Himahella

Asuuko jääkaapissasi hävikki? Häädä se!

Hävikintorjunta on nyt yhtä trendikästä kuin kasvisruokakin. Olisiko aika taas kurkistaa jääkaappiin hävikintorjuntasilmällä?

Hävikki, kuva:Jarmo Wright copyright: Otavamedia

En ole suinkaan ainoa, jota kauhistuttaa se ruoan määrä, joka jääkaapista menee jopa avaamattomina pakkauksina roskikseen. Elän nykyisin sinkkutaloudessa ja silmät syövät kaupassa enemmän kuin maha oikeasti vetää. Vanhasta muistista ostan ja valmistan ruokaa isommalle jengille. Lisäksi mieli- ja kokeilunhalu viettelee heräteostoksiin. Monet niistä jäävät pyörimään loppupeleissä jonnekin kaapin perukoille. Ja pahimmassa tapauksessa päätyvät roskikseen.

Tuomas Vimman hävikkiä koskeva kolumni Älä osta liikaa ruokaa – osta skumppaa Helsingin Sanomissa sai minut katsomaan jääkaappiani taas sillä silmällä. Vimma oli puolisonsa kanssa laskenut säästävänsä yli 1000 euroa vuodessa, mikäli heidän kaksihenkinen taloutensa kiinnittäisi huomiota roskiin menevän ruoan määrään. Sillä voisi sitten ostaa vaikkapa 100 pulloa edullista skumppaa. Se kun ei pilaannu eikä päädy roskikseen.

Miljoonia kaatopaikalle

Suomessa heitetään henkilöä kohden ruokaa roskiin 20-26 kiloa vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013). Yhteenlaskettuna ja euroiksi muutettuna se tarkoittaa 500 miljoonan arvosta kaatopaikoille tai biokompostoreihin hillottua ruokaa. Mullaksi maatuvalla rahalla nelihenkinen perhe voisi käydä joko kahdeksan kertaa elokuvissa, kolmesti Linnanmäellä tai kerran yhteisellä kylpylälomalla. Tosin tutkimukset osoittavat, että suurituloisissa, ruokaa harrastavissa perheissä myös ruoan hävikki on pienituloisia kotitalouksia suurempi.

Ruokakassi, kuva: Jorma Marstio copyright: Otavamedia

Itse mätän biojätteeseen pääsääntöisesti sitä jääkaapin vihanneslokerossa ruumiiksi muuttunutta tavaraa. Enkä ole ainoa, sillä suomalaisten keittiöissä pilaantuu vihanneksia ja juureksia noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa. Myös hedelmät, leipä ja kahvi löytävät usein tiensä roskikseen tai viemäriin vatsan asemesta.

Eikä pysytä nyt vain omassa napapiirissämme, vaan ajatellaan hävikkiä isommassakin mittakaavassa. Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan 1300 miljoonaa tonnia joka vuosi. Se vastaa noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn arvion mukaan tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä. Pysäyttäviä lukuja kun tietää, että maailmassa nähdään oikeasti nälkää.

Parasta ennen vai viimeinen käyttöpäivä?

Siivotessani keittiökaappeja käteeni osui elintarvikkeitä, joiden best before -päivät olivat menneet jo aikoja sitten. Tiedätkö muuten mikä ero on parasta ennen -merkinnällä ja viimeisellä käyttöpäivällä? Se ero on nimittäin aika merkittävä. Parasta ennen ‑merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Tuote ei tiedä pilaantua juuri sillä kellonlyömällä kuin leima pakkauksessa sanoo, Omat aistit kyllä kertovat onko kyseinen tuote jo parhaat päivänsä nähnyt. Sen sijaan viimeinen käyttöpäivä -merkintä on nimensä mukaisesti päivä, jolloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi. Tätä merkintää uskon ihan oman hyvinvointini nimissä. (Lähde: Evira)

Kierrätä ja tuunaa

Äitini ei ollut mikään mestarikokki, mutta tähteiden tuunaamisessa hän oli ässä. Meillä syötiin erilaisia pataljoonakeittoja tai yllätyslootia hänen ruoanvalmistusvuorollaan. Tähteistä syntyi välillä aivan uskomattomia herkkuja. Itseasiassa tähteistä kokkaaminen on hyvin luovaa, varsinaista kokkisotaa.

