Kekri on suomalainen Halloween, joka huipentuu pyhäinpäivään
Esi-isämme ja -äitimme pistivät loka-marraskuun vaihteessa bileet pystyyn, kun karja oli saatu sisätiloihin, jyvät olivat laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty. Vuoden suurin juhla oli kekri.
Ennen vuosi myös jaettiin kekrin mukaan: vanha satokausi päättyi ja uusi alkoi.Kekrinä oli sokka irti, silloin leikittiin, laulettiin, pyörittiin piiriä ja kerrottiin tarinoita. Kekriä juhlittiin aina Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään eli syyskuun lopulta marraskuun alkuun. Kunnon juhlaputki siis.
Suomalaisten halloween
Parin viikon kekriaikana eivät vallinneet tavanomaiset normit. Kekrin yönä ja sitä seuraavina öinä kummittelivat levottomien vainajien henget, joita peläten liikuttiin soihtujen valossa, poltettiin kekritulia ja luettiin loitsuja. Kekrinä nuoret pukeutuivat naamiaisasuihin. Kekripukilla oli yllään nurinpäin käännetty turkki ja tuohinamari. Turkkiin oli saatettu ripustaa erilaisia kapistuksia, ja sarvina pukilla oli lusikat, kapustat tai keritsimet. Kekrittäret puolestaan olivat päästä varpaisiin valkoisiin pukeutuneita, hunnutettuja naisia. Hmm… vaikka kekribileissä en koskaan ole ollutkaan, tuo esi-isien ja -äitien touhu kuulostaa ihan halloweenilta tai sitten Michael Jacksonin Thriller -videolta.
Jenkkiläisten viettämä Halloween on naamiaisjuhla, jossa pakanallinen kekri ja kristillinen pyhimysoppi ovat sulautuneet yhteen. Tapa rantautui Amerikkaan irlantilaisten maahanmuuttajien mukana ja muotoutui siellä kurpitsakummitusjuhlaksi. Monissa maissa halloweenista on tullut lastenjuhla, jossa ”Trick or treat?” eli ”Karkki vai kepponen?” – kysymys kerryttää mukavasti namivarastoa. Mekin olemme saaneet kekrimme takaisin, tosin kierrätettynä amerikanherkkuna. Tämän huomaa, kun katselee kauppojen halloween-tarjontaa.
Pakanalliset bakkanaalit
Kun tarkastelee kekrin, halloweenin ja joulun perinteitä, tuntuu, että toiminnan tehostaminen on ollut muotia jo aikojen alusta. Nyt meillä on vain joulu, jossa Jeesus-lapsen syntymää juhlistetaan aiempiin perinteisiin liittyvin menoin.
Kekri oli yhteisöllinen tapahtuma, jolla oli riitin, rituaalin ja seremonian piirteitä. Kekriviikkoina satokauden päättymistä juhlittiin mässäillen ja uuden sadon antimia tulevan vuoden menestykselle uhraten. Elämänmeno muistutti nykyistä joulunalusaikaa: tupa suursiivottiin ja emännät valmistivat hiki hatussa erityisiä teurastus- ja sadonkorjuuaikaan liittyviä herkkuja.
Kekripöydät notkuivat lammaspaistia, kotitekoisia makkaroita, juureksia, puuroja ja tuoretta leipää. Niitä tarjottiin niin omalle väelle, palkollisille, vieraille kuin vainajillekin. Kekrinä myös tiputeltiin viinat ja pantiin oluet. Alkothan eivät olleet silloin auki ja viinarallista Viroon ei kukaan ollut kuullutkaan.
Monet juhlatavat siirtyivät kekristä pikkuhiljaa jouluun. Kekripukista tuli joulupukki, olkien levittäminen lattialle, olkipukit ja himmelit, nuo hedelmällisyyden symbolit, koristivat jouluista kotia. Kekrinä ei hilluttu vaan käyttäydyttiin kauniisti rangaistusten uhalla. Kekrirauha tunnetaan nykyisin joulurauhana, jonka julistaa Suomen Turku.
Jouluinen ylensyöminen on niinikään kekrin peruja, ja joulukinkku on alkujaan ollut kekriporsas. Eikä kelloja tarvitse kääntää kuin viime vuosituhannelle. Vielä 1950-luvun puolivälin jälkeen junan tuomat lähtivät kaupungeista maaseudulle sadonkorjuujuhlien viettoon kun pyhäinpäivä siirrettiin lauantaiksi.
Sadonkorjuujuhla on eri puolilla maailmaa muokkautunut lukuisiksi muunnoksiksi. Mutta kaikki kuitenkin pohjautuu uuden sadon tarjoamien kulinaaristen nautintojen, yhteisöllisen juhlinnan ja leikin sekä tuonpuoleisen ympärille. Ei siis mitään uutta auringon alla. Kaikki on kierrätettyä, hyvät bileetkin.
Pitäisiköhän koulujen päättäjäisjuhlatkin muuttaa kekrijuhliksi? Kaikki meistä kun ovat riippuvaisia sadonkorjuun antimista elämänkatsomukesta riippumatta. Taidanpa sytyttää pari kynttilää tämän pimeyden keskelle vaikka kurpitsalyhtyä en portaan pieleen kovertaisikaan! Hyvät henget ovat toivottavasti liikkeellä tänä poikkeuksellisena vuonna!
Lue myös: Kekri on suomalainen sadonkorjuujuhla – ohessa Himahellan helpot juhlaohjeet
Terveisin, Blonditiina
Olen Tiina Rantanen, monissa liemissä keitetty ruoka- ja viinitoimittaja, 7 kirjaa kirjoittanut tietokirjailija, kotitalousopettaja, purkkiblondi sekä ylpeä äiti. Olen aina ollut ruokaihminen henkeen ja vereen. Ruokafilosofiani on urani alusta asti ollut: ”Herkkuja helposti”, eikä blogini kotikeittiöön suunnitellut ruokaohjeet tee siitä poikkeusta. Ruoan lisäksi rakastan matkustamista ja maailman katsomista kamerani linssin läpi. Toimittajana otan postauksissani kantaa myös ruokamaailman kuumiin puheenaiheisiin.
Yhteydenotot: tiinajrantanen@gmail.com
Kommentoi
Kommentoi juttua: Kekri on suomalainen Halloween, joka huipentuu pyhäinpäivään
Kotiliesi saa hävetä.Olen 71 v.
Muistan aina upean kekri-juhlan 70-luvulla Riikosten seuraintalolla Lammin maaseudulla.Kekrillä ei ole mitään tekemistä jenkkien Halloweenin kanssa!
Bloditiina, saat ottaa asioista selvää.
Kekri on vanha perinne ajalta,jolloin Suomi ja suomen kieli ei ollut
amerikkalaistunut.