Berliinin taivaan alla eli Schönebergin ensi puraisu
Vappua edeltävänä lauantaina kävelen Berliinin Schönebergissä ystäväni kanssa ja katselen yllämme tuikkivana avautuvaa tähtitaivasta. Mieleeni tulee Wim Wendersin elokuva Berliinin taivaan alla, Nick Caven maustama runollinen kaupunkisinfonia. Vuonna 1987 valmistunut elokuva kertoo tarinan enkeleistä ja ihmisistä, kuolevaisuudesta, rakkaudesta ja elämisen onnesta kaikessa epätäydellisyydessään. Huokaisen syvään. Reissu-Blondina paloja sydämestäni löytyy ei puolilta palloamme, mutta yksi asia on jälleen varmaa: pala sydäntäni jää taas maailmalle, tällä kertaa Berliiniin.
Berliini on vahvana sykkivä kaupunki, jossa ääripäät haastavat toisiaan, jossa ilmassa leijuu anarkismia, ja jossa taistellaan julkisen tilan hallinnasta. Suvaitsevaisessa ja vapaamielisessä ilmapiirissä viihtyvät monet kuolleiksi luullut aatteet sekä Euroopan suurin seksuaalivähemmistöjen yhteisö.
1200-luvulla perustetulla Berliinillä on vaiheikas menneisyys takanaan, melkeinpä mikään muu maailman metropoleista ei ole kokenut yhtä radikaalia ja yhtä usein tapahtuvaa kaupungin totaalista muuntautumista.
Aikakaudet ovat vaihdelleet, mutta kaikesta huolimatta tästä aiemmin jaetusta kaupungista on muodostunut täynnä elämää oleva, monipuolinen ja vaikutusvaltainen maailmanluokan metropoli.
KaDeWe on ruokafriikin Mekka
Asumme vierailumme ajan ystäväni asunnossa Schönebergissä. Schöneberg on kaupunginosa, joka sijaitsee Tempelhof-Schönebergin hallintoalueella.
1200-luvulla perustettu Schöneberg kasvoi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa suurkaupungiksi. Se oli itsenäinen vuoteen 1920, jolloin se liitettiin Berliiniin. Nykyisin Schönebergissä asuu lähes 116 000 ihmistä eli ihan pikkukylästä ei ole kyse.
Schönebergin tunnetuin nähtävyys on vuonna 1907 avattu Euroopan toiseksi suurin tavaratalo, Kaufhaus des Westens, joka on paremmin tunnettu lyhenteeltään KaDeWe. ( Lontoon Harrods on muuten se suurin.) Tavaratalo on osa Karstadt- tavarataloketjua.
KaDeWen Winter Buffet -ravintolan ruokalistalla näkyi meneillään oleva parsasesonki.
KaDeWe on muilta kerroksiltaan ns. hieman hulppeampi Berliinin Stockmann, mutta sen ruokaosasto on ihan omaa luokkaansa Euroopan mittakaavassa. Se on kuin elintarvikegalleria, jossa ruokafriikki on täpinöissään kuin Liisa Ihmemaassa. Silmät suorastaan ahmivat tiskien tarjontaa.
Yksi Berliinin must-syömisiä on osterilautanen samppanjan kyydittämänä. Tällaiselle stalkkerille kuin minä, se on paras paikka myös bongata Schönebergin boheemeja ja äveriäitä persoonallisuuksia. Tosin myyjät kehottivat monta kertaa pistämään kameran käsilaukkuun. Arvatkaa uskoinko, heittäydyin ummikoksi.
”Entschuldigen Sie bitte, aber Ich spreche nicht Deutch!” (Anteeksi kouluaikaiset saksanopettajani!)
Lauantaina ruuhka ruokatiskeille oli kuin jouluna Stockmannilla. Yritämme kokea osterielämyksen vapun jälkeen seuraavana arkipäivänä, kun kantapeikot ovat arjen askareissaan.
Wikipedian mukaan Kaupan perusti Adolf Jandorf vuonna 1905 ja rakennuksen suunnitteli arkkitehti Emil Schaudt. Se avattiin vuonna 1907. Vuonna 1927 tavaratalo siirtyi Hertien omistukseen. Toisessa maailmansodassa rakennus pääosin tuhoutui ja se jäi Länsi-Berliinin puolelle. Se avattiin uudelleen juhlahumussa vuonna 1950. Pian KaDeWestä tuli yksi Länsi-Saksan talousihmeen tunnuksista ja lännen näyteikkuna itään.
