Vanhan kitaran uusi elämä DIY -tyylilä!

Tämän postauksen on kirjoittanut mieheni. Löysin mummolan ullakolta ukin vanhan seitsemän kielisen kitaran, jonka elämä näytti tulleen tiensä päähän. Puolisoni päätti kuitenkin vielä testata saako siitä vielä soivan pelin pienellä laitolla. Tässä hänen kertomuksensa kitara-projektista:

Vaimoni yllätti minut kun olimme anopin luona, kaivamalla jostain akustisen kitaran minulle kunnostettavaksi. Kitara oli todella huonossa kunnossa, koska se oli unohdettu vuosiksi johonkin varaston nurkkaan. Heti ensimmäisenä huomasin kitaran olevan hieman erikoisempi, mitä vaimoni oli luullut. Kitarassa oli seitsemän kieltä ja venäläistä tekstiä, eli se oli perinteinen venäläinen seitsemän kielinen akustinen kitara. Kitaran iästä oli vaikea sanoa mitään, mutta laadusta päätellen kyseessä oli neuvostoajan tekeleitä.

Heti aluksi täytyy sanoa, etten yrittänyt tehdä ihan viimeisen päälle kunnostamista, mutta kuitenkin siihen malliin, että kehtaa laittaa seinälle. Kuitenkin minulla oli projektissa aika rajalliset työkalut ja budjetti. En ole tässä mittakaavassa tehnyt kitaran kunnostamista, joten useat työvaiheet olivat minulle uusia.

Homman aloitin purkamalla kitaraa. Kaulaliitos on vain yhdellä pultilla kiinni ja todella helppo irroittaa. Muutkin irtilähtevät osat kannattaa irrottaa. Aloitin kaulasta. Irrotin nauhat ja hioin otelaudan kunnolla. Monien vuosien jälkeen kitara oli todella kuiva, joten otelaudan kunnollinen öljyäminen kiinanpuuöljyllä oli tarpeen. Tähän tarkoitukseen sopivia öljyjä löytyy useita, joten valikoimassa oli myös suhteellisen laaja hintahaarukka.

Tämän jälkeen hioin kaulasta lakkapinnan, joka hilseili pahasti, ja alta paljastui ihan asiallista puuta. Kaula on liimattu useasta osasta ja siksi siinä oli alunperin tummennus peittämässä virheitä. Kaula on aika halkomainen, mutta kunnollisella hiomisella siitä sai hyvännäköisen. Pintakäsittelyyn käytin sävytettyä puuvahaa, mikä on helppo vaihtoehto, kun tekee jotain kotona.

Ostin uudet nauhat, jotka ovat vanhojen kaltaiset korkeudelta ja leveydeltä. Nauhatyöt oli minulle aivan uutta juttua, ja tästä projektista toivoin saavani kokemusta asiasta. Nauhatangosta pätkitään sopivia pätkiä ja naputellaan paikalleen nauhauriin. Lisäksi kannattaa olla jonkinlainen puristin ja pikaliimaa, jos ja kun nauha jää jostain liian korkealle. Sitten tarvitaan kunnollisia viiloja, joilla saa nauhojen päät siistittyä. Nauhat kannattaa lopuksi kiillottaa asennuksen jäljiltä.

 

Nauhatöista jäi muutama asia mieleen. Varaa reilusti aikaa tähän vaiheeseen, koska tämä on aika työlästä ainakin ensikertalaiselle. Kunnollisia työkaluja pitää olla, jotta lopputulos olisi jollainlailla siedettävä. Jos nauhatyöt ovat sinulle vierasta, niin ei kannata kaikista kalleinpaan Gibsoniin alkaa vaihtamaan nauhoja ensimmäisenä.

Koska kitara on niin erikoinen, en ostanut uusia virittimiä, vaan putsasin ja rasvasin vanhat huolellisesti. Onhan niissä kiva vintage-fiilis ja hoitavat hommansa edelleen.

Runko oli todella huonossa kunnossa. Kaikki reunalistat repsotti ja kansi oli halkeillut kun se oli niin kuiva. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt purkaa koko runko niin olisi tullut parempi, mutta tyydyin vain liimaamaan kaikki paikalleen. Liimaukseen kannattaa hankkia puristimia, niin tulee hyvä lopputulos.

Hioin kaikki lakat pois rungosta. Hiomiseen kannattaa panostaa, niin saa kunnollisen pohjan pintakäsittelyyn. Käytin samaa vahaa kuin kaulassa runkoon muualle paitsi kanteen. Kanteen piti valita paljon tummempaa sävyä, koska se oli niin huonossa kunnossa. Vaaleammalla sävyllä kannesta olisi tullut laikukas, kun kaikki puunvirheet ja halkeamat näkyivät. Tumma kansi sopi aika hyvin kuitenkin tähän kitaraan.

Sitten olikin kaulan kiinnityksen aika. Tässä kitarassa kiinnitys on aika suoraviivainen: Kaula menee vain yhdellä tavalla koloonsa ja yhdellä pultilla kiinni. Pultti kannattaa kiinnittää aika kireälle, koska liitos elää hieman, kun laittaa kielet ja nostaa kielten korkeutta. Kielet ostin paikallisesta soitinliikkeestä, jossa oli tietämystä soittimestani ja sain heti sopivat kielet. Kielten korkeudesta ei kannata olla huolissaan. Luin jostain, että noin 5-9 mm on ihan normaalia venäläisissä kitaroissa. Kielet viritetään D-G-B-D-G-B-D, eli kyseessä on niin sanottu avoin G -vire.

Lopputulos oli ihan soiva peli, vaikkei soitin ehkä tarjoakkaan niitä kaikkein parhaimpia soittoelämyksiä. Kielten korkeus vaikuttaa paljon, ettei ihan tuntikaupalla soiteta putkeen. Vire taas mahdollistaa helpon slide-putken käytön. Toki vireeseen pitää hieman totutella, että ylipäätään pystyy soittamaan mitään tunnistettavaa. Ihan kiva projekti, suosittelen kokeilemaan, jos vaan mahdollista. Kyllä siitä aina ihan seinälle laitettavan saa. Seinällä tämäkin roikkuu edelleen.

Kommentit

Kommentoi juttua: Vanhan kitaran uusi elämä DIY -tyylilä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X