Himahella

Elämäntavat uusiksi - Lopeta laihdutus, aloita elämä

Laihduttajan ei tarvitse tuijottaa vaakaa tai ruoan grammoja. © Tiina Rantanen

Vuonna 2017 Yleisradio aloitti Vaakakapinan. Taustalla oli havainto siitä, että 84 % suomalaisista naisista on tyytymättömiä painoonsa. Ihmiset piinaavat itseään pikadieeteillä ja rääkkitreeneillä laihtuakseen. Vaakakapina pyrki kääntämään yhtälön päälaelleen. ”Lopeta laihdutus, aloita elämä! Kun pidät itsestäsi, alat haluta itsellesi hyviä asioita” oli Vaakakapinan sanoma.

Asiantuntijatiedon mukaan laihdutuskuureista 80–90 prosenttia epäonnistuu, ja paino tulee takaisin jopa korkojen kera. Itsekuriin, itseinhoon ja itsensä rääkkäämiseen sekä nopeisiin dieetteihin perustuva laihdutustapa ja -kuvasto eivät paranna ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Ylen Vaakakapinan osaamista oli vahvistamassa kolme asiantuntijaa; Kunnossa kaiken ikää -projektissakin työskentelevät ravitsemusterapeutti Patrik Borg, psykologi Satu Lähteenkorva ja personal trainer Timo Haikarainen, jotka kukin toivat esiin oman erityisalansa tietämystä harjoitteina ja oivalluksina. Vaakakapinalla on yleisviesti pysyvään painonhallintaan, ja se yleisviesti nojautuu tutkimusnäyttöön pitkällä aikavälillä.

Vaakakapinan pääteesit ovat seuraavat:

  1. Lopetetaan laihduttaminen.
  2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan.
  3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen.
  4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua.
  5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville.

”Lihavuuden hoidon ongelma ei pitkään aikaan ole ollut siinä, etteivätkö ihmiset laihtuisi. On lukemattomia keinoja saada ihmiset laihtumaan, ja liki jokaiselta suomalaiselta aikuiselta löytyvät omat keinot ja oma visio siihen. Mutta se, että on keino laihtua tässä ja nyt nopeasti, ei tarkoita, että se keino auttaisi millään tavoin pysyvää painonhallintaa”, kirjoittaa Patrik Borg Vaakakapinan nettisivuilla.

”Pohdittaessa pysyvää painonhallintaa on ratkaisevan tärkeää ymmärtää, että perspektiivin tulee olla pitkällä – vuosien päässä. Se, laihtuuko heti, paljonko laihtuu parissa kuukaudessa tai missä paino on puolen vuoden kuluttua aloittamisesta, ei kerro vielä mitään siitä, minkälainen tulee olemaan vuosikausien painonhallinta. ”

Tutkimusten mukaan hyvää painonhallinnan tulosta ennustavat:

  1. tasainen ateriarytmi,
  2. aamiaisen syöminen,
  3. terveellinen ruokavalio,
  4. napostelun väheneminen,
  5. joustava syömisote,
  6. psykologinen joustavuus ylipäätään,
  7. itsesäätelyn taito,
  8. itsearviointi,
  9. stressinhallinta,
  10. pystyvyyden vahvistaminen,
  11. positiivinen minäkuva,
  12. sisäinen motivaatio,
  13. tasainen elämäntilanne,
  14. alkuvaiheen painonmuutos ja
  15. terve itsekkyys

Ongelmina esiin nousevat:

  1. mustavalkoinen ajattelu,
  2. lihavuuden stigma,
  3. syyllistyminen ja häpeä,
  4. stressi,
  5. kova nälkä,
  6. liikkumaton elämäntapa
  7. ahmiminen
Blonditiina vuonna 2008-2010.

Lihavuus ei ole mediaseksikästä

Yhteiskunnallisella tasolla keskeistä on ollut keskustelun herättäminen. Miksi lapsille puhutaan painoasioista neuvolassa, vaikka he eivät itse pysty painoonsa vaikuttamaan? Miksi ylipainoiset kokevat niin usein, että heillä ei ole samoja oikeuksia kuin muilla?

Yhteiskunnassamme on totuttu ajattelemaan, että vain hoikka ihminen voi olla terve ja onnellinen. Media tarjoaa ohjeita tehokkaisiin laihdutuskuureihin, ja kuntokeskusten seinillä roikkuu kuvia vain atleettisista ja bodatuista vartaloista. Naistenlehdet hehkuttavat laihduttamisen onnistumistarinoita. Näin julistetaan sanomaa: olet arvokas vasta, kun olet laiha.

Onko kehopositiivisuus lihavuuspositiivisuutta?

Moniko kehoonsa tyytymätön pistää elämäsä holdiin, jättää tekemättä itselleen mieleisiä asioita liikakilojensa vuoksi? Välttelee illanvietossa yhteiskuvaa tai menee piiloon jonkun selän taakse, kylpylässä polskuttelelu muiden kanssa on ehdoton no-no. Myös kuntosalin ja ryhmäliikuntatilan kynnys tuntuu vaikealta ylittää. Vain siksi, että he pelkäävät muiden mittailevan heidän vartaloaan arvostelevasti ja naureskellen.

Vuonna 2018 puhuttiin paljon kehopositiivisuudesta, puolesta ja vastaan. Kehopositiivisuuden väitettiin myös muuttuneen lihavuuspositiivisuudeksi.

”Se, että vartalopositiivisuudesta on paikoitellen joillekin tullut tapa puolustaa omaa ylipainoa, on tragedia. Ei siksi, että se muuttaisi kehopositiivisuuden ideaa, vaan siksi, että kenenkään ei pitäisi tarvita puolustaa omaa kehoaan kenellekään. Ei minkään painoisena. Siihen on tultu, että ylipaino on jotakin, jota tarvitsee puolustella ja se on kammottavaa. Jokainen ihminen omistaa kehonsa itse. Ilman puolustuksia”, kirjoittaa Munakoisoni ja minä blogin Jasmin.

Kehopositiivisuuden pääteesit

(Lainattu Munakoiso ja minä -blogin Jasminilta)

–  Kaikenlaisilla kehoilla on oikeus näkyä ja olla olemassa.

–  Minkäänlaisia kehoja ei saa kommentoida negatiiviseen sävyyn, eikä toisten terveydentilaa arvostella/arvioida painon perusteella.

–  Kehopositiivisuus taistelee positiivisen kehonkuvan puolesta. Kehonkuva on eri asia, kuin painoindeksi. Kehonkuva ja positiivisuus itseään kohtaan tulee sisältä, eikä se katso ulkonäköä.

–  Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia vaan sitä, että ihmisen mieli on kunnossa. Terveeseen itsetuntoon on helpompi rakentaa terveellisiä elämäntapoja, jos niin haluaa.

– Kehopositiivisuuden tarkoitus on hyväksyä itsemme sellaisena kuin olemme. Henkisesti itsensä hyväksyvällä ihmisellä ja itseään rakastavalla ihmisellä on suurempi mahdollisuus tehdä terveydelle suotuisia päätöksiä kun vertaa ihmiseen, joka on ahdistunut omassa kehossaan ja haluaa muokata sitä yhteiskunnan takia.

–  Kehopositiivisuus on jokaisen oikeus. Kehopositiivisuuteen sallivan ympäristön toteuttaminen on jokaisen velvollisuus.

”Kehopositiivisuus ehkäisee masennusta, ahdistusta, unettomuutta, anoreksiaa, bulimiaa bed:tä, epätyypillisiä syömishäiröitä, syrjäytymistä, itsemurhia, sukupolvilta toisille siirtyvää häpeää ja koulukiusaamista”, jatkaa Jasmin.

Blonditiina vuonna 2009-2013

Miten ympäristö kokee elämäntaparemontin?

”Jokainen tiedämme, että kun ihminen muuttaa tai tutkii elintapojaan, saa siitä kuulla loputtomiin. Mutta miksi? Kuka antaa oikeuden ja vastuun kritisoida toisen haurasta ja haparoivaa itseymmärryksen kohtaa?!

Joskus elämä yllättää ystävän muodossa kipeästi tällaisessa hetkessä.  Hyvinvoinnin lisääntyminen ihmisessä saattaa yllättäen aktivoida voimakkaan kateuden läheisessä ihmisessä. Kun ajattelit, että läheinen tukee ’no matter what’, kuoriutuukin hänestä muutostasi vähättelevä ilonpilaaja. Tällainen tuntuu ja saa tuntua pahalta.

Usein juuri kasvu paljastaa ihmissuhteiden värit ja sävyt. Ei laulussa turhaan lauleta: ”Anna meren se selvittää..” Onneksi kuitenkin vielä useammin käy niin, että persoonannäköisyys elämässä tuo aivan uusia, ihania ihmisiä elämään, joka iässä.”, kirjoittaa Vaakakapinan sivuilla psykologi Satu Lähteenkorva.

Ajan henkeen kuuluu se, että toisen ulkonäköä ei kommentoida, ainakaan negatiivisesti. Mutta kehuksi tarkoitettu kommentti voikin tuntua vastaanottajasta loukkaukselta.

Syksyllä kollega kysyi minulta: ”Mitä sulle on tapahtunut? Oot laihtunut ainakin 20 kiloa. Ootko ollut jollain kovalla kuntokuurilla?” Kun arvio painonpudotuksestani osui lähes grammalleen oikeaan, tuntui siltä, että kyseinen ihminen on arvioinut ja päivitellyt lihomistanikin yhtä tarkasti. Kilon tarkkuudella. Niinpä vastasin: ”Oletko ajatellut, että se voi johtua sairaudesta?” Hänen suunsa napsahti kiinni. Itse nimittäin sain oppitunnin samasta asiasta. Kommentoin miespuolisen kollegan hoikistumista mielestäni positiivisesti ja kahden kuukauden kuluttua hän oli kuollut syöpään.

Kehopositiivisuus ja #metoo -kampanja ajavat samoja asioita. Jokaisella meistä on oikeus omaan kehoonsa ja sen koskemattomuutta ulkopuoliset eivät saa loukata tai häiritä. Ja jokainen meistä on yhtä arvokas juuri sellaisena kuin on. Kaikkine kiloineenkin.

Blonditiina vuonna 2018.

Facebookissa pyöri haaste, jossa pyydettiin postaamaan ensimmäinen ja viimeinen profiilikuva. Siitä innostuneenä tämän postauksen kuvitus on koostettu Facebookin vuosien 2007-2018 profiilikuvistani. Kuten kuvista voi havaita, painon kanssa on jojoiltu. Mutta kaikissa kuvissa on kuitenkin ihan sama ihminen. Ei sen parempi, ei pahempi.

Lue myös

Elämäntavat uusiksi – Mistä löytäisin sen motivaation

Elämäntavat uusiksi – Ruokarytmi ja 1500 kcal dieetti

Elämäntavat uusiksi – Annoskoko ja kevyet keitot

Elämäntavat uusiksi – Alkoholi ja sosiaalinen juominen

Terveisin

Blonditiina

PS. Nelosella pyörii uusi TV-sarja nimeltään This is us!  Siinä käsitellään myös näitä ongelmia ylipainoisen ihmisen silmin. Jäin kokkuun jo ekasta jaksosta! Suosittelen.


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Elämäntavat uusiksi - Lopeta laihdutus, aloita elämä

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *