Elämäntavat menivät uusiksi – Tiinan elämäntaparemppa 2018-2021

Tiinan elämäntaparemppa tammikuu 2018 – joulukuu 2021. © Tiina Rantanen

Postausta on editoitu 03.1.2022.

Poikeuksellinen koronajoulu on vietetty pienellä porukalla ja uudenvuoden jälkeen on taas paluu arkeen edessä. Monille meistä se tarkoittaa ns. ruotuun palaamista ja elämäntapojen säätämistä juhlakautta keveämmälle tasolle.

Olen täällä Himahellassa kertonut huhtikuussa 2018 alkaneesta elämäntaparemontistani. Projekti alkaa olla loppusuoralla, sillä tavoitteeksi asettamani painoindeksi 25 rapsahti rikki tammikuussa 2021. Kaiken kaikkiaan olen pudottanut painoani 50 kiloa eli lähes yhden pienikokoisen naisihmisen painon verran. Tavoitteeni mahtua vaatekokoon 40-42 on toteutunut. Täytän vuonna 2022 pyöreitä, joten teini-ikäisen mittoihin ei ole mitään tarvetta pyrkiäkään.

Vuonna 2021 olen yrittänyt tasapainoilla painoni kanssa ja olen siinä hyvin onnistunutkin. Paino vaihtelee parin kilon haarukassa, sillä kukapa ei rakastaisi ruokasesonkeja! Mutta tavoitepaino ei ole mikään saavutettu etu, sen eteen pitää tehdä töitä joka päivä. Paras kaverini siinä on nykyisin vaaka. Sillä pitää käydä vähintään kerran viikossa! Jos paino alkaa kivuta ylöspäin, on toimittava heti. Juhlakausi 2021 näkyy puntarissa parin kilon verran, mutta ne lähtevät helposti kun pidän tipattoman, karkittoman tammikuun ja alan taas kävellä 10 000 askelta/päivä. Kävellä kun voi koronakurimuksessakin. Nyt laihduttamisesta ei puhuta enää vuosissa, vaan muutamasta viikosta. Siinä on merkittävä ero.

Elämä on muuttunut monin tavoin. Yksi tärkeimmistä saavutuksista on se, että jaksan elää aktiivista elämääni ihan eri tavalla kuin neljä vuotta sitten. Elämä ihan sananmukaisesti tuntuu keveämmältä. Koska kirjoittamani Elämäntavat uusiksi -postaukset sisältävät lähes kaikki remonttiniksini, niin nostan uudestaan esille  kahden vuoden takaisen postauksen linkkeineen.

Toivotan kaikille Himahellan lukijoille terveellistä ja kunnollista uutta vuotta 2022!  Toivotaan, että pääsemme nauttimaan siitä jo koronavapaasti. Kevyin askelin tulevaa kesää  kohti.

Kesä 2021 oli todellinen mekkokesä. Kaapissani on mekkoja nyt 65. Suurin osa, kuten kuvan vaaleanpunainen kotelomekkokin, on hankittu kirpparilta! © Kaisa Virtanen

On uuden vuosikymmenen ensimmäinen aamu. Olin päättänyt, että en tee mitään lupauksia vuodelle 2020. Sekään lupaus ei pitänyt muutamaa tuntia kauempaa! Näin Instagramissa kuvan kollegastani Katja Bäcksbackasta kuntosalilla. Hän haastoi Insta-postauksessaan seuraajiaan 200 treenikertaan vuonna 2020. Se 200 treeniä tarkoittaa liikuntaa noin 4 x viikko! Mietin vain muutaman sekunnin, ja kirjoitin hänen seinälleen: ”Mä oon imus!” Treenasinhan itsekin vuonna 2019 sellaiset 4-6 kertaa viikossa. Ja mä todellakin haluan jatkaa elämäntaparemppaani, jonka aloitin huhtikuussa 2018.

Uuden vuoden meze-pöytäni oli vahvasti kasvispainotteinen. © Tiina Rantanen

Olen kirjoittanut  Elämäntavat uusiksi -otsikolla täällä Himahellassa matkastani useampaan otteeseen, joten kerään niiden postausten linkit tähän vuosikatsaukseeni.

Elämäntavat uusiksi – Mistä löytäisin sen motivaation?

Elämäntavat uusiksi – Lopeta laihdutus, aloita elämä

Elämäntavat uusiksi – Ruokarytmi ja 1500 kcal dieetti

Elämäntavat uusiksi – Annoskoko ja kevyet keitot

Elämäntavat uusiksi – Alkoholi ja sosiaalinen juominen

Mitä siis on tapahtunut vajaassa kahdessa vuodessa?  No, vaatekokoni on pienentynyt 10 numerolla ja minussa on virtaa kuin pienessä kylässä. Dosetissani on lähinnä vitamiineja. Tavoitteeseeni on vielä muutama kilo matkaa, mutta jos onnistuisin pudottamaan nuo viimeiset ylimääräiset kilot tänä vuonna, olisin ylpeä itsestäni. Tavoitteeni kun on mahtua vaatekokoon 40-42.