Raaka-aineiden ja tähteiden hyödyntämisessä kannattaa kehittää hyviä rutiineja. Kaikki mikä voidaan, myös käytetään. Muodossa tai toisessa.

Pyri hyödyntämään ostamasi elintarvike tai raaka-aine ruoanlaitossa kokonaisuudessaan. Purkin pohjat jäävät helposti kaappiin pyörimään muiden ruokapakkausten joukkoon.

Kuivat leivänkannikat surahtavat nopeasti korppujauhoiksi monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Jääkaapissa pyörivistä juustonkannikoista saa yllättävän suuren määrän raastetta, jota voi käyttää kuorrutuksiin tai pizzan päälle.

Ylimääräiset keitetyt perunat voi piilottaa vaikka italialaiseen uunimunakkaseen, fritattaan, ja tarjota brunssiherkkuna. Vieraat eivät edes aavista syövänsä tähteitä.

Italialainen sienifritatta
© Tiina Rantanen

Tuliko riisiä keitettyä koko suvulle? Paistettu riisi on aasialainen pyttipannu, aikamoinen herkku sekin. Paista riisin kanssa kimpassa niitä proteiini- ja kasvissattumia mitä kaapista löytyy. Ja mausta mielesi mukaan. Itse käytän usein itämaisia hoisin- tai sweet chili -kastikkeita tai erilaisia currytahnoja tällaisen ruoan tuunaamiseen.

Jos aamupuuroa jäi tähteeksi, sen jämät voi käyttää sämpylätaikinaan tai kardemummalla maustettuun Ahvenanmaan pannukakkuun. Ja taas oltiin niin pullantuoksuisia, käteviä emäntiä!

Netistäkin löytyy valtavasti hyviä ideoita ja ohjeita ruokatähteiden tuunaamiseksi uuteen uskoon. Vieraile vaikkapa Facebookin Hävikistä herkuksi -sivulla.

Häädä hävikki – tuo jääkaapiin vahingossa pesiytynyt parasiitti- sillä säästetyille euroille löytyy varmasti nautinnollisempaakin käyttöä! Kuten ystäväni Facebookissa totesi, ylimääräinen ruoka kannattaa säilyttää kaupassa.

Terveisin Blonditiina

Kuvat: Jarmo Wright, Jorma Marstio, Tommi Tuomi / Otavamedia

 


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Asuuko jääkaapissasi hävikki? Häädä se!

Anne opetteleva

Vihdoinkin sain vahvistukseen tälle parasta ennen – viimeinen käyttöpäivä. nyt on on mustaa valkoisella pojatkin uskovat – ei muuten isäkään uskonut. sitä asiaa pitäisi jotenkin toitottaa: ei tuote parasta ennen -tekniikalla yössä vanhene. suomalaaiset ovat tosi sniiduja.

anne

Anne opetteleva jatkaa

Myös Martat viestivät hyvin haista ja maista Itse en uskallla olla niin suorasukainen, mutta siinä piilee se totuuden jyvä.

Himahellan Tiina

Minä luotan omiin aisteihin: katson ulkonäköä, haistan ja maistan. Varsinkin teolliset elintarvikkeet, joiden myytiajat ovat alunperinkin jopa vuosia, säilyvät usein vielä pitkään parasta ennen -merkinnän jälkeen. Kuten sanottu, ei tuote osaa lukea almanakkaa tai katsoa kelloa. Parasta ennen-merkintä on takuu siitä mihin asti ainakin tuote on priimakunnossa. Turhia riskejä ei tietysti kannata ottaa, mutta omat aistit kyllä soittavat hälytyskelloja aika herkästi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *