Chile – viiniä maailman äärestä


Chilen matkallani tutustuin eripuolella Chileä sijaitseviin Erazzurizin viinitiloihin. Edward Chadwick ehti parina päivänä kansainvälisten naisviinitoimittajien oppaaksi tiloillen. Valparaisoon, Chilen San Fransiscoon, jätin palan sydäntäni.
Vilkaisin juuri Alkon toukokuun 2015 myyntitilastoja. Chile yhä porskuttaa ykkösenänä niin puna- kuin valkoviineissä. Punkuissa kakkonen on Espanja, kolmosena Italia ja valkkareissa hopealla Etelä-Afrikka ja pronssilla Saksa.
Chileläiset viinintuottajat tarjoavat suomalaiseen suuhun sopivia viinejä. Ne ovat moderneja, laadukkaita ja nautinnollisia pullotteita kohtuuhintaan. Sitä ei käy kiistäminen, jos hifistely unohdetaan ja ajatellaan viiniä vain nautintoaineena.

Matkamuistoja maailman äärestä

Matkalla maapallon toiselle puolelle viihdytän itseäni tutkimalla lentokoneessa Chilen karttaa, joka pitkänä ja kapeana suikaleena muistuttaa kengännauhaa. Tulitikkuaskin avulla pähkäilen maan pituudeksi yli 4000 kilometriä, kun leveyttä näyttäisi olevan kymmenen kertaa vähemmän eli parhaimmillaankin alle 400 kilometriä. Matkaoppaan mukaan Chilestä on käytetty nimitystä el ultimo rincon del mundo eli maailman ääri. Se ei liene kaukana totuudesta, sillä ihmisasutus loppuu maan eteläisempään kärkeen, Kap Horniin.
Jatkan kartan tutkiskelua. Pohjoisessa sijaitsee 1000 kilometriä pitkä, rutikuiva Atacaman autiomaa. Ennen vuotta 1971 siellä ei tiettävästi satanut kertaakaan 400 vuoteen. Kylmässä ja metsäisessä eteläosassa on syviä, yksinäisiä ja tuulisia vuonoja sekä ikuisen jään Etelämanner. Onnekseni olen matkalla maan keskiosan viinialueille, jossa vallitsee lempeä, välimerellinen ilmasto.
Seitsemäntoista tunnin lennon jälkeen kone laskeutuu keskelle Chileä, maan pääkaupunkiin Santiagoon. Miljoonakaupungin sijainti ei ole ollenkaan hullumpi, sillä riippuen siitä kääntääkö auton nokan itään vai länteen, tunnin ajomatkan päässä ovat niin Andien laskettelurinteet kuin Tyynen valtameren aurinkorannat.

Viininviljelijän paratiisi

Vuoriston ja valtameren yhteisvaikutuksesta Chilen keskiosan ilmasto on kuin luotu viininviljelyyn. Siksi en ottanut mukaani laskettelusuksia enkä surffilautaa, vaan pakkasin matkalaukkuuni korkkiruuvin.
– Chile on viininviljelijän paratiisi, katalonialainen Miquel Torres on todennut. 
Tyynenmeren ja Andien vuoriston välisessä laaksossa on kuumia päiviä ja viileitä öitä ihanteellisessa suhteessa. Viinikirva ei ole koskaan iskenyt eristyneeseen maahan. Viinitaimet voidaan istuttaa suoraan maahan, ja köynnökset tuottavat laadukkaita rypäleitä jo parin vuoden ikäisenä.
Santa Digna -viinit ovat viihtyneet jo kohta vuosikymmeniä viinilasissani, mutta vasta toisella puolella maailmaa heräsin huomaamaan Miquel Torresin merkityksen Chilen viinikulttuurin kehitykselle. Torres oli ensimmäinen ulkomainen yritys, joka uskalsi investoida viini-Chileen hankkiessaan pienen palan maata Curicó-laaksosta 1979.
Espanjalainen pystyi tieto-taitonsa ja uudenaikaisen teknologian avulla tuottamaan moderneja viinejä, jotka herättivät kiinnostusta maailmalla. Hänestä tuli unilukkari, joka herätti perinteiset chileläiset tuottajat vastaamaan ulkomaiseen kysyntään. Näin kerrottiin toimittajaryhmälle kilpailijan suulla.
Muutkin eurooppalaiset viinitalot innostuivat seuraamaan Torresin esimerkkiä perustamalla tarhoja Chileen.

Viiniköynnöstuliaisia Euroopasta

Vaikka Chile tarjoaakin ihanteelliset olosuhteet viinille, viiniköynnös ei ole koskaan kasvanut siellä luonnonvaraisena. Itse asiassa viiniä ei tunnettu Chilessä ennen suuria löytöretkiä. Espanjalaiset jesuiittamunkit toivat ensimmäiset pistokkaat maahan 1540-luvulla voidakseen valmistaa ehtoollisviiniä. Rypäle oli tällöin tumma ja vaatimaton Pais.
Chilen itsenäistyttyä Espanjasta 1818 varakkaiden perheiden vesat tulivat Eurooppaan opiskelemaan ja panivat merkille, että Euroopassa tarjottiin parempaa viiniä, kuin mihin he olivat kotona tottuneet. Kaikki ranskalainen oli tuolloin hyvin muodikasta ja tavoiteltavaa.Viiniköynnösten juurakoita pakattiin matka-arkkuihin kotiin viemisiksi. Jo 1851 chileläiset viljelijät alkoivat korvata Pais-köynnöstä ensisijaisesti Cabernet Sauvignonilla, Merlotilla, Rieslingillä, Sauvignon Blancilla ja Semillonilla.
Ensimmäiset kaupalliset viinitarhat perustettiin päivän ratsastusmatkan etäisyydelle Santiagosta. Niiden yhteyteen rakennettiin perheiden viikonloppu-haciendat. Rikkaiden kupari- ja hiilikaivosten omistajilleviinitarhan omistaminen ja ranskalaisen viinintekijän palkkaaminenmuodostui lähes pakkomielteeksi.
– Parhaasta maasta saadaan paras viini, filosofoi Don Maximiano Errázuriz perustaessaan Viña Erràzurizin vuonna 1870 Aconcagua -laaksoon, 100 kilometria Santiagosta pohjoiseen. Huomattuaan, että laakson viileät, sateiset talvet sekä kuumat, kuivat kesät ja kosteat merituulet sopivat erinomaisesti viininviljelyyn.
Don Maximia lähetytti hienoimmat ranskalaiset juurakot istutettavaksi Panquehueen Aconcaguaaan. Osoittautui, että eurooppalaiset köynnökset viihtyivätyli odotusten uudessa kotimaassaan. Nyt näillä samoilla, vanhoilla tarhoilla tuotetaan Viña Erràzurizin kuuluisinta ikoniviiniä, Señaa.
Alkuinnostuksen laannuttua yli vuosisataan viinibisneksessä ei tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Chileläinen viinituotanto kärsi vanhanaikaisista valmistusmetodeista jataloudellisesta ahdingosta. Vasta 1990-luvulla että chileläiset viinitlähtivät huimaan nousuun ja paranivat vuosi vuodelta. 
Vanha raha on mahdollistanut viinivallankumouksen, sillä chileläiset aristokraattisuvut omistavat suurimmat viinitilat. Kymmenen näistä tiloista pullottaa 80 prosenttia maan viineistä. Viini ei ole näiden perheiden ainoa tulonlähde, vaan rahaa tehdään mm. kaivos- ja virvoitusjuomateollisuudessa sekä mediassa.

