Himahella

Elämäntavat uusiksi - Mistä löytäisin sen motivaation?

Elämäntaparemonttini aterioina: vähähiilarinen 1000 kcal ja päivän viisi ateriaa. Tähän voi huoletta lisätä vielä protskuja ja kasviksia 500 kcal verran. Tai hyviä hiilareita täysjyväviljan muodossa. Kuvassa aamupuuroainekset ja sokeriton mehukeitto, lounaan kaalilaatikko, päivällisen viidakkosoppa, iltapalan marjarahka sekä välipalatomaatit. Oikeankokoiset annokset ovat pakasterasioissa jääkaapissani.

Elämäntaparemonttia on takanani nyt vuoden verran. Mutta miten motivaationi jaksaa? Kiitos kysymästä, oikein hyvin. Motivaatio pysyviin muutoksiin täytyy löytyä läheltä, omasta elämästä ja omasta itsestä. Siitä enemmän tässä postauksessa. (Tammikuussa 2019 kirjoitettua postausta on editoitu pääsiäisenä 2019.)

Kirjoitan blogissani harvoin omista asioistani, mutta ehkä tämä elämäntaparemontti on sellainen aihe, joka uskottavuuden vuoksi vaatii nyt enemmän henkilökohtaista avautumista. Olenhan oman elämäni paras ja ainoa kokemusasiantuntija.

Vuosi 2017 oli käänteentekevä

Vuonna 2017 ystäväpiiristäni siirtyi neljä naista ilmavoimiin ikähaarukassa 40-63 vuotta. He eivät olleet ihan sisäpiiriläisiä, mutta kuitenkin sellaisia, joiden poismeno satutti. Syöpä ja sydäninfarktit korjasivat satoa. Syksyllä 2017 koin em. asioiden vuoksi vahvaa kuolemanpelkoa, vaikka olinkin mielestäni perusterve ihminen. Poikanikin tuntui olevan tavallista enemmän huolissaan terveydestäni.

Menin täydelliseen lääkärintarkastukseen, jonka tulokset pysäyttivät. Minulla todettiin keskivaikea uniapnea. Lisäksi verenpaineeni, kolesterolitasoni ja sokeriarvoni olivat niillä rajoilla, että saisin niihin kaikkiin jatkuvan lääkityksen, ellen muuttaisi elämäntapojani. Lääkärini katsoi minua ja kysyi: ”Miten on, pudotatko painoasi vai kirjoitanko kolme nappia lisää dosettiisi?”  Kiitän Malmin terveysaseman ja Malmin sairaalan lääkäreitä erittäin upeasta suhtautumisesta asiaan. Asiaan puututtiin ongelmaratkaisukeskeisesti. Siitä olen syvästi kiitollinen!

Lääkäri ei voi määrätä ketään onnistuneesti laihduttamaan, motivaation pitää löytyä potilaasta itsestään. Minulle se motivaatio löytyi tuosta nappien määrästä, sillä en halua syödä yhtään ylimääräisiä lääkkeitä. Tietysti naisen turhamaisuudella mietin myös ulkonäöllisiä seikkoja, mutta ne eivät enää riitä ainoaksi motivaatioksi pitkäjänteiseen elämänmuutokseen.  Varsinkin kun ikää on jo puolenvuosisadan paremmalla puolen. 

Blonditiina Matkamessuilla tammikuussa 2018.

Kun tiedät laihduttamisesta kaiken…

Moni ikänsä laihduttanut tietää aiheesta kaiken mahdollisen, niin minäkin. Olen jojoillut koko ikäni, aina murrosikäisestä asti. Olen ns. kympin tyttö ja tunnollisesti osaan suorittaa sen laihduttamisenkin kuin työn alla olevan projektin. Lisäksi tiedän jo koulutukseni tiimoilta paljon ravitsemuksesta ja olen aina ollut kiinnostunut laihduttamisen psykologiasta. Olenhan urani aikana kirjoittanut Me Naiset -lehteen 12 vuotta laihduttamisesta! Tieto-taitoa ja sitä kokemusasiantuntijuutta siis löytyy runsaasti!

Mutta henkilökohtaisessa elämässäni ongelmat ovat enemmän tunne- kuin tietopuolella: rakastan ruokaa ja rakastan ruoalla! Lisäksi työni pyörii ruoan ja juoman ympärillä 24/7. Ei siis mitkään helpot asetelmat elämäntaparemonttiin. Mikä siis nyt olisi erilailla kuin aikaisemmilla kerroilla?

Terveellinen ruoka ei ole minulle ongelma, en läträä kermalla ja rasvalla ruoanlaitossani. Ravitsemussuositukset ovat pitkälle sisäänrakennettuja resepteissänikin. (Tästä kiitän oppivuosiani S-kokeilukeittiössä, jossa pomoni oli koulutukseltaan ravitsemustieteilijä ja hyvin tarkka ruokaohjeiden rasva- ja kermamääristä!)  Ongelmani on yksinkertaisesti ollut se, että syön liian suuria annoksia ja ateriarytmini on ollut epäsäännöllinen ja iltapainotteinen. Lasillinen  hyvää viiniäkin maistuu usein ruoan kanssa.

Musiikin tahdissa tehtävästä liikunnasta olen pitänyt aina, se ei ole minulle mitään pakkopullaa. Olen siis aina ollut paremmassa fyysisessä kunnossa, kuin ylikiloista olisi voinut päätellä. Tässä siis lähtökohdat, joissa oltiin vuosi sitten. Mutta asenne on nyt uusi, pysyvään elämäntapamuutokseen tähtäävä. Tämä on elämäni viimeinen dieetti.

Blonditiina antamassa haastattelua Meksikon televisiolle marraskuussa 2018.

Elämäntaparemontti on maraton

”On tärkeä tietää mitä tavoittelee, jotta elämäntapamuutokset jäisivät pysyviksi. Arjen valintatilanteissa on vaikea muistaa, miksi tekee terveellisiä valintoja eikä mene vain mieliteon mukaan. Mieti oma suuri tavoitteesi ja välitavoitteet sitä ennen. Ensimmäinen välitavoite voi olla vaikka 3 kg ja säännöllinen ateriarytmi. Pidä tavoitteet konkreettisina ja helposti saavutettavina. Älä ajattele vain kiloja tai senttejä, vaan myös mitä voit tehdä tavoitteeseen päästyäsi. Miten paljon tahdot tavoitteeseen ja miten paljon olet valmis tekemään töitä sen eteen?” kirjoittaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palsa Keventäjien kotisivuilla.

Viimeisen vuoden aikana olen niin nutrannut kuin syönyt ihan tavallista, arkista kotiruokaa. Dieettivalmisteet ovat kulinaristille saatanasta, sen pahemman makuisia sotkuja en ole suustani alas pistänyt! Ei semmoisilla voi elää pitkiä aikoja, korkeintaan pudottaa nopeasti kilon, pari. Lisäksi valmisteet aiheuttavat minulle sappivaivoja, joten palasin pikaisesti ihan tavalliseen kotiruokaan. Määristä eri aterioilla sain ohjeet ravitsemusterapeutilta.

Dieettivalmisteilla laihduttamista voisi urheilulajina verrata satasen sileään, kilokamppailu on räjähtävä suoritus, joka on nopeasti ohi. Se sopisi kyllä luonteelleni. Elämäntapamuutos sen sijaan on maratoni.  Myönnän, että ”kaikki tänne heti nyt” -temperamentilleni se on paljon haastavampi tehtävä.

Se, mitä olen nyt kuluneen vuoden aikana tehnyt, on ollut lähinnä annoskoon pienentäminen (En siis santsaa, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää! Enkä syö enää kiltisti lautastani tyhjäksi, jos ruoka ei ole hyvää!), ateriarytmin säännöllistäminen eli pyrin syömään viisi kertaa päivässä sekä liikunnan lisääminen kahdesta treenistä 4-6 kertaan viikossa.  Lisäksi olen lopettanut yksin tissuttelemisen, juon viiniäkin nykyisin vain seurassa. Olen myös kirjannut syömiseni vuoden ajan Kiloklubi.fi -sivustolle. Kun kirjaat ylös mitä suuhusi panet, opit nopeasti välttelemään turhaa napostelua. Josta kertyy yllättävän paljon täysin turhaa energiaa!

No, onko tullut tuloksia? Pääsiäisestä 2018 painoni on pudonnut aika tarkalleen 30 kiloa. Mutta maratonin on tarkoitus jatkua vielä sellaisen 10 kilon verran.  Tosin juhlasesonki tuo muutaman kilon plussaa, sillä pyhinä toinen käsi on vanhan tavan mukaan suklaarasiassa ja toinen viinilasissa. Sekin on sallittua! Mutta arkena ollaan taas ruodussa ja 1500 kcal päiväannoksissa.

