatioiden määrää. Tasoittavat ja häivyttävät virheitä. Tekevät niistä mitättömiä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, parasta pin-upissa on se, että niissä henkii viisikymmentäluvun kauneusihanteet eivätkä tämän ajan. Saa olla pyöreä ja isokokoinen, tai hoikkakin. Sillä ei ole väliä, sillä pin-up -maailmaan mahtuu kaikki. Siellä ei ole ikä- eikä kokorajoitteita. Siellä et ole koskaan liian pieni, liian suuri, väärän värinen tai väärän ikäinen. Siellä sinä saat olla sinä, minä saan olla minä. Juuri sellaisena, kuin me satumme olemaan.

Näitä kuvia on ihana katsoa jälkeenpäin. On ihana muistaa ne hetket, kun minulla oli hyvä olla minussa. Juuri sellaisena kuin olen. Juuri silloin en ajatellut pieleen mennyttä laihdutusta, enkä edes kaksoisleukaakaan pahemmin. Vaikka se kaksarikin näissä kuvissa näkyy. Mutta se ei haittaa. Nämä kuvat edustavat minulle sitä päivää, kun minun oli hyvä olla minuna.

Pin-up ei välttämättä ole jokaisen haave tai toive. Mutta jokaisella silti on oma haaveensa, mitä tehdä sitten kun… Sitten kun mitä? Minä olisin voinut odottaa, että vaaka näyttää sitä mitä minä haluan ja mennä sitten kuvauttamaan itseäni. En silti tehnyt niin. Tein tämän juuri silloin kun halusin, juuri sellaisena kuin olen ja en voisi olla tyytyväisempi. Minä olen tässä ja nyt.

Ja todistaakseni, ettei pin-up katso kokoa, laitan tähän alle kuvan minusta kahden vuoden takaa. Sillä tämä maailma on kiehtonut minua aina.

Jos haluat lisätietoa tällaisista kuvauksista, suosittelen seuraamaan Lindaa ja pin-ups unitedia instagramissa, Linda löytyy @lifu ja pin -ups -united löytyy @pinupsunited. Myös Miss Windy Shopia tarjouksineen voi seurata instassa ja facessa @misswindyshop