Laaksosta laaksoon

Viini-Chilen tärkeimmät alueet ovat kaikki laaksoja. Santiagon pohjoispuolella sijaitsevan Aconcaqua-laakson ilmasto on päivällä kuuma ja kuiva, yöllä seudulla on varsin viileää. Cabernet Sauvignon viihtyy parhaiten täällä, missä se tuottaa täyteläisiä, tummia viinejä. Myös Sangiovesen sopivuutta alueelle kokeillaan ja tulokset ovat lupaavia. Mainio esimerkki siitä on Erràzuriz Estate Sangiovese, joka Euroopassa on myytävänä ainoastaan Alkossa. Pehmeän mausteinen viini poikkeaa mielenkiintoisesti italialaisista sukulaisistaan.
Casablancan alue sijaitsee lähempänä rannikkoa ja Valparaison kaupunkia. Ilmasto on huomattavasti viileämpi ja se tarjoaa mahdollisuuden tuottaa Chilen parhaita valkoviinejä. Sauvignon Blanc-, Gewürztraminer-, Chardonnay- ja Viognier-rypäleet ovat laakson kuninkaita. Niistä tehdyt viinit ovat raikkaita ja hedelmäisiä. Myös muodikkaan Pinot Noirin mahdollisuuksiin uskotaan Casablancassa.
Keskuslaakso ja sen eri ala-alueiden viinitarhat sijaitsevat Andien ja Tyynen valtameren välissä. Maipossa Cabernet Sauvignon on valtarypäle.
Etelään mentäessä seuraava alue on Rapel, johon kuuluu kaksi laaksoa, Cachapoal ja Colchagua. Colchaguan kuiva ilmasto ja suuretlämpötilaerot tekevät alueesta mainion Bordeaux-lajikkeidenviljelyalueen. Siellä sijaitsee Viña Caliterra, jonka viinejä onsaatavissa Alkostakin. Tarhan nimi on yhdistelmä sanoista laatu (calidad) ja maa (tierra). Tila keskittyy tuottamaan viinejä, joiden rypäleet on istutettu rinteille, jossa maaperä, ilmasto jaauringonsuunta ovat mahdollisimman ihanteellisia kullekin lajikkeelle.
Ranskalaisten klassinen terroir-käsite on siis juurtumassa Chileenkin. Myös mahdollisimman luonnonmukainen viljely alkaa olla tarhoilla pikemminkin itsestäänselvyys kuin erikoisuus.
Curicó-laaksossa viihtyvät Cabernet Sauvignon-, Merlot- ja Syrah-rypäleet. Molinan itäpuolella on viileämpää, joten siellä tuotetaan erinomaisia pinot noir- , sauvignon blanc ja chardonnay-viinejä.
Chile lautasella: yksinkertaisesti hyvää
Jos laaksot tarjoavat vaihtelua matkailijalle, niin tekee myös paikallinen keittiö. Chileläinen keittiö on kuin salaattikulho, johon oman raaka-aineensa ovat sekoittaneet intiaanit, espanjalaiset, ranskalaiset, saksalaiset, britit ja italialaiset. Lisäksi ilmasto, pitkä rantaviiva ja vaihteleva maasto tarjoavat runsaasti vaihteluaraaka-aineiden kirjoon.
– Paitsi viini, mikä tahansa kasvaa Chilessä hyvin, väittivät paikalliset asukkaat.Se oli helppo uskoa, kun maisteli paikallisiahedelmiä ja vihanneksia, jotka panivat harkitsemaan kasvissyöjäksi ryhtymistä. 
Tuoreista hedelmistä valmistetut mehut ovat suosittujakesäjuomia. Myös hedelmäiset pirtelöt, licuados, ovat kielenvieviä.
Chileläinen ruoka on yksinkertaisesti valmistettua ja selkeästi maustettua. Monen mielestä parasta ovat merenantimet, joita ruokalistoilta monessa muodossa: höyrytettynä, paistettuna, grillattuna ja keittojen raaka-aineena. 
Paila marina on äyriäispata, jota tarjotaan kaikkialla rannikolla. Raikkaat sauvignon blanc- taihedelmäiset chardonnay-viinit ovat parhaimmillaan merenantimienseurassa. 
Suomalaiselle tarjosi yllätyksen tieto, että Chile on Norjan jälkeen maailman toiseksi suurin lohentuottaja. Tämän kuultuani en kehdannut antaa isännälle makutuliaiseksi tarkoitettua suomalaista lohipateeta.
Lihansyöjätkään eivät voi valittaa, sillä lihan laatu on erinomainen.Sen voi todeta tilaamalla parilladan, mikä tarkoittaa pöydän täydeltä hiilillä kypsennettyjä grilliherkkuja. Ja grilliruuan kruunaa paikallinen punaviini. Kesäkautena eli marras-joulukuussa paikalliset viettävät mielellään aikaa ystävien ja suvun kesken ulkosalla grillaten.
Chileläiset tyydyttävät pikkunälän erilaisilla barroksilla eli lämpimillä voileivillä sekä completoilla, jotka ovat paikallinen versio hot dogista. Empanadakset, pienet piiraat, jota ovat täytetty lihalla, juustolla tai äyriäislllä kuuluvat lähes päivittäiseen ruokavalioon.
Kahvin ystävien on syytä varautua siihen, että Chile ei ole Suomi eikä Italia. Hyvissäkin ravintoloissa saatetaan tarjota pikakahvia, vaikkaespresso kasvattaa koko ajan suosiotaan. Yrttiteet, aguitas,ovat suosittuja after dinner-juomia.
”Ensimmäinen viini on ruusuista, suloista kuin hento lapsi, toinen viini on järeää kuin merimiehen äänija kolmas viini on topaasi, unikko ja tulipalo.”
Pablo Neruda

Instagram

  • This angel allways makes me smile! I think she also likes bubbles! #visitfrance🇫🇷 #winetravel #visitreims
  • Morningcoffee at Reims! #visitreims #visitfrance🇫🇷 #foodtraveller #winetravel #piperexperience
  • Bubbling day at Piper-Heidsieck! #piperexperience #bubbling #winetravel
  • One day at Champagne! #piperexperience @essiavellan #piperheidsieck
  • Peipsiläinen sipulipiirakka, Sibula Pirog, on ”pakko maistaa” -ruoka. #visitpeipsi #foodtraveller  #kostjasibulatalu
  • Working, working.... #visitpeipsi #presstrip #voronjagalerii
  • Peipsijärven sipulitiellä. #sibulatee #visitpeipsi #presstrip #foodtraveller

blonditiina

Keskustelu

Kommentoi juttua: Chile – viiniä maailman äärestä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X