Ystävien tuki on tärkeää –  oma haippirinki tsemppaa, kun motivaatio meinaa hiipua

Todella tärkeä tuki tässä elämäntaparempassa ovat olleet läheiset ystäväni. Meitä on kolmen naisen ”painonvartija-ryhmä”, joiden kanssa pyrimme yhdessä välttämään niitä laihduttamisen karikoita ja kannustamaan toisiamme. Huvittavaa kyllä, olemme tutustuneet toisiimme Me Naiset -lehden laihdutusliitteitä tehdessä 20 vuotta sitten. Ystäväni ovat jopa tehneet gradunsa naistenlehtien laihdutusaiheista.

Jokainen meistä on jojoillut koko ikänsä painonsa kanssa. Elämäntaparempan motivaatio on kaikilla terveys ja sen ylläpito, koska emme ole enää teini-ikäisiä. Jos emme tapaa toisiamme nokakkain, puhumme ainakin puhelimessa aiheesta viikottain. Tuloksia on syntynyt  kaikilla haippiryhmämme jäsenillä. Yksi meistä on kadottanut 40 kiloa, minä sen 30 kiloa ja kolmas 15 kiloa. Kaverit tsemppaavat jatkamaan silloin, kun teksi mieli viskata lusikat nurkkaan ja palata vanhoihin ruokatottumuksiin. Koska tuloksia on silminnähden kaikilla havaittavissa, palkitsemme itsemme syksyllä 2019 viikon Palma de Mallorcan -matkalla. Pudotustavoite reissuun mennessä on vielä tuo 10 kiloa!  Deadline on nimensä mukainen, siitä pidetään toimittajapiireissä aina kiinni.

Ai niin, kävin päivittämässä lääkearsenaalini omalla lääkärilläni huhtikuun alussa. Tällä kertaa sain elämäntaparemontista palkakseni pelkkää kiitosta! Sokeri-, verenpaine- ja kolesterolilääkkeistä ei puhuttu enää sanaakaan, sillä labra-arvot ovat nyt kaikilta osin erinomaiset! Allergiasairaalan unipolin kanssa puolestaan sovittiin, että kun laihdutustavoite on saavutettu, uniapneani diagnosoidaan uudestaan. Jos käynnillä analysoituun dataan voi uskoa, saatan hyvinkin parantua koko taudista. Lupaus toimii nyt vahvana motivaattorina tällä maratonin lopputaipaleella!

Koska matkustan mielelläni, konkretisoin painonpudotukseni seuraavasti: olen kadottanut elopainostani ison matkalalaukun ( 22 kg) ja käsimatkatavaroiden (8 kg) verran. Sen verran olen raahannut tekemilläni reissulla ylimääräistä omassa kehossani. Nykyisin pystyn matkoilla tekemään asioita, joista vuosi sitten saatoin vain haaveilla.

Pressimatkalla Meksikossa harrastimme niin meressä snorklausta kuin vuorilla haikkausta. © Abel Verdugo

Lue myös

Elämäntavat uusiksi – Lopeta laihdutus, aloita elämä

Elämäntavat uusiksi – Ruokarytmi ja 1500 kcal dieetti

Elämäntavat uusiksi – Annoskoko ja kevyet keitot

Elämäntavat uusiksi – Alkoholi ja sosiaalinen juominen

© Sanna Autio

 

Kiitos ja anteeksi!

Blonditiina

 

 


    Olen Tiina Rantanen,  monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.

Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com  

Kommentoi

Kommentoi juttua: Elämäntavat uusiksi - Mistä löytäisin sen motivaation?

HannaVee

Tsemppiä elämäntapamuutokseen. Itselläni lähti myös vähän käsistä niin hyvin noudattamani ruokavalio joulun pyhinä. Oli suklaat, viini, punainen liha, viini, maitotuotteet…ja viini… Mässytettyäni valtavan Cavernan buffetin uudenvuoden aattona, aloin jo kuumeisesti odottaa että Espanjan vieraat lähtevät, että voin alkaa rouskuttaa taas parsakaalta ja hauduttaa lohifileitä. Olo oli raskas ja ihokin alkoi reagoida.
Ukkelini hyppäsi toissapäivänä keto-kelkkaan, ja noudatan (lukuunottamatta tiettyyn aikaan kuussa pakollisia valtavia pasta-annoksia) samaa linjaa yhdistettynä AIP-ruokavalioon. Kiloissa ei ole paljon pudotettavaa, pitäisi vain jaksaa tehdä tuon juoksumaton kanssa muutakin kuin pyyhkiä siitä pölyt että saisi pikkuisen kiinteyttä kehoon 😀
Ihanaa ja aurinkoista tammikuuta!

Tiina Rantanen

Kiitos tsempistä! Kohti keveyempää ja lääkkeetöntä elämää tässä mennään!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *