Etelä-Afrikka on jo muutakin kuin pinotagea!

Viinitila Darling Cellarsin tarhalla Durbanvillessa käy kuhina, kun poimijat juoksuttavat täysinäisiä rypälekorejaan traktorin lavalle. Sato on ollut iso, ja viimeisten Mouvedre-rypäleen korjuu on poikkeuksellisesti venynyt huhtikuun alkupuolelle. Koska 95 prosenttia köynnöksistä on kuoppiin istutettua matalakasvuista ”bush vinea”, rypäleet on poimittava käsin.

Darling Cellarsin kellarimestari Alastair Rimmer vaihtaa muutaman sanan työnjohtajan kanssa tarkastellessaan sadonkorjuun etenemistä. Ilmassa leijuu syksyn kypsä tuoksu, vaikka päivän lämpötila kohoaakin vielä yli 20 asteen. Rimmer poimii punaisen rypäleen suuhunsa ja maistelee sitä arvioivasti.

– Vain rypäleen maku ratkaisee. Luotan enemmän omaan makuaistiini kuin sokerimittareihin, hän sanoo.

Atlantin valtameri on vain kuuden kilometrin päässä. Sen viilentävä läheisyys tekee alueesta ihanteellisen Sauvignon Blancille, joka on Cabernet Sauvignonin ohella tilan päärypäle.

1300 hehtaarin kokoisella tilalla viljellään myös Pinotage-, Chenin Blanc -, Grenache- Mourvede-, Merlot-, Viognier- ja  Nouvelle -rypäleitä. Grenache viihtyy alueella, sillä se kestää kasvukauden kuumuutta ja kuivuutta erinomaisesti. Myös Shiraz tuottaa Darlingissa huippulaatuisia rypäleitä.

Heinäkuussa 2014 Jancis Robinson, yksi maailman vaikutusvaltaisimmista viinikirjoittajista, hehkutti Financial Times -talouslehdessä Etelä-Afrikan viinituotannon uutta aaltoa. Varsinkin nuoret, riippumattomat tuottajat pyrkivät nyt valmistamaan viinejä, jotka ennemmin korostavat Kapinmaan alueen erityispiirteitä kuin kopioivat kansainvälisiä viinityylejä.

Darlingissa valmistetaan niin sanottuja uuden aallon viinejä, joiden halutaan kuvastavan aluetta, maaperää sekä rypälelajikkeita.

– Jos kadotat identiteettisi, kadotat sielusi, kellarimestari Rimmer sanoo. Se pätee myös minun viineihini.

Hänen filosofiaansa kuuluu, että kaikkia viinejä, niin huippu- kuin pöytäviinejä, kohdellaan jokaisessa tuotantovaiheessa kuin saman perheen lapsia: yhdenvertaisesti.

Etelä-Afrikkalaisista viineistä ei voi kuitenkaan puhua mainitsematta 91-vuotispäiviään viettävää Pinotagea, jota pidetään Etelä-Afrikan omana rypäleenä. Rypälehybridi syntyi vuonna 1925, kun Stellenboschin  yliopiston viininviljelyn professori Abraham Izak Perold  risteytti tyylikkään ja elegantin Pinot Noirin sekä rypäleiden Matti Meikäläisen eli Cinsautin. Rypäleestä tuli suosittu vasta 1950-luvulla, mutta vuosikymmenten vieriessä pinotageviinistä on tullut synonyymi yksilölliselle eteläafrikkalaiselle elämäntavalle.

 Pinotage-viiniä on tuotettu niin suuria määriä, että sen vaihteleva laatu on saanut viininystävät kohottelemaan kulmakarvojaan. Eläköitynyt markkinointijohtaja, eurooppalaisten maahantuojien ”herra Etelä-Afrikaksikin” tituleeraama Richard Coleshaw kuitenkin puolustaa parjattua viiniä.

– Pinotage on Etelä-Afrikan ruma ankanpoikanen, joka on vihdoinkin muuttumassa joutseneksi. Sehän on sekoitus herkkää prinsessaa ja merirosvoa, hän kuvailee.

Toinen Etelä-Afrikan yleisrypäle on Chenin Blanc, joka tunnetaan maassa myös nimellä Steen. Chenin Blancin hapokkuus tekee siitä erinomaisen lajikkeen lämpimään Etelä-Afrikkaan. Jo 1600-luvulla maahan saapuneesta rypälelajikkeesta on saatu yksinkertaisia, melko neutraaleja viinejä.

Muutoksen tuulet puhaltavat viinitaloissa muiltakin suunnilta, sillä naiset ovat saamassa yhä vankemman jalansijan viinibisneksessä. Elokuussa 2014 Simonsigin viinitalon punaisista viineistä vastaava viinintekijä, vuonna 2005 Vuoden naisviinintekijäksikin valittu Debbie Thompson voitti kuudennen kerran  ABSA Top 10 Pinotage -palkinnon. Pinotage Association palkitsee vuosittain 10 pinotageviiniä, jotka kuvastavat viinien kehitystä ja ainutlaatuisuutta kansainvälisessä viinimaalilmassa. Palkinto on jaettu vuodesta 1997. Voitokasta viinintekijää kutsutaankin nyt Etelä-Afrikassa Pinotagen ensimmäiseksi naiseksi.

– Otin palkinnon vastaan maan kaikkien naispuolisten viinintekijöiden puolesta, joita viiniteollisuudessamme ei välttämättä ole osattu tähän asti arvostaa. Kuten palkintojenjakotilaisuudessa sanoin: Olkaa kundit varuillanne – eteläafrikkalaisten naisviinintekijöiden aika on koittanut!”

Stellenboschin viinireitillä

Stellenbochin viinialueella ajellessa voisi kuvitella olevansa Euroopassa. Näkymät viinilaaksoissa ovat silmiä hivelevän kauniit eikä Kapkaupungin slummikortteleista ei näy jälkeäkään. Alueella on lähes 160 viinitilaa, joista suurin osa pitää ovensa auki alueella liikkuvien viininystävien iloksi. Usein viinitilan päärakennus on vanha kartano, joka on entisöity luksushotelliksi tai ravintolaksi.

Stellenboschin viinireitti on maan vanhin ja selkeästi opastetut taipaleet helpottavat suunnistamista. Myös Stellenboschin kaupungista löytyy lukuisia ravintoloita ja viinibaareja, joissa pääsee maistamaan alueen viinejä. Illallisravintolan valinta voi kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa, sillä eteläafrikkalaiset ruoat ovat yhtä moninaisia kuin siellä asuvat kansat ja sinne saapuneet siirtolaiset.

Muratien viinitila on kuin paluu menneeseen maailmaan. Myymälän ikkunasta siivilöityvä valo paljastaa niissä roikkuvat hämähäkinverkot, ja rustiikkiset seinät sekä puupinnat vievät ajatukset vuosisatojen taakse. Knorhoekin laaksossa Stellenboschista pohjoiseen sijaitseva tila on perustettu 1685 ja se on yksi maan vanhimmista viinitiloista.

Tilan omistaja, lääkäri ja avustustöissä maailmalla reissaava Rijk Melck  näyttää itsekin Harrison Fordilta Indiana Jones -elokuvissa.

– Historia on tilalla vahvasti läsnä ja kaikilla viineillämme on tarina. Historiaa kunnioittaaksemme teemme täällä kaiken käsityönä, Melck sanoo ja rapsuttaa samalla jaloissa pyörivää Frank Zappa -koiraansa.

 WINELANDIN PARHAAT PALAT