Minusta on tullut kilojen karistessa kirpparihaukka. Onhan vaatteiden kierrättäminen ekoteko. Toisen roska voi olla toisen aarre, kuten kirpparilta ostamani käyttämätön nahkahame. © Tiina Rantanen

Elämäntaparemontin seitsemän kulmakiveä

Vajaan kahden vuoden aikana painontarkkailusta on muodostunut rutiinia. Se perustuu seitsemään kulmakiveen, joista viidestä olen kirjoittanut noissa yllä olevissa postauksissa.

  1. Ateriarytmi eli syön viisi ateriaa päivässä. Tällöin veren sokeritaso pysyy tasaisena ja niitä  ”Bensis syttyi palamaan” -tilanteita käy todella harvoin. Nautin päivässä  1500 kcal verran  ruokaa jaettuna viidelle eri ateriaille: aamupalalle, lounaalle, välipalalle, päivälliselle ja iltapalalle. Ateriarytmi on ollut minulle se eniten opettelua vaatinut seikka!
  2.  Annoskoko ja se ravitsemussuositusten mukainen lautasmalli. Syön ihan tavallista ruokaa, en ketoile enkä vegeile. Pyrin vain täyttämään lautaseni lautasmallin mukaisesti. Proteiiniä löytyy ruokavaliostani 80 gramman verran. Tämä on tärkeää siksi, että painon pudotessa lähtisi vain läski, eikä lihas. Yritän syödä hitaasti ja hyvin pureskellen, jotta vatsani ja aivoni ovat kylläisyysasteesta samaa mieltä. Ruokailulle pitäisi siksi varata aikaa sellaiset 20 minuuttia. Lopetan syömisen, kun vatsani ilmoittaa olevansa tyytyväinen. En santsaa. Tämäkin on vaatinut suurta tahdonlujuutta! Kirjaan myös syömiseni ylös Kiloklubi-sivustolla, jolloin en pysty valehtelemaan itselleni. Sivusto ohjaa myös terveelliseen ravitsemukseen, kunhan päivän ravitsemusliikennevalot saa syötyä vihreiksi!
  3. Nesteytys eli yritän muistaa juoda riittävästi. Eli käsilaukussani on nykyisin aina vesipullo. Kehonkoostumusmittaus kertoi, että elimistöni kärsii kuitenkin kuivuudesta! Eli 1 1/2- 2 l vettä pitäisi hörppiä päivän aikana. Aineenvaihduntakin pelaa paremmin kun nesteytys on kunnossa.
  4. Liikunta on nykyisin tärkeä osa elämääni. Treenaan 4-6 kertaa viikossa. Se auttaa luonnollisesti painonhallinnassa, mutta samalla kohonnut peruskunto antaa kummasti lisävirtaa muuhunkin elämään. Nukkumatinkin unihiekka toimii paljon paremmin. Kesän aikana paino jumitti ja putosi vain pari kiloa, mutta mittanauha ja vaatteet kertoivat omaa kieltään liikunnan merkityksestä kiinteytymiselle!
  5. Ystävien tuki on ollut elintärkeää! Ilman oman haippiryhmäni tsemppausta en olisi onnistunut tässä projektissa! Lisäksi pieni kilpailu kilojen kadottamisessa tekee vain hyvää motivaatiolle. Jos kaveri näyttää törkeän hyvältä, miksi minäkin en pistäisi parastani päästäkseni samaan.
  6.  Vaaka on kaverini, ei viholliseni. Punnitsen itseni vähintäin kerran viikossa uimahallin vaa´alla. Jos puntari hälyyttää, että suunta on nousujohteinen, teen välittömästi korjausliikkeen. 1-2 kilon pudottaminen kun on helppoa kuin heinänteko verrattuna kymmeniin kiloihin. Usko, sillä oikeasti tiedän mistä puhun!
  7.  Elämäntaparemppa ei ole laihdutuskuuri, se jatkuu koko elämän. Olen jojoillut koko ikäni, joten en todellakaan uskalla hehkuttaa pysyväni näissä kiloissa loppuikääni. Mutta jos noudatan yllä olevia periaatteita, se on kuitenkin todennäköisempää kuin koskaan.

Koronajoulun 2020 tonttuasu sisälsi maskin. © Tiina Rantanen

 

Terveellistä ja liikunnallista vuotta 2022!

Toivottaa Himahellan Tiina

 

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Elämäntavat menivät uusiksi – Tiinan elämäntaparemppa 2018-2021

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X