Joskus jääkaapissa tuntuu olevan pelkkä valo ja kauppaan ei jaksaisi tai ehtisi mennä. Mutta syödäkin pitäisi. Mitä silloin safkaksi? Minut on pelastanut monta kertaa piemontelaiselta mammalta oppimani pasta limone, jonka ainekset keittiöstäni löytyy aina.

pasta limone kollaasi himahella

Vuosituhannen vaihteessa olin viinimatkalla Piemontessa ja odottelimme viinitilalla lentokentälle lähtöä palataksemme Suomeen. Mutta italialaiset lennonjohtajat päättivätkin ruveta puoli vuorokautta kestävään pistelakkoon. Viiden hengen seurueemme jäi siis jumiin pikkukylään, jossa ei ollut edes ruokakauppaa. Lounasaika läheni, ja emäntämme ei luonnollisestikaan ollut varautunut ruokkimaan 10 hengen porukkaa. Silloin hän päätti pyöräyttää pasta limonen, pastan, johon tarvitaan vain (kuiva)pastaa, sitruunaa, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja parmesaaniraastetta.

Ruoka syntyy pastan kiehuessa

Jos pasta on lisäkkeenä, kuivapastaa varataan yleensä 75 g/ruokailija. Mutta koska tässä ruokalajissa ei ole juuri sattumia, keittäisin 500 g spagettia neljälle ruokailijalle.

Pastan keitinveden pitää olla suolaista. Katselin silmät pyöreänä kun mamma heitti pari ruokalusikallista merisuolaa keitinveteen. Mutta isoon pastakattilaan minäkin ruokalusikallisen verran karkeaa merisuolaa mittaan. Kun keitinvesi on suolaista, muuta suolaa ei tarvita.

Kun pasta kiehuu, lorautan desin verran hyvää oliiviöljyä kulhon pohjalle. Sen joukkoon raastan 1 – 1 1/2 – 2 sitruunan kuoren ja puristan puolen sitruunan mehun. Tietysti olisi ihanteellista sitruunankuorta käytettäessä, että se olisi luomua, mutta muista ainakin pestä sitruuna hyvin ennen kuoren raastamista. Muutama rouhaus pippurimyllystä ja se olisi oikeastaan siinä. Viimeksi lisäsin teelusikallinen sokeria, sillä se leikkasi sopivasti sitruunan hapokkuutta.

sitruunat himahella

Pastan ollessa vielä al dente, kaadan sen lävikköön ja annan valua hetken. Sen jälkeen kippaan sen maustetun öljyn joukkoon ja sekoitan. Jos kotona sattuu olemaan vielä rucolaa, heitän sitä pastan joukkoon kourallisen verran tässä vaiheessa väriä antamaan. Tietty yrttejä voi myös käyttää, mutta se muuttaa alkuperäistä makua. Mutta mikä estää kokeilemasta.

Sitten pasta vain kauhotaan syville lautasille ja päälle raastetaan parmesaania. Jos parmesaaniä ei ole, käytä mitä tahansa vahvan makuista juustoa. Sain vinkin, että murenneltu feta toimii myös mainiosti.

Koska olimme Piemontessa, joimme Roero Arneis -valkoviiniä pastan painikkeena. Koska kyse on Nyhjää tyhjästä -ruoasta, edullinenkin viini toimii oikein mainiosti, jos viiniä ruoan kanssa haluaa nauttia. Alkoon on juuri tullut sisilialainen, kuiva ja kypsän sitruunainen luomuvalkoviini, Tannu Insolia Organic, 8,79 euroa. Sitä suositellaan kaloilla ja äyriäisille, mutta on myös miellyttävä valinta salaatti- ja kasvisruoille. Eiköhän se tämän pastankin kassa olisi aika hyvä osuma.

tannu organic himahella

Butta la Pasta eli heitä pasta pataan!
Toivottelee Himahellan Tiina