Vihreä parsa

Parsakausi käynnistyy meilläkin keskieurooppalaiseen tapaan huhtikuussa, jolloin parsat ilmestyvät niin markettien vihannestiskeille kuin ravintoloiden ruokalistoille parsaviikkojen muodossa.

Pääsiäissafkoista siirrytään siis sujuvasti parsaherkkuihin. Suurin osa Suomessa myytävästä parsasta on kotoisin Hollannista ja Saksasta, mutta sitä voi kasvattaa myös Suomessa. Media ja blogit ovat parhaillaan pullollaan parsaohjeita, vaikka suomalainen lähiparsa saapuukin kauppoihin vasta toukokuussa.

Parsa tunnettiin ja antiikin aikoina

Parsa on erittäin vanha ravinnossa käytetty kasvis. Egyptiläiset tunsivat kasvin jo 5000 vuotta sitten. Sitä on aikojen saatossa käytetty myös lääkekasvina, sillä se poistaa kehosta tehokkaasti nesteitä ja tekee hyvää munuaisille.

Parsaa on saatavana valkoisena, vihreänä tai myös kärjiltään violettina. Viljelytapa vaikuttaa parsan väriin. Vihreä parsa kasvaa valossa, valkoinen parsa mullan alle peiteltynä. Violettia väriä parsa saa, kun nupun annetaan nousta vähän esiin maasta. Valkoinen parsa mullataan sen aloittaessa kasvun keväällä. Parsat korjataan leikkaamalla, kun niiden kärjet ovat kasvaneet mullan pintaan asti. Vihreä parsa korjataan juuri ennen nuppujen aukeamista, jolloin maku on parhaimmillaan.

Parsa on yksi ravinnepitoisimmista kasviksista. Parsa on kasvikunnan paras foolihapon lähde. Lisäksi parsassa on muita B-ryhmän vitamiineja, K-vitamiinia, C-vitamiinia ja A-vitamiineihin kuuluvaa beetakaroteenia. Parsasta saa myös kaliumia ja ravintokuituja.

Parsa on myös varsin vähäkalorinen ruoka-aine, sillä 100 grammassa parsaa on vain 26 kilokaloria. Parsa ei myöskään sisällä rasvaa tai kolesterolia.

Vihreää parsaa ja minttua

Toiset pitävät valkoisesta, toiset vihreästä parsasta

Maultaan parsa on hienostunutta ja mietoa. Vihreä parsa on hieman valkoista voimakkaampaa. Valkoisessa parsassa on hienostunut, lievä karvaus, joka taittuu keitinveden sokerilla. Vihreästä parsasta taas tunnistaa nuoren herneenpalon aromia. Parsa jakaa mielipiteitä, toiset pitävät enemmän valkoisesta, toiset taas vihreästä parsasta.

Yksinkertaisimmillaan parsa nautitaan juuri keitettynä, voisulan kera. Myös parsaa hollandaise-kastikkeella on ikiaikainen klassikko. Italialaiset lorottavat päälle neitsytöljyä ja raastavat seuraksi parmesaania. Oma perusannokseni on valkoista parsaa sitruunankuorella maustetulla voisulalla ja parmesaaniraasteella tarjottuna. Herkullisuuden astetta voi lisätä vielä ohuella siivulla ilmakuivattua kinkkua Keitettyä parsaa ja sitruunavoisulaa  -ohje on vain klikkauksen takana.

Vihreän parsan nautin mieluiten grillattuna tai kylmänä viinietikkakastikkeella maustettuna. Viinietikkakastikkeen maustan karkealla dijoninsinapilla.

 Miten parsa käsitellään?

Parsan käsittelyssä on omat jipponsa. Vilkaise videolta, miten parsaa säilytetään, miten se kuoritaan ja keitetään.

http://

Parsa on monipuolinen kasvis

Parsa maistuu myös keittona, risoton osana tai leivottuna quiche-tyyppiseen piirakkaan. Lauantaina päätin valmistaa lounaakseni parsarisottoa. Kaapista tavaroita keräillessäni huomasinkin, että risottoriisi oli päässyt loppumaan.  En antanut sen häiritä itseäni ja kokkaustani, vaan valmistinkin sitten parsaohraton esikypsytetystä, rikotusta ohrasta. Ja jos olen rehellinen, lopputuloksen pisteltyäni pidin ehkä enemmänkin ohran viljaisesta mausta kuin riisistä. Ne ovat toki maultaan hyvin erilaisia.

Parsaohratto

 

Ohraton kypsymisaika on noin 10 minuuttia pidempi kuin riisistä tehdyn risoton. Parsat kannattaa lisätä vasta kypsennyksen loppuvaiheessa, jotta ne pysyvät napakkoina purutuntumaltaan. Koska olin käynyt Helsingin Chinatownissa eli Hakanimen Aasia-kaupassa ostamassa kampasimpukoita pakastimeeni, pariloin ohraton päälle muutaman kampasimpukankin. Mausteeksi riitti sormisuola.  Herkkulounas, vaikka itse kehunkin!

Parsa-kampasimpukkaohratto

Parsa-kampasimpukkaohratto

Ja vihreän parsan kanssa maistuu mainiolta myös Momofukun marinoidut munat, josta on kehkeytynyt aikamoinen somehitti. Niistähän postasin jo pääsiäisenä. Lue lisää noista soijamarinoiduista munista täältä.

Parsaa ja Momofuku-munia

Saatat hämmästyä parsa-aterian jälkeen

Parsa-aterian nauttimisen voi havaita jo seuraavalla vessakäynnillä. Parsan syöminen saa virtsan haisemaan voimakkaalle, kun monilla ihmisillä virtsaan erittyy vahvatuoksuisia rikkipitoisia hajoamistuotteita. Parsa tekee myös miehen sperman pahanmakuiseksi, mutta parsan foolihappo parantaa sen laatua, ja lisää seksiviettiä.

Herkullisia parsahetkiä toivottaa

Blonditiina

Ps. Parsaa ei pidetä viinin ystävänä, eikä se punaviineistä erityisemmin pidäkkään. Grillattu parsa tekee siihenkin sääntöön kuitenkin poikkeuksen. Valkoviinien joukosta parsalle kuitenkin löytyy monia hyviä kumppaneita. Itse nautin parsaa mielelläni riesling-viinien kanssa,  ja rieslingiä minulla olikin lasissani tuota parsaohrattoa nauttiessani. Alsace kuuluu lempivalkkarialueisiini, joten kyseisestä laatikosta löytyy makupari monille keväisille herkkuhetkille.

Gustave Lorenz Sylvaner Réserve 2015, 10,48 e, on hyvä valinta silloin kun lautasella on parsan ja kalan yhdistelmää. Tai sitten tuo ohratto.

Gustave Lorenz Evidence Pinot Blanc Biologique 2013, 14, 99 e, sopii taas suolaisille piiraille, vaikkapa parsasta tehdyn quichen kanssa nautittavaksi. Kokeile vaikkapa salaatin kanssa, jossa on savukalaa ja parsaa. Tämä viini on tilausvalikoiman tuote.

Gustave Lorenz Kanzlerberg Riesling 2008, 32,90 e, onkin sitten jo arvokaampien herkkuhetkien tilausvalikoimasta löytyvä laatuviini. Grand Cru tarhalta kotoisin oleva 100 % riesling-viini avataan silloin kun lautasellakin on huippuaineksia. Avaan viinin sitten kun valmistan kampasimpukoita vaniljaisen hollandaisekastikkeen ja parsan kanssa. Rieslingin hapokkuus kun kestää hyvin kastikkeen rasvaisuutta.

Gustave Lorenz parsaviinit