KaDeWellä on myös ravintola, Winter Buffet, jonka tarjonta näytti sekin hyvin herkulliselta. Se on kuulemma myös mitä mainioin paikka nauttia aamiainen runsaasta buffasta.
Lauantaina KaDeWen kokit olivat todella kiireisiä, sillä jokainen jakkara oli miehitetty ja niihin jonotettiin.
Schönebergissä kukkivat kaikki kukat
Schönebergillä on sitten villien 1920- ja 30-lukujen ollut maine Berliinin gay-ystävällisimpänä kaupunginosana. Boheemius on sittemmin jäänyt kaupungin itäpuolen houkutusten varjoon ja Schönebergistä tulee mieleen nyt lähinnä rauhaisa asuinalue. Ihailen ihailemasta päästyäni puutarhakaupunginosan rakennusten julkisivuja niin päivä- kuin ilta-aikaan, jolloin verhottomat ikkunat paljastavat palan asukkaiden yksityiselämästä. Lähinnä olen bongannut ihmisä tietokoneittensa äärestä.
Sateenkaariliput baarien sisäänkäynneissä ja homoerottiset graffitit talojen seinissä vihjaavat, että Schöneberg on edelleen sateenkaari-ihmisten suosima alue.
Schönebergissä on ravintoloita ravintolan vieressä. Täällä voi kiertää koko maapallon muutaman korttelin sisällä. Ja tähänastisella kokemuksella voi sanoa, että ruoka on ollut kaikkialla hyvää. Kilpailu on kovaa, joten laatu ratkaisee paikan menestyksen. Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin koti-Helsingissä, 50 eurolla syö jo todella hyvin.
Lauantaisin ja keskiviikkoisin Winterfeldt Marktilla on tori, joka on ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus. Sinne tulee ruokaostoksille paikallisia pidemmältäkin. Katso alta videokuvakooste torin hulppeasta ruokatarjonnasta.
Schönebergin raatihuone oli koko maailman valokiilassa 26.kesäkuuta 1961, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy piti siellä kuuluisan ”Ich bin ein Berliner” -puheensa.
Kennedy halusi muotoilullaan korostaa Yhdysvaltain tukea Länsi-Berliinille käynnissä olleessa kylmässä sodassa.
Kennedy mainitsi ilmauksen puheessaan kaksi kertaa:
- Two thousand years ago the proudest boast was ”civis Romanus sum.” Today, in the world of freedom, the proudest boast is ”Ich bin ein Berliner.”
Kaksi tuhatta vuotta sitten ylpeintä, mitä ihminen saattoi sanoa, oli ”civis Romanus sum” eli ”olen Rooman kansalainen”. Tänään, vapaassa maailmassa, ylpeimmät sanat ovat ”Ich bin ein Berliner”.
- All free men, wherever they may live, are citizens of Berlin, and, therefore, as a free man, I take pride in the words ”Ich bin ein Berliner”.
Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: ”Ich bin ein Berliner”. (Lähde: Wikipedia).
Kennedyn ja liberalismin kunniaksi otamme ystäväni kanssa Scönebergissä sijaitsevassa sateenkariystävällisessä Tristan Stadtbarissa Berliner Weisse -oluet, jotka nekin ovat ns. ruokafriikin suoritusosastoa Berliinissä.
Berliner Weiße (Berliner Weisse) on erityinen vehnäoluttyyppi, jota valmistetaan ainoastaan Berliinin alueella Saksassa. Olut on maultaan hapan, matala-alkoholinen pintahiivaolut. Happaman maun takia siihen sekoitetaan usein vadelma- (Himbeere) tai tuoksumatarasiirappia (Waldmeister), jolloin sitä kutsutaan Saksassa nimellä Weiße mit Schuss. Tätä juomasekoitusta nautitaan Berliinissä erityisesti kesäisin laajasta maljamaisesta lasista pillillä juoden.
Prosit!
Berliiniterveisin
Blonditiina
Lue myös muut Berliini-postaukset:
Blonditiina Berliinissä: Ruokafriikin täsmäiskut
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Berliinin taivaan alla eli Schönebergin ensi